University of Helsinki
’Both formal and informal interaction and collaborative practices are valuable for developing Life Science Education’. Parhaillaan työstettävän artikkelin työnimi kertoo parhaiten, mistä on kysymys: kiinnostuksen kohteena on ollut opettajien yhteistyö ja verkostot sekä niissä tapahtuva toiminta.
Jo Opettajien akatemian perustamisen alkuvaiheilla viritettiin tutkimushanke tai pikemminkin tutkimusverkosto tutkimaan Opettajien akatemiaa ja sen vaikuttavuutta. Tutkimus käynnistyi Yliopistopedagogiikan tutkimus- ja kehittämisyksikön ja pedagogisten yliopistonlehtorien yhteistyönä. Esittelen tässä kirjoituksessa osahanketta, jossa keskityttiin Life Science -opettajiin.
Life Science -opettajien opetukseen liittyvät verkostot
Tässä tutkimuksessa aineistona olivat Opettajien akatemian hakuasiakirjoina olleet opetusportfoliot. Mukana oli yhteensä 43 portfoliota perustamisvuoden 2012 hakijajoukolta. Hakijat olivat maa- ja metsätieteellisestä, bio- ja ympäristötieteellisestä, eläinlääketieteellisestä, lääketieteellisestä tai farmasian tiedekunnasta. Portfoliot analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä.
Tarkastelimme siis, mitä kaikkea opetukseen liittyvää yhteistyötä opettajat portfolioissaan kuvasivat ja mitä yhteistyöllä saatiin aikaan tai mitä työstettiin. Melko alkuvaiheessa jo havaitsimme jaon kahteen ryhmään. Opetusyhteistyötä ja yhteisöllistä toimintaa kuvattiin sekä 1) opettajien omissa, itse luomissa verkostoissa että 2) virallisissa, organisaation asettamissa tai valvomissa yhteisöissä. Näissä molemmissa löytyi samantyyppinen kirjo toimintaa aina hyvien käytäntöjen vaihtamisesta systemaattiseen opetuksen kehittämiseen. Selkeitä erojakin havaittiin.
Omat, tieteenalakohtaiset verkostot toiminnan ytimenä
Suurin osa portfolioissa kuvatussa yhteisöllisestä toiminnasta ja yhteistyöstä tapahtui opettajien omissa, epävirallisissa verkostoissa. Tyypillisimmillään verkoston jäsenet olivat samalta tieteenalalta. Yhdessä opettaminen kollegan kanssa, oppikirjan kirjoittaminen porukalla, erilaisten opetuskäytäntöjen jakaminen seminaarissa tai vaikkapa laaja, kansainvälinen opetusyhteistyö olivat esimerkkejä toiminnasta. Näissä omissa verkostoissa tapahtuvaa toimintaa kuvattiin innostuneesti ja omaa aktiivista roolia korostaen. Sitoutuminen oli ilmeistä!
Formaalit yhteisöt etäisiä tai pakkopullaa
Kaikki opettajat kertoivat olevansa jonkun tai useampien virallisten yhteisöjen kuten opintoasiantoimikunnan jäseniä. Yleisesti ottaen opettajat kuvasivat näihin formaaleihin yhteisöihin liittyvää toimintaa hyvin lyhyesti; mainitsemalla olevansa jäseniä ja esimerkiksi että on tehty yhdessä tiedekunnan opetuksen arviointimatriisia. Pääosin innostus loisti poissaolollaan!
Toisaalta jotkut yksittäiset opettajat kuvasivat innostuneesti myös virallisissa toimikunnassa tapahtuvaa työskentelyä ja opetuksen kehittämistä. Jotkut harvat kuvasivat jopa oppineensa niistä itsekin. Nämä opettajat osoittivat kokevansa omistajuutta esimerkiksi yhdessä työstettävään gradun arviointimatriisiin. Joskus opettajat kuvasivat myös omasta ideastaan tai hyvästä käytännöstä alkanutta kehittämistyötä, mikä oli laajentunut systemaattiseksi toimintatavaksi koko tiedekuntaan.
Yhteistyö innostaa
Yliopistossa systemaattinen opetuksen kehittäminen on paljolti kanavoitu tapahtuvaksi erilaisten virallisten yhteisöjen kautta. Opettajien portfolioissaan kuvaaman yhteistyön ja yhteisöllisten verkostojen tarkastelun pohjalta nousee ainakin pari ajatusta organisaation kehittämisen kannalta:
- – Se valtava energia, luovuus ja innostuneisuus, mikä on tyypillistä opettajien omien verkostojen yhteisölliselle toiminnalle, pitäisi saada hyödynnettyä laajemmalti.
- – Toimikuntien ja vastaavien toimintatapoja tulisi kehittää niin, että yksittäinen opettaja voisi kokea olevansa osallinen niissä tapahtuvassa opetuksen kehittämisessä.
Tämäkin, opettajien verkostoja ja yhteisöllistä toimintaa koskeva tutkimus on syntynyt yhteistyönä: tutkijoina ovat pedagogiset yliopistonlehtorit Viikin kampukselta, Mirja Ruohoniemi, Viivi Virtanen, Nina Katajavuori, Hanni Muukkonen, sekä Auli Toom käyttäytymistieteellisestä tiedekunnasta. Yhdessä tutkiminen on inspiroivaa ja nostattaa ajattelun korkeammalle tasolle. Näinä yleisesti ottaen ankeina, YT-rikkaina aikoina ei lähes kehtaa kertoa, miten innostavaa työ voikin olla!
Viivi Virtanen
Kirjoittaja on pedagoginen yliopistonlehtori Bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta ja Opettajien akatemian asiantuntijajäsen.