AnninKuva

Anni Hirsaho
Koulupsykologi Viikin normaalikoulussa

pääaine: psykologia
sivuaineet: sosiaalipolitiikka ja estetiikka

”Ajattelin aina, että haluaisin työskennellä lasten ja nuorten parissa ja tehdä ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä.”

Miksi kiinnostuit alun perin opiskelemastasi alasta?

Lukioaikana tiesin, että olen kiinnostunut ihmisten hyvinvoinnista ja haluaisin tehdä jotain työtä siihen liittyen. En kuitenkaan silloin keksinyt sellaista vaihtoehtoa, joka olisi tuntunut täysin omalta jutulta. Päädyin sitten lukion jälkeen opiskelemaan lääketiedettä, koska olin lukenut paljon luonnontieteitä ja se liittyi ainakin alana selvästi ihmisten hyvinvointiin. Huomasin varsin pian, ettei tämä näkökulma ihmisiin kuitenkaan kiinnostanut minua.

Menin tapaamaan ammatinvalintapsykologia, jonka kanssa täytin AVO-testin. Siinä kärkeen nousi psykologin ammatti, jolloin tajusin heti, että juuri tästä olin kiinnostunut. Lopetin lääkisopinnot ensimmäisen vuