Tietokoneen käytön perusteet

Oli kyseessä kosketusnäytöllinen puhelin, kannettava, tabletti tai pöytäkone, kaikki tietotekniset laitteet koostuvat tietyistä peruselementeistä. Tämä peruskokoonpano muodostuu yleensä emolevystä, prosessorista, keskusmuistista, kiintolevystä, liitännöistä, näytöstä sekä näppäimistöstä ja hiirestä tai muusta kosketuspinnasta. Valtaosa mainituista osista jää laitteen kotelon sisälle, mutta niiden tunteminen on kuitenkin tärkeää, jotta selviydyt erilaisista ongelmatilanteista.

Muistathan, mitä oppimateriaalin lukuohjeessa kerrotaan. Kaikkea ei ole pakko lukea alusta loppuun! Jos jokin asia on sinulle ennestään kovin tuttu, selaa se läpi ja hyppää osaamiesi sisältöjen yli. Voit lukea materiaalia myös PDF-versiona.

Kotelo

kotelot

Tietokoneen kotelossa sijaitsevat kaikki tietokoneen tärkeimmät komponentit: emolevy, prosessori, muistit, kiintolevy jne. Kannettavassa tietokoneessa kotelon sisällä olevia komponentteja ei välttämättä voida vaihtaa, mutta pöytämallisessa tietokoneessa voit vaikuttaa itse kaikkiin kotelon sisäisiin osiin.

Emolevy

Emolevy on se tietokoneen osa, johon kiinnitetään mm. tietokoneen prosessori, muistipiirit, lisäkortit sekä kotelon ulkopuoliset oheislaitteet. Emolevy ohjaa siis eri komponenttien toimintaa. Tärkeää emolevyssä on mm oheislaitteiden liitäntäpaikkojen määrä ja tyyppi sekä muistipaikkojen määrä.

Eri liitäntöjen ohella emolevyltä löytyy myös pieni akku, joka varmistaa emolevylle tehtyjen asetusten säilymisen myös tietokoneen virran ollessa pois päältä.

Prosessori eli suoritin

prossuiso.jpg

Prosessoria voidaan pitää tietokoneen moottorina, koska se suorittaa tiedonkäsittelystä valtaosan. Prosessorin tehtävänä on noutaa käskyt ja tarvittava tieto keskusmuistista, suorittaa käskyissä määritetyt toiminnot ja siirtää käsitelty tieto takaisin keskusmuistiin.

Tietokoneen toimintanopeus riippuu huomattavasti prosessorin nopeudesta. Prosessorin nopeuteen vaikuttaa puolestaan useampi tekijä, esimerkiksi kellotaajuus (ilmaistaan useimmiten gigahertseinä, GHz) ja prosessoriytimien sekä prosessorin sisällä olevan välimuistin määrä.

Käyttömuisti

muistiiso.jpg

Käyttömuisti (RAM-muisti, Random Access Memory) on tietokoneen käytön ajan toiminnassa oleva, erityisesti prosessorin käyttämä muistivarasto. Nykyaikaisissa tietokoneissa käyttömuistin määrä on koneen tyypistä ja käyttötarkoituksesta riippuen noin 4-16 GB (lisätietoa tallennusyksiköistä). Käyttömuistin muodostaa yksi tai useampi muistimoduuli (ks. kuva oikealla).

Tietokoneen käynnistyessä käyttömuistiin ladataan käyttöjärjestelmä (käyttöjärjestelmä on ohjelma, joka ohjaa tietokoneeseen liitettyjen laitteiden ja ohjelmien toimintaa – lisätietoa käyttöjärjestelmästä). Tietokone lataa käyttömuistiin myös käsiteltävänä olevat tiedostosi: musiikin, opintotehtävät, elokuvat jne.

Kun käyttömuistia on riittävästi, tietokone suoriutuu annetuista tehtävistä nopeasti. Pöytäkoneen ja useimpien kannettavien muistin määrää voi tarpeen tullen kasvattaa ostamalla lisää muistimoduuleja.

