Laadukasta vapaa-aikaa opintojen ohessa!

Minä: Samuli Korhonen, ympäristö- ja elintarviketalouden fuksi eli ensimmäisen vuoden opiskelija.
Opintosuunta:
Ympäristö- ja luonnonvaraekonomia
Valinnaiset opinnot:
Elintarviketalous

Mielestäni Helsinki on antoisa opiskelijakaupunki. Laadukkaan vapaa-ajan viettäminen on Helsingissä helppoa!

Laadukasta vapaa-aikaa

Opiskelijan elämä on muutakin kuin yliopistolla puurtamista. Tehokas opiskelu vaatii mielestäni vastapainoksi laadukasta vapaa-aikaa, jotta aivot saavat hengähtää ja palautua. Olen huomannut, että luentojen sisällöt aukeavat kunnolla vasta kävelylenkillä seuraavana päivänä. Vapaa-ajan viettotapoja on monenlaisia, mutta onneksi Helsinki on monipuolinen kaupunki. Monet yritykset tarjoavat opiskelija-alennuksia. Niistä löytää helposti tietoa Frankin sähköisen opiskelijakortin avulla.
Continue reading “Laadukasta vapaa-aikaa opintojen ohessa!”

Viikin kampus – 6000 opiskelijan “työpaikka”

Minä: Samuli Korhonen, ympäristö- ja elintarviketalouden fuksi eli ensimmäisen vuoden opiskelija.
Opintosuunta:
Ympäristö- ja luonnonvaraekonomia
Valinnaiset opinnot:
elintarviketalous

Helsingin Yliopiston vehreä Viikin kampus sijaitsee maantieteellisesti lähes keskellä Helsinkiä. Viikki on hyvien liikenneyhteyksien päässä Lahdenväylän varressa. Kuljen Viikkiin bussilla Töölöstä n. 15 minuutissa. En ole kohdannut juurikaan ongelmia liikkumisessa kampuksella. Reitteihin ja yhteyksin kannattaa tutustua etukäteen.

Viikin vehreys on viehättävää. Kampuksen ympärillä on paljon luontoa, metsää ja peltoa. Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelu on aivan vieressä. Kampuksen aivan ytimessä sijaitsevat opetuskäyttöön tarkoitetut suuret kasvihuoneet. Ympäristö on todellakin inspiroiva Viikissä opiskeltaville oppiaineille.
Continue reading “Viikin kampus – 6000 opiskelijan “työpaikka””

Jos et tiedä minne hakea tai mietit alanvaihtoa

Minä: Markus Tervo
Opinnot: Matikan opiskelija
Muuta: Taikuuden Suomen mestari.

Alanvaihto on vaihtoehto

Aika on kallisarvoista. Elämämme muodostuu siitä, miten käytämme aikamme. Aikaa ei saa takaisin, kun sitä on kuluttanut. Opin tämän yliopistosta, josta vaihdoin pois. Toivon, että tämä teksti tavoittaa teidät, jotka ette ole varmoja alastanne tai tiedä minne hakea.

Aloitin korkeakouluopiskelijana vuonna 2015. Hain alalle, joka ei kiinnostanut minua, mutta minne vanhempani kannustivat. Pisterajat olivat myös mukavan alhaiset, joka helpotti valintaa. Pääsin sisään, opiskelut käynnistyivät ja armotta jyräsivät ylitseni. Lukiossa en oppinut opiskelemaan, koska en tähdännyt korkealle. Keskinkertaisuus riitti, ja sen saavutti muistamalla tietoa. Yliopistossa täytyy ymmärtää tietoa. Samalla tutustuin uusiin ihmisiin ja juhlia riitti. Noh tätä on fuksivuosi, tuumin, ei vielä tarvitse ottaa vastuuta opinnoista. Puoli vuotta kului ja olin ansainnut vain kahdeksan opintopistettä. Jotain oli muututtava.

Continue reading “Jos et tiedä minne hakea tai mietit alanvaihtoa”

Tenttien lomassa

Minä: Tiia Kuronen
Opintoni: Metsäekonomiaa ja markkinointia Helsingin yliopistossa

Asiaa siitä miten yliopisto-opinnot eroavat lukio-opinnoista

Kuva: Tiia Kuronen

Jos jostain toivoin pääseväni lukion jälkeen eroon, niin koeviikoista. Raastavaa viime hetken pänttäystä, kaikkensa antamista paperille ja kaamea stressi. Kokeista ei pääse eroon, mutta jännityksestä onneksi kyllä.

Yliopistossa tentit ajottuvat yleensä periodin (eli jakson) viimeiselle viikolle. Pääaineessani lehtorit ja professorit tosin pitävät väliviikosta ja ylimääräisestä lomasta lähes yhtä paljon kuin opiskelijat, ja kurssitentit järjestetäänkin usein jo kurssin viimeisellä luentokerralla.

Itse koetilanne tai -asetelma ei ole lukioajoista muuttunut. Muutama tunti aikaa, kysymykset yhdellä paperilla, vieressä konsepti. Mukana pitää kirjoitusvälineiden lisäksi olla opiskelijakortti, josta löytyvän opiskelijanumeron avulla varmistetaan, että oikea henkilö on suorittamassa oikeaa tenttiä.
Continue reading “Tenttien lomassa”

Ympäristö- ja luonnonvaraekonomia – kohti kestävää talousjärjestelmää

Minä: Lotta Närhi, toisen vuoden ympäristö- ja luonnonvaraekonomian opiskelija
Pääaine: Ympäristö- ja luonnonvaraekonomia
Sivuaineet: Monitieteinen ympäristöopintokokonaisuus; viestintä

Kun vähän kaikki kiinnostaa

Opiskelupaikkaa valitessa minua vaivasi ”vähän kaikki kiinnostaa” -syndrooma. Niin monet tutkinnot kuulostivat kiehtovilta, mutta toisaalta monestakaan niistä en löytänyt kaipaamaani konkreettista (ja niin ihanan kliseistä) maailmanparannusmeininkiä; halusin opiskella jotain, millä olisi sitä kuuluisaa merkitystä.

Kävin musiikkilukiossa musiikkiopintojen ohessa valtavan määrän humanistisia kursseja, ja vaikka urahaaveeni vielä välivuodenkin aikana olivat suhteellisen epämääräiset, näin itseni kuitenkin jatkavan yliopisto-opinnoissani samalla lukiosta alkaneella polulla. Siksi en ihmettele, miksi lähipiirini kohotteli yllättyneenä kulmakarvojaan ilmoitettuani lopulta tähtääväni Helsingin Yliopiston maa- ja metsätaloustieteelliseen tiedekuntaan.
Continue reading “Ympäristö- ja luonnonvaraekonomia – kohti kestävää talousjärjestelmää”

Kahden kodin välissä

Minä: Sonja Sirviö
Opinnot: Yhteiskunnallisen muutoksen maisteriohjelma
Valinnaiset aineet: Yhteiskuntapolitiikka, Valtio-oppi, Sukupuolentutkimus, Viestintä, Kehitysmaatutkimus

Muutto Savosta Helsinkiin opintojen perässä

Muutin Helsinkiin vuonna 2014 valmistuttuani Iisalmen lyseosta ja aloittaessani opinnot valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Aluksi arki tuntui haastavalta. Kaikki piti opetella alusta alkaen enkä tiennyt edes mitä spora tarkoittaa. Eikö se autojen seassa liikkuva juna ollutkaan ratikka? Satunnaisten kielellisten haasteiden, matkakortin hankkimisen ja uudessa kaupungissa liikkumisen lisäksi minun piti opetella kaikki se, mitä yliopistoelämään liittyy, kuten kirjaston hyödyntäminen, kampuksen rakennuksien nimet ja moodlen käyttö. Pian kuitenkin löysin reittioppaan, Helkan, unicafe-sovelluksen ja opiskelija-alennukset. Savolaistytön elämä helpottui kummasti.
Continue reading “Kahden kodin välissä”

Helsingin yliopisto tarjoaa mahdollisuuksia ja vapautta

Minä: Taru Jäntti
Opintosuunta: teologia

Minua kiinnosti moni asia – lopulta päädyin lukemaan teologiaa

Minua ovat aina kiinnostaneet yhtä lailla niin filosofia, yhteiskunta, uskonto, psykologia, historia, taiteet ja erityisesti teatteri kuin kirjallisuuskin; elämän suurien kysymysten tutkiminen. Lisäksi tykkään esiintyä, organisoida asioita, vaihdella työskentelytapoja usein ja tehdä töitä sekä yksin että ryhmissä.

Pitkään minusta piti tulla näyttelijä. Useamman käänteen kautta löysin itseni kuitenkin neljä vuotta sitten tilanteesta, jossa tuo unelma oli kulutettu loppuun, enkä oikein tiennyt, mitä minusta pitäisi tulla isona. Ilmoittauduin muutamalle kurssille avoimessa yliopistossa, kiinnostuin erityisesti teologiasta ja päätin hakea opiskelemaan alaa seuraavana keväänä.
Continue reading “Helsingin yliopisto tarjoaa mahdollisuuksia ja vapautta”

Opiskelijan tulot, menot ja työnteko

Minä: Samuli Korhonen, ympäristö- ja elintarviketalouden fuksi eli ensimmäisen vuoden opiskelija.
Opintosuunta: Ympäristö- ja luonnonvaraekonomia
Valinnaiset opinnot: elintarviketalous

Monia opiskelijoita varmasti mietityttää oma taloudellinen tilanne opiskelujen aikana. Tämä on mielessä niin nuorella, joka muuttaa ensimmäistä kertaa omaan kotiin, kuin vanhemmalla opiskelijalla, joka tulee opiskelemaan työelämäjakson jälkeen. Itse lukeudun jälkimmäiseen ryhmään. Opiskelijan elämä mielletään usein pelkäksi puuron ja nuudelien syömiseksi, mutta hyvällä suunnittelulla tämä voidaan helposti välttää.

Continue reading “Opiskelijan tulot, menot ja työnteko”

Haalarikulttuuria ja poikkitieteellisyyttä ladun varrella

Minä: Tiia Kuronen
Opintoni: Metsäekonomiaa ja markkinointia Helsingin yliopistossa

Haalarikulttuuria ja hauskanpitoa

Kuten viime viikon instastoryssa (nuhaisena!) kerroin, vierailimme idässä Joensuun metsäylioppilaiden vieraana Räkäposkella-hiihtokilpailussa. Kyseessä oli vuosittainen leikkimielinen hiihtokilpailu, jossa on tavoitteena 12 tunnin aikana hiihtää joukkueena mahdollisimman monta kierrosta. Olin mukana jo viime vuonna, ja pakko oli päästä uudestaan: sen verran tapahtuman tunnelma koukutti.

Kuva: Tiia Kuronen

Mehtimäen ladunvarsi täyttyi jo aamuseitsemältä kirjavasta haalariasuisesta kansasta, tosin ainejärjestön logoa ja haalarimerkkejä täynnä olevan opiskelijahaalarin sijaan pilkkihaalari olisi ollut säätilaan sopivampi valinta. Kaikki olivat yhtä lailla väsyneitä, mutta nauru lämmitti leirinuotion ohella! Emme olleet myöskään ainoat Helsingistä kisaamaan matkanneet: nuotiomme ääreen löytyi sekä itseään että eväitään lämmittämään kaveriporukka Aalto-yliopistosta ja Haaga-Helia ammattikorkeakoulusta. Huhujen mukaan kilpailijoita oli tullut paikalle myös Savonlinnasta ja Kuopiosta.
Continue reading “Haalarikulttuuria ja poikkitieteellisyyttä ladun varrella”