Jakobsson Paula

Nimi: Paula Jakobsson
Pääaine: Käsityötiede (käsityönopettajan koulutusohjelma)
Sivuaineet: tekninen työ
Tiedekunta: Käyttäytymistieteellinen

Parasta käsityötieteen opinnoissa on mielestäni ihmisten kohtaaminen. Laitokselle on aina mukava tulla, koska tietää tapaavansa mukavat, auttavaiset opiskelijatoverit joilta aina löytyy sympatiaa niin opiskelu- kuin muillekin huolille. Suhteellisen pienen koulutusohjelman ja tiiviisti samassa ryhmässä tehtävän ensimmäisen vuoden etuna onkin se, että ehtii tutustumaan opiskelijatovereihinsa.

Käsityötieteen opinnoissa on varsin vähän lukemista ja tenttejä, ja ainakin puolet opinnoista on käytännön taitojen harjoittelua. Opiskelu on siis varsin käytännönläheistä. Näin on varsinkin sivuaineessani, teknisessä työssä, jossa ei ole juuri lainkaan luentoja. Teknisen työn sivuaineen opinnot tapahtuvat puu-, metalli- ja elektroniikkatöiden parissa sekä opetusharjoittelussa. Pääaineen parissa käytännön opinnot taas ovat esimerkiksi vaate- ja sisustusompelua, käsin- ja koneneulontaa, kankaankudontaa, kankaanpainantaa, kankaiden ja lankojen värjäystä sekä erikoislankatöitä.

Käsityötieteen opinnoilla voi päätyä moneen muuhunkin työhön kuin opettajaksi. Käsityötieteilijöitä voi työskennellä esimerkiksi yksityisyrittäjinä, erilaisissa tehtävissä tekstiilialan yrityksissä, oppimateriaalin tekijöinä, harrastelehtien toimituksessa ja monessa muussa tehtävässä. Oma mielenkiinto ja sivuainevalinnat vaikuttavat käsityötieteilijän tulevaan työuraan. Mutta ei opettajankaan ammatti ole ollenkaan huono vaihtoehto!

Käsitöiden tekijästä käsityönopettajaksi

Aloittaessani käsityötieteen opinnot olin melko varma siitä, etten tule suuntautumaan käsityönopettajaksi, ainakaan peruskouluun. Voisin mahdollisesti opettaa esimerkiksi Työväenopistossa tai muissa aikuisten kursseilla, mutta peruskouluun en halunnut. Olin kiinnostunut käsitöiden tekemisestä, en niinkään opettamisesta.

Nyt, viimeisenä lukukautenani ja työnhakua aloittaessani olen yllättäen hakenut pelkästään peruskoulun aineenopettajan paikkoja. En siksi ettei muuta työtä olisi tarjolla, vaan siksi että haluan nimenomaan tähän työhön. Mitä on tapahtunut näiden vuosien aikana joka on saanut mieleni muuttumaan näin perinpohjaisesti?

Käsityönopettajan koulutusohjelmaan kuuluu useita harjoittelujaksoja, joiden aikana kokeillaan ja harjoitellaan opettamista oikeissa opetustilanteissa. Osan harjoittelupaikoista saa valita täysin vapaasti, mutta osa tulee tehdä peruskoulussa. Tällä tavoin jouduin pelkäämääni paikkaan jo ensimmäisenä opiskeluvuotenani.

Ensimmäisen harjoittelun aikana huomasin että peruskoulussa opettaminenhan oli ihan mukavaa, ja tämä tunne on vain vahvistunut joka harjoittelun ja sijaisuuden myötä. Parasta opettamisessa on minusta lasten ja nuorten kohtaaminen. Odotan ensimmäistä työtäni opettajana, jolloin saan seurata samoja oppilaita pidemmän aikaa ja ehtiä tutustumaan heihin paremmin kuin lyhyiden harjoitteluiden ja sijaisuuksien aikana.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *