Unixin käytön aloitus

Tämän sivun tietojen avulla pääset alkuun Unix-käyttöjärjestelmän käytössä. Sivulla käsitellään mm. seuraavat asiat:

  • Perustiedot Unix- ja Linux-pohjaisista käyttöjärjestelmistä
  • Kirjautuminen Unix-järjestelmään
  • Unixin tiedostojärjestelmä
  • Unix-yhteyden ja Unix-tilin (account) yleisimmät hallintakomennot.

Unix- ja Linux-käyttöjärjestelmät

Aiemmin Unix oli lähinnä isojen organisaatioiden ja suurtietokoneiden käyttöjärjestelmä, mutta nykyisin Unixia ja sen kaltaisia käyttöjärjestelmiä käytetään laajalti myös kotioloissa. Esimerkiksi Linux-käyttöjärjestelmästä, joka syntyi vastapainoksi kaupalliselle Unixille, on ilmaisuutensa vuoksi tullut erittäin suosittu sekä yritysmaailmassa että kotitietokoneissa. Seuraavasta kuvasta näet erään esimerkin siitä, mitä kotitietokoneeseen asennettu Linux voi näyttää:

ubuntudd_iso.jpg
Suurenna kuva

Kuten voit huomata kuvasta, Linux soveltuu erinomaisesti myös kotitietokoneen käyttöjärjestelmäksi. Linuxille on saatavilla erittäin paljon eri ohjelmia, ja valtaosa vieläpä ilmaiseksi. Näitä ohjelmistoja ovat mm:

  • OpenOffice -toimisto-ohjelmapaketti: paketti sisältää Writer-tekstinkäsittelyohjelman, Calc-taulukkolaskentaohjelman, Draw-vektorigrafiikkaohjelman, Impress-esitysgrafiikkaohjelman ja Base-tietokantaohjelman.
  • Erilaiset Internet-ohjelmistot: mm. Firefox-selain, Thunderbird-sähköpostiohjelma ja Skype-pikaviestinohjelma.
  • Erilaiset kuvankäsittelyohjelmistot: mm. GIMP, joka on erittäin monipuolinen ja täysin ilmainen kuvankäsittelyohjelma.

Unixista ja Linuxista on ajan myötä kehitetty useita erilaisia versioita. Seuraavassa listassa on lueteltu muutamia tunnetuimmista versioista:

  • Unix: Aix, HP-UX, Solaris
  • Linux: mm. Debian-, Red Hat-, SUSE Linux- ja Ubuntu-jakeluversiot.

Jos olet kiinnostunut ilmaisen Linux-käyttöjärjestelmän käytöstä kotitietokoneessasi, tutustu Linuxin erilaisiin jakeluversioihin eli “distroihin”! Useat Linuxin jakeluversiot ovat ladattavissa Internetistä täysin ilmaiseksi: suosittuja jakeluversioita ovat mm. Ubuntu ja Fedora.

Unixin käytön aloittaminen

Aidoimman Unix- tai Linux-kokemuksen saat, kun käytät Unix- tai Linux-käyttöjärjestelmällä  varustettua työasemaa. Varsin usein Unixia kuitenkin käytetään ottamalla nk. pääteyhteys Unix-käyttöjärjestelmällä varustettuun palvelimeen. Tällainen Unix-järjestelmä löytyy mm. Helsingin yliopistosta (Unix-käyttöluvan hankkimalla voit hyödyntää HY:n Unix-palveluita ilman, että sinun tarvitsisi asentaa käyttöjärjestelmää lainkaan).

Unixin käyttötapa riippuu useimmiten siis siitä, käytätkö Unix-työasemaa vai palvelinjärjestelmää. Työasemaa käyttäessäsi hyödynnät varsin usin Unixin graafista käyttöliittymää, kun taas pääteyhteyden avulla kirjauduminen Unix-palvelimelle tapahtuu useimmiten tekstipohjaisen käyttöliittymän avulla.

Voit kirjautua pääteyhteyteen monilla eri tavoilla:

  1. Pääteyhteys SSH-ohjelmalla
  2. Pääteyhteys Java-sovelmalla
  3. Graafinen pääteyhteys nk. X-ikkunoinnin avulla.

Hankkimalla tunnuksen HY:n Unix-järjestelmään (lisätietoa aiheesta), voit hyödyntää lukuisia HY:n Unix-järjestelmän palvelimilla olevia ohjelmia.

Hyvin usein mm. erilaiset ohjelmointiin liittyvät seikat ovat huomattavasti paremmin tuettuja Unixissa ja Linuxissa kuin monissa muissa käyttöjärjestelmissä. Lisäksi monet tieteelliset ohjelmat
ovat käytettävissä vain Unix-ympäristöissä.

SSH-pääteyhteys

Tekstipohjaisen Unix-pääteyhteyden muodostaminen tapahtuu useimmiten suojatun SSH-yhteyden kautta (esimerkiksi ilmaiseksi ladattavalla Putty-ohjelmalla). Muodostaessasi SSH-pääteyhteyttä mm. HY:n kampuksilla ollessasi riittää yleensä se, että kirjoitat palvelinosoitteeksi pelkän palvelinkoneen nimen (esimerkiksi sirppi) ilman palvelimen tarkkaa osoitetta (sirppi.helsinki.fi). Yliopistoverkon ulkopuolella toimiessasi joudut yleensä kirjautumaan palvelimen tarkan osoitteen avulla.

Jos SSH-yhteyden muodostaminen on sinulle vieras asia, tutustu Yhteys unix-koneeseen PuTTY-ohjelman avulla -ohjeeseen.

Graafinen pääteyhteys ja X-ikkunointi

SSH-ohjelmilla ja mm. Java-sovelmilla luodut pääteyhteydet ovat yleensä tekstipohjaisia. On kuitenkin olemassa useita Unix- ja Linux-ohjelmia (mm. tietyt tilasto-ohjelmat ja matemaattiset ohjelmat), joita kannattaa käyttää graafisessa pääteyhteydessä nk. X-ikkunoinnin avulla.

X-ikkunointi onnistuu, kun asennat tietokoneellesi WinaXe-ohjelmiston (voit ladata sen mm. HY:n ohjelmistojakelusta). X-ikkunoidun yhteyden käytöstä saat lisätietoa tutustumalla erilliseen X-ikkunointi Xming-ohjelman avulla -ohjeeseen.

Unixin tiedostojärjestelmä

Unixilla on oma tiedostojärjestelmänsä, joka poikkeaa jonkin verran muiden käyttöjärjestelmien tiedostojärjestelmistä. Tärkeimmät eroavaisuudet liittyvät tiedostojen ja hakemistojen nimeämiskäytäntöihin, hakemistopuuhun, tiedostojen ja hakemistojen käyttöoikeuksiin sekä Unix-käyttäjien kotihakemistoihin.

Tiedostojen ja hakemistojen nimeäminen Unixissa

Unixin käytössä on tärkeää huomata seuraavat tiedostoihin ja hakemistoihin liittyvät erityispiirteet:

  • Unixissa tiedostonimien ja hakemistojen isoilla ja PieNillä KirjaiMilla oN MeRkiTysTÄ: Unix käsittelee esimerkiksi gradu.rtf ja Gradu.rtf -nimiset tiedostot toisistaan täysin erillisinä.
  • Unixissa tiedostonimissä ei tarvitse olla tiedostotarkenninta: tarkentimen (esimerkiksi .txt) kirjoittaminen ei ole tarpeen, joskaan sen kirjoittaminen tiedostonimen perään ei ole kiellettyäkään. Useimmiten tarkennin ei kuitenkaan palvele muuta kuin käyttäjää itseään.
  • Unixissa tiedostonimissä sallitaan useimpien erikoismerkkien käyttö: voit käyttää unixin tiedostonimissä erityismerkkejä, kunhan muistat /-merkin olevan varattu merkki. Lisätietoa erikoismerkkien käytöstä eri käyttöjärjestelmissä löydät mm. wikipediasta.
  • Unixissa tiedostonimi saa olla jopa 255 merkkiä pitkä: pitkien tiedostonimien käyttömahdollisuudesta huolimatta useimmiten on järkevintä pysyä lyhemmissä tiedostonimissä.

Unixin hakemistopuu

Unixin hakemistopuun rakenne on nimensä mukaisesti “puumainen”. Käytännössä tämä tarkoittaa seuraavaa:

  • Unixissa kaikilla hakemistoilla on yksi yhteinen juurihakemisto (root directory)
    • Juurihakemistosta on pääsy kaikkiin Unixin muihin hakemistoihin
    • Juurihakemisto merkitään kauttaviivalla /
    • Alihakemistot merkitään löytyväksi juurihakemistosta käsin ja eri hakemistot erotetaan toisistaan niin ikään kauttaviivalla / – esimerkiksi /home/ -hakemisto on juuressa oleva Unix-laitteiston käyttäjien hakemisto
  • Unixissa ei käytetä levyasematunnuksia (esimerkiksi C: tai E:).

Vaikka Unixia käytetään monesti komentoriviltä käsin, voit hallita Unixin hakemistopuuta helposti graafista käyttöliittymää hyödyntämällä. Alla kuva erään Linux-jakeluversion (Ubuntu) puunäkymästä: edellä kerrottua juurta (root) vastaa kuvan “File System”-kohde.

Eri tallennusmediat (mm. USB-tikut jne) löytyvät Unixissa levyasematunnusten sijaan useimmiten /mnt/- tai /media/ -hakemiston alaisuudesta. Näiden /mnt/- tai /media/-hakemistojen käyttöön liittyy “mounttaus” (engl. mount) -käsite, jolla tarkoitetaan erilaisten tallennusmedioiden liittämistä ohjelmallisesti ko. Unix-järjestelmään: Unixissa eri tallennusmediat otetaan käyttöön määrittämällä media löytyväksi jostakin /mnt/- tai vastaavan hakemistoon luotavasta alihakemistosta.

Käyttäessäsi Unixia joudut toisinaan viittaamaan hakemistopuun tietyn alihakemiston sijaan senhetkiseen työhakemistoosi (working directory). Työhakemistoon viitataan Unixissa pisteen (.) avulla. Työhakemistoa yhden askeleen ylempänä olevaan hakemistoon viitataan puolestaan kahden pisteen (..) avulla.

Tiedostojen ja hakemistojen käyttöoikeudet

Unixissa, kuten monissa muissakin usean käyttäjän käyttöjärjestelmässä, on erittäin tärkeää osata määrittää tiedostojen ja hakemistojen käyttöoikeuksia (lisätietoa oikeuksista) hakemisto- ja tiedostokohtaisesti. Unixissa tiedostojen ja hakemistojen käyttöoikeudet ovat määritettävissä sekä käyttäjälle itselleen (user), ryhmälle (group) ja muille käyttäjille (others).

Voit antaa oikeuksia tiedostojesi ja hakemistojesi käyttöön monilla eri tavoin. Yleisimmin annettuja oikeuksia ovat luku– (read, r), kirjoitus– (write, w) ja suoritus (execute, x) -oikeudet. Esimerkiksi tiedoston sisällön katseleminen edellyttää lukuoikeutta ko. tiedostoon, kun taas tiedoston muokkaaminen edellyttää kirjoitusoikeutta. Jos taas haluat tehdä vaikkapa komentoriviltä käynnistettävän ohjelman, sinun tulee asettaa ko. ohjelmatiedostolle suoritusoikeus.

Eri käyttäjille annetut oikeudet käyvät ilmi Unixin tiedosto- ja hakemistolistauksissa seuraavassa järjestyksessä:

  • Käyttäjät: user (u), group (g), other (o) – eli “ugo”
  • Oikeudet käyttäjittäin: read (r), write (w) ja execute (x) – eli “rwx”

Seuraava esimerkkikuva näyttää, kuinka em. oikeudet näkyvät hakemistolistauksessa. Kuvasta on nähtävissä, että vain rkeskiva-nimisellä käyttäjällä on luku- ja kirjoitusoikeudet kumpaankin ko. hakemiston rtf-tiedostoon.

Oikeuksien muuttamisesta kerrotaan seuraavassa luvussa.

Käyttäjän kotihakemisto

Unix-käyttäjillä on oma kotihakemisto. Käyttäjän oma kotihakemisto löytyy useimmiten /home -kansion alaisuudesta ja kotihakemiston nimi on useimmiten sama kuin käyttäjän Unix-tunnus. Esimerkiksi rkeskiva-käyttäjän kotihakemisto olisi:

/home/rkeskiva

Huomaa kotihakemiston käytöstä seuraavat erityispiirteet:

  • Kotihakemistoon viittaaminen voi tapahtua joko yllä kuvatulla tavalla (eli viittaamalla kotihakemistoon /home/rkeskiva-esimerkin tapaan) tai käyttämällä aalto- eli tilde-merkkiä (~). Useimmiten ~merkin käyttö on nopein tapa viitata omaan kotihakemistoon.
  • Pääset kotihakemistosi tiedostoihin käsiksi ottamalla yhteyden Unix-palvelimeen mm. Unix-työasemalla, SSH-asiakasohjelmalla tai SFTP-ohjelmalla. SFTP-ohjelmalla voit halutessasi siirtää tiedostojasi esimerkiksi Unix-palvelimen ja kotitietokoneesi välillä (SFTP-ohjelman käytöstä kerrotaan lisää seuraavassa luvussa).

Unix-yhteyden ja -tilin hallintakomennot

Koska Unixia käytetään useimmiten komentoriviltä käsin, sinun on heti alkajaisiksi tärkeää opetella yleisimmät Unixin hallintakomennot. Tässä esitellyt komennot toimivat lähes poikkeuksetta myös muissa Unixin kaltaisissa käyttöjärjestelmissä (mm. Linux). Huomaa lisäksi, että valtaosa Unixin komennoista kirjoitetaan pienillä kirjaimilla.

Yleensä komennolle annetaan lisämääritteitä eli nk. parametrejä sekä tieto siitä, mihin kohteeseen kyseisen komennon tulee kohdistua. Parametrit ja kohdetiedot annetaan varsinaisen komennon perässä:

 komento parametri(t) kohde

passwd
Komennolla vaihdetaan Unix-käyttäjän omien profiilitietojen eli nk. käyttäjätilin (engl. user account) salasana.

Vaihda salasana passwd-käskyllä (salasanan vaihtaminen edellyttää vanhan salasanan antamista):

 % passwd

Current password:

quota
Komento näyttää kotihakemistosi levytilan.

Yleensä quota-komennon yhteydessä käytetään “-v” valitsinta. Alla olevan esimerkin vihreä teksti ilmaisee ko. käskyn antaman tulosteen:

 % quota -v

Disk quotas for user rkeskiva (uid 59642) at nili:
Filesystem usage quota limit timeleft files quota limit
/h/7 40496 200000 333333 329 100000 200000

finger
Yksistään käytettynä em. komento näyttää palvelimelle kirjautuneiden käyttäjien listan. Jos annat komennolle lisämääritteenä toisen henkilön käyttäjätunnuksen, näet kirjautumistiedot em. käyttäjästä.

Katso tiedot käyttäjästä atorsion:

 % finger atorsion

Login name: atorsion In real life: Alisa S Torsion
Directory: /h/7/atkos/atorsion Shell: /bin/tcsh
On since Aug 16 09:25:10 on pts/47 from humlab23.it.helsinki.fi
No unread mail
No Plan.

logout, exit
Komennot logout ja exit suorittavat Unix-pääteyhteydessä uloskirjautumisen.

Kirjaudu ulos Unix-yhteydestä:

 % logout

Mistä löydän lisätietoa komentojen käytöstä?

man
Komennon avulla voit lukea toisten komentojen käyttöohjeita. Valtaosa ohjesivuista noudattaa samaa yleisperiaatetta: kirjoita man-komennon perään se komento, jonka käytöstä haluat lisää tietoa.

Tutustuminen man-komennolla ls-komennon käyttöön tapahtuu antamalla komentoriviltä seuraava komento:
 % man ls