University of Helsinki
Perinteisellä luennolla voi istuskella rauhassa, olla hiljaa, keskittyä pelkkään faktaan, painaa omaan mieleen. Suoltaa faktat lopulta tenttipaperiin, jonka lukee vain opettaja. Hän kommentoi suoritusta yhdellä numerolla, ja sitten se on siinä.
Mutta eihän elämä ole tällaista. Oikeassa elämässä tietoa sovelletaan, muovataan omia näkemyksiä, toimitaan toisten ihmisten kanssa, keskustellaan, ollaan eri mieltä, arvioidaan toisten tekemisiä ja tullaan itse arvioiduksi. Siksi opetuksenkin pitää haastaa oppija ulos päänsä sisästä, vuorovaikutukseen. Tällöin pelissä eivät olekaan enää pelkät faktat, vaan koko ihminen ajatuksineen ja myös tunteineen. Opettajakin kohtaa opiskelijan enemmän ihmisenä eikä vain faktoina ja numeroina paperilla.
Käytän parilla kurssilla vertaisarvioitavia oppimispäiväkirjoja. Opiskelijat kirjoittavat, mikä heidän mielestään on olennaisinta, mitä opittu merkitsee heille, miten se kytkeytyy aiempaan osaamiseen, mitä jäi epäselväksi ja miten näitä epäselvyyksiä tuli itse selviteltyä. Kukin päiväkirjamerkintä julkaistaan koko kurssin nähtäville. Opiskelijat ruotivat saman tien toistensa tekstejä ja antavat niistä välitöntä palautetta.
Monelle aloittelevalle opiskelijalle tämä ei ole ihan helppoa. Arveluttaa tuoda julki omia oikeita ajatuksia ja mielipiteitä, kun koulussa siitä hyvästä kiusattiin. Tuntuu hankalalta kritisoida kurssikaverin työtä, varsinkin jos näkee siinä kovasti kehittämisen varaa – pelottaa että joku suuttuu. Ja tietenkin jurppii, kun kurssikaveri löytää korjattavaa omasta työstä, jonka on suurella vaivalla ja antaumuksella väsännyt. On vaikea suhtautua palautteeseen kiitoksella: hienoa, että käytit niin paljon aikaasi minun hyväkseni, että pystyit ajatuksella kommentoimaan työtäni ja tarjoamaan kehittämisehdotuksia!
Kyky tuoda esille omia näkemyksiä sekä antaa ja ottaa vastaan rakentavaa palautetta ovat elämässä sen verran olennaisia, että jos ne tuntuvat epämiellyttäviltä, sille epämukavuusalueelle on syytä mennä ja opetella viihtymään. Opettajan on kuitenkin syytä ymmärtää, että tässä saattaa aluksi kaivata tukea ja rohkaisua. Jos tehtävien suorittaminen viipyy, todellinen vika ei ehkä olekaan se että wiki ei toiminut pädillä tai koira söi läppärin. Opiskelija ei ehkä vain kehdannut sanoa opettajalle, ettei uskaltanut.
Kirjoittaja on eläinlääketieteellisen anatomian ja kehitysbiologian yliopistonlehtori ja Opettajien akatemian jäsen.