Kuinka selvitän koneeni käyttömuistin määrän?

Voit tarkistaa muistin määrän Windows 10:ssä seuraavasti: siirry Start (Käynnistä) -valikon kautta Settings (Asetukset) -ikkunaan, ja valitse sieltä System (Järjestelmä) ja sitten About (Tietoja). Näet käyttömuistin määrän avautuneessa ikkunassa.

Jos sinulla on Mac-tietokone, näet muistin määrän napsauttamalla ruudun vasemman yläreunan Mac-painiketta ja valitsemalla valikosta About this Mac (Tietoja tästä Macista).

Kiintolevy

Open_hard-drive_wikimedia_publicdomain

Kiintolevy eli kovalevy on tietokoneen pysyvä muisti, jolle tallennetut tiedostot säilyvät muistissa tietokoneen virran katkaisemisen jälkeenkin. Siksi nimenomaan kiintolevylle tallennetaan kaikki koneen tiedostot.

Kiintolevyjen koot vaihtelevat: tyypillinen pöytäkoneen nykylevy on kooltaan 500–1000 gigatavua (GB), joskin saatavilla on myös yli 2000 gigatavun eli 2 teratavun (TB) levyjä (lisätietoa tallennusyksiköistä). Kannettavien tietokoneiden sisäisten kiintolevyjen tallennuskapasiteetti on kuitenkin usein tätä pienempi. Voit lisätä koneeseesi tallennustilaa liittämällä siihen joko kotelon sisä- tai ulkopuolisen lisäkiintolevyn.

Kiintolevylle tallennetaan koneen käyttöjärjestelmä ja kaikki tärkeät tiedostot. Siksi se on paketoitu kiinteään suojakoteloon. Suojasta huolimatta levyt voivat vaurioitua, joten sinun tulee ehdottomasti ottaa kiintolevyllä olevista tiedostoistasi varmuuskopiot aika ajoin (lisätietoa varmuuskopioinnista)!

Tallentavat DVD- ja Blu-ray -asemat

dvdasema_isompi

Useissa tietokoneissa on joko Blu-ray -asema tai tallentava DVD (Digital Versatile Disk) -asema, jolla muovikiekoilta voi toistaa kuvaa ja ääntä, asentaa ohjelmia – tai tehdä niille varmuuskopioita.

DVD-asema osaa tallentaa sekä CD-levyille että suurempikapasiteettisille DVD-levyille (lisätietoa tallennusmedioista).

Näyttö ja näytönohjain

lcdiso.jpg

Useimmat näytöt ovat ns. nestekidenäyttöjä (LCD-näyttö, Liquid Crystal Display), jossa kuvan tuottaa kahden läpinäkyvän levyn välissä oleva nestekideaine. Yleisimmät kuvakoot vaihtelevat kämmenkoneiden muutaman tuuman kokoisista ruuduista suuriin pöytänäyttöihin. Myös uudemman television voi helposti yhdistää tietokoneeseen. Tietokonenäyttöjen ja televisioiden kuvasuhde on lähes poikkeuksetta ns. laajakuva. Normaaleissa näytöissä käytetyt laajakuvasuhteet ovat 16:9 ja 16:10.

Eräs tärkeimmistä näytön ominaisuuksista liittyy tarkkuuteen eli siihen, kuinka monesta kuvapisteestä (pikselistä) kuva muodostuu. Tavallisessa noin 22–24 -tuumaisessa pöytänäytössä käytetään yleisesti 1920 kuvapisteen vaaka- ja 1200 kuvapisteen pystytarkkuutta (1920 x 1200). Tällaiset näytöt pystyvät siten toistamaan FullHD– eli täysteräväpiirtokuvaa, jonka tarkkuus puolestaan on 1920 x 1080 kuvapistettä.

Näytön tyypistä riippumatta tietokoneesta tulee löytyä näytönohjain, joka mahdollistaa näytön liittämisen tietokoneeseen ja joka ohjaa näyttökuvaa. Näytönohjain löytyy valmiiksi käytännössä kaikkien tietokoneiden emolevyltä. Niinpä sinun ei tarvitse hankkia sellaista erikseen, ellet omista pöytäkonetta, jolla haluat pyörittää paljon laskentatehoa vaativaa grafiikkaa kuten pelejä, videoeditointia tai kolmiulotteista mallinnusta.

Näppäimistö

nappis_isompi

Vakionäppäimistössä on 102 näppäintä. Näppäimet on jaoteltu kirjoitus- (a-ö), numero- (1-0) ja erikoisnäppäimiin (Funktio-, Ctrl-, Alt- ym. näppäimet).

Tavallisten kirjain- ja numeronäppäinten ohella sinun on tärkeää tuntea näppäimistön erikoisnäppäimet.

Alla on esitelty PC-näppäimistölle tyypillisiä painikkeita. Mac-koneiden näppäimistökartta on muuten identtinen PC-näppäimistöjen kanssa, mutta niissä erikoisnäppäimet Ctrl ja Alt toimivat hieman eri lailla. Lisäksi Windows-näppäimen tilalla Mac-näppäimistöissä on Fn– ja Cmd-näppäimet.

Ctrl: (Control) käytetään toisten näppäinten kanssa eri toimintojen aikaansaamiseksi. Esimerkiksi Ctrl+C -yhdistelmä kopioi valitun datan muistiin.
Alt: (Alternative) käytetään kuten Ctrl-painiketta. Joskus em. näppäimiä käytetään myös yhdessä: esimerkiksi Ctrl+Alt+Del tuo näkyville ohjelmien hallintaikkunan.
Alt Gr: (Alternative Graphics) tuottaa näppäimien “kolmannet merkit”, esimerkiksi @, $, £, € ja }. Ko. näppäimen avulla luot myös ~-merkin. Luo ~-merkki seuraavasti: paina yhtä aikaa ALT-GR + ~-painiketta ja lopuksi vielä välilyönti.Voit tehdä nk. ascii-merkkejä Alt-näppäimen ja numerojen yhdistelmällä: esimerkiksi Alt+0176 on asteen merkki °. Halutessasi voit lisätä erikoismerkit joko em. tavalla tai sovellusohjelmista käsin: mm. tekstinkäsittelyohjelmista löytyy useimmiten oma erikoismerkkivalikoimansa.
Shift eli vaihto: tuottaa kirjainnäppäimen isot kirjaimet ja mm. numeronäppäinrivien erikoismerkit.
Caps Lock: kytkee isojen kirjainten kirjoitustilan päälle. Toimintoon liittyy näppäimistön merkkivalo, jossa on A-symboli tai Caps Lock -teksti: valo palaa toiminnon ollessa päällä.
Tab: tabulaattori- eli sarkainnäppäintä käytetään mm. tekstinkäsittelyssä: joka kerta näppäintä painaessasi kohdistin siirtyy rivillä seuraavaan sarkainkohtaan. Näppäintä käytetään myös siirtymisessä valintaikkunan ruudusta toiseen.
Backspace eli askelpalautin: poistaa kohdistimen vasemmalla puolella olevat merkit eli juuri kirjoittamasi merkit. Näppäimen avulla voidaan poistaa myös valittuna oleva teksti.
Enter: näppäintä painamalla luodaan kappaleenvaihto tai esimerkiksi hyväksytään jokin toiminto.

 

Kirjainnäppäinten yläpuolella on lisää erikoisnäppäimiä, joista funktionäppäimiä (ks. seuraava kuva) käytetään tilanteesta ja ohjelmasta riippuen erilaisiin toimintoihin. Näppäinten käyttöohjeet löytyvät yleensä kunkin ohjelman omasta käyttöohjeesta.

Funktionäppäinten vasemmalta ja oikealta puolelta löytyvät lisäksi seuraavat painikkeet:

Esc (Escape): käytetään yleensä toiminnon perumiseen tai esimerkiksi avoinna olevan valintaikkunan sulkemiseen.
Home ja End: vie kohdistimen rivin alkuun tai loppuun.
Page Up ja Page Down: siirtää sivua näytöllä ylös tai alas.
Insert: ottaa käyttöön korvaustilan, jossa kirjoitettu teksti korvaa kohdistimen oikealla puolella olevan tekstin.
Delete: poistaa kohdistimen oikealla puolella olevan merkin.
Arrow keys eli nuolinäppäimet: haluttua näppäintä painettaessa kohdistin siirtyy nuolen osoittamaan suuntaan.
Numeronäppäimistö toimii Num Lock -näppäimen ollessa aktivoitu: näppäimistön ylälaidassa palaa tällöin merkkivalo, jossa on 1-symboli tai Num Lock -teksti. Yleensä Num Lock -toiminto on määritetty menemään päälle tietokoneen käynnistyksen yhteydessä. Jos merkkivalo ei pala, näppäimet toimivat niissä olevien symbolien mukaan (8 ylös, 4 vasemmalle, 6 oikealle ja 2 alas) siirtymisnäppäiminä.

Näppäimistöstä löytyvät myös harvemmin käytetyt Print Screen-, Scroll Lock- ja Pause-näppäimet. Print Screen -näppäimellä saat otettua kuvan näytöstä (Alt+PrintScreenillä vain aktiivisesta ikkunasta) leikepöydälle, Scroll Lock lukitsee näytön vierityksen ja Pause-näppäimellä voidaan mm. keskeyttää käynnistyksen aikainen käyttöjärjestelmän latautuminen.

Lisää tietoa eri näppäinkomennoista ja -yhdistelmistä löydät lisälukemistosta.

Osoitinlaitteet

Useimmat ohjelmat on perinteisesti suunniteltu käytettäviksi hiiren avulla. Tietokoneen näytöllä näkyvä hiiren osoitin liikkuu hiiren liikkeiden mukaan. Osoittimen avulla valitaan valikkokomentoja, valitaan alueita ja mm. aktivoidaan eri objekteja napsauttamalla hiiren painikkeita.

  tvtpadthumb
Suurenna kuva: optinen hiiri | ohjaustappi ja -taso | kosketusnäyttö

Hiiri

Tavallisiin tietokoneisiin voidaan kytkeä perinteinen langallinen tai langaton hiiri. Langattoman hiiren liiketieto siirretään tietokoneelle radioaalloin (tällaisen hiiren käyttöä varten tietokoneeseen liitetään pieni radiovastaanotin).

Ohjaustaso

Lähes kaikissa kannettavissa tietokoneissa on osoittimen liikutteluun tarkoitettu ohjaustaso (touchpad). Joistain malleista löytyy myös ns. ohjaustappi (pointing stick). Lisäksi kannettavista löytyy painikkeet hiiren klikkaustoimintoja varten. Ohjaustaso on levy, jossa hiiren osoitinta ohjataan liikuttamalla sormea levyn päällä. Tason näpäytys vastaa hiiren klikkausta.

Ohjaustappi

Ohjaustappi on puolestaan näppäimistön keskelle sijoittuva tappi, joka ohjaa näytöllä olevaa hiiren osoitinta. Ylläolevassa, keskimmäisessä kuvassa näet kannettavan, jossa on sekä ohjaustappi (sininen) että ohjaustaso (iso, tummanharmaa alue näppäimistön edessä).

Kosketusnäyttö

Erityisesti kannettavaa pienemmissä laitteissa, kuten puhelimissa ja tableteissa, ei useimmiten ole erillistä näppäimistöä tai ohjainlaitetta. Näissä laitteissa ohjauspintana toimii koko laitteen näyttö. Kosketusnäyttöä käytetään kuten kannettavan tietokoneen ohjaustasoa, ja kirjoitettaessa näytölle avautuu näppäimistökartta.

Ota huomioon työergonomia hiirtä, näppäimistöä ym. laitteita käyttäessäsi: tarkista mm. se, että ranteesi ovat tukevasti pöytätasolla tai erityisesti sitä varten hankitulla rannetuella ja että hartiasi eivät jännity huonon istuma-asennon vuoksi.