Heinonen Sanni

Nimi: Sanni Heinonen
Pääaine: Erityispedagogiikka
Sivuaineet: Suomi toisena kielenä
Tiedekunta: Käyttäytymistieteellinen

Hei! Olen Sanni ja opiskelen nyt kolmatta vuotta erityispedagogiikkaa Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa. Koulutuksessamme perehdytään muun muassa lapsen kehitykseen ja sen poikkeamiin, oppimiseen ja sitä vaikeuttaviin tekijöihin sekä tietysti tukitoimiin, jotka helpottavat erilaisista haasteista selviytymistä. Myös yhteiskunnallinen näkökulma on vahvasti läsnä, kun opinnoissamme käsitellään esimerkiksi syrjäytymistä tai vammaisuutta.

Helsingin yliopistossa erityispedagogiikan opiskelijat suuntautuvat joko opettajiksi tai asiantuntijoiksi. Itse olen opettajasuuntautumisessa, johon pitää hakea erikseen soveltuvuuskokeella. Minusta tulee siis valmistuttuani erityisopettaja ja tällä hetkellä uskon päätyväni töihin alakouluun. Saa kuitenkin nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, sillä vaikka suoritankin erityisopettajan kelpoisuuden tuottavat opinnot, voin työskennellä monessa muussakin paikassa kuin koulussa. Erityispedagogiikan asiantuntijoita tarvitaan esimerkiksi erilaisissa järjestöissä, tutkimus- ja kuntoutuslaitoksissa sekä julkishallinnossa. Vaihtoehtoja on siis paljon!

“Helsingin yliopistossa erityispedagogiikan opiskelijat suuntautuvat joko opettajiksi tai asiantuntijoiksi.”

Opiskellessani lukiossa en ollut varmaan kuullutkaan sellaista termiä kuin erityispedagogiikka, mutta lukion jälkeen päädyin töihin päiväkotiryhmään, jossa oli erityistä tukea tarvitsevia lapsia. Toimin autistisen tytön henkilökohtaisena avustajana, mikä oli ajoittain rankkaa, mutta samalla hyvin palkitsevaa. Käytännön kokemukset ja päiväkodin henkilökunnan kannustus saivatkin minut kiinnostumaan alasta, ja päätin hakea opiskelemaan erityispedagogiikkaa. Valintakokeena toimi kirjallinen monivalintakoe (ns. VAKAVA-koe), jolla pystyy hakemaan muihinkin kasvatusalan koulutuksiin. Valintakoetta varten piti lukea artikkelikokoelma, joka julkaistiin noin kuukausi ennen koetta. Valmistauduin kokeeseen lukemalla artikkelit huolellisesti moneen kertaan läpi ja tekemällä muistiinpanoja, mikä tuottikin tulosta, sillä pääsin sisään ensimmäisellä yrityksellä.

Yliopisto-opinnot ovat eronneet lukio-opinnoista eniten vapauden ja oman vastuun suhteen. Pakollista läsnäoloa on huomattavasti vähemmän, mutta itsenäistä työskentelyä puolestaan enemmän. Suurin osa kursseistamme koostuu sekä teoreettisista luennoista että käytännönläheisemmästä ryhmäopetuksesta. Kurssin lopuksi on yleensä kirjallisuuteen ja luentoihin perustuva tentti, mutta joskus sen tilalla voi olla myös essee tai ryhmätyö. Kursseihin voi sisältyä myös pienempiä kirjallisia töitä ja esimerkiksi opintokäyntejä.

“Kokonaisten sivuaineiden lisäksi yliopiston valtavasta kurssitarjonnasta voi valita myös yksittäisiä itselleen mieluisia kursseja. Itse olen pitänyt eniten Mediapolku-nimisestä kurssista ja kansainvälisestä Nordplus-intensiivikurssista.”

Mainitsemani vapaus ja oma vastuu näkyvät opinnoissamme myös siten, että omaa tutkintoaan pystyy räätälöimään sivuaineiden ja vapaasti valittavien opintojen avulla. Itse olen esimerkiksi suorittanut suomi toisena kielenä -sivuaineen, sillä kielet ovat aina kiinnostaneet minua ja kouluissa on yhä enemmän suomea toisena kielenä puhuvia oppilaita. Koin tämän sivuaineen siis sekä mielenkiintoiseksi että hyödylliseksi tulevan työni kannalta. Olen myös miettinyt, että voisin hankkia äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan pätevyyden sivuaineopintojen avulla. Kokonaisten sivuaineiden lisäksi yliopiston valtavasta kurssitarjonnasta voi valita myös yksittäisiä itselleen mieluisia kursseja. Itse olen pitänyt eniten Mediapolku-nimisestä kurssista, jonka puitteissa toteutimme media-aiheisen opetuskokonaisuuden alakoulun erityisluokalla, ja kansainvälisestä Nordplus-intensiivikurssista, johon sisältyi netin välityksellä toteutetun ryhmätyöskentelyn lisäksi yhteensä kaksi viikkoa kontaktiopetusta Latviassa ja Ruotsissa.

Varsinaisen opiskelun lisäksi yliopistolla pystyy tekemään paljon muutakin mielenkiintoista. Itse olen ollut fuksivuodestani lähtien aktiivisesti mukana ainejärjestötoiminnassa, mikä on ollut aivan mahtavaa! Ainejärjestömme Erikeepperi järjestää erilaisia tapahtumia ja koulutuksia sekä valvoo erityispedagogiikan opiskelijoiden etua. Erikeepperin lisäksi olen toiminut myös tiedekuntajärjestömme Conduksen hallituksessa ja tuutoroinut sekä erityispedagogiikan fukseja että tiedekuntamme vaihto-opiskelijoita. Näiden kokemusten ansiosta olen oppinut paljon uutta ja tavannut mitä mahtavimpia ihmisiä.

Nyt, kun olen opiskellut erityispedagogiikkaa pian kolme vuotta ja tehnyt jonkin verran erityisopettajan sijaisuuksia, olen entistä varmempi siitä, että olen suuntaamassa oikealle alalle. Kehotankin jokaista tutkimaan avoimesti erilaisia vaihtoehtoja, kuuntelemaan omia vaistojaan ja tavoittelemaan rohkeasti kaukaiseltakin tuntuvia unelmia!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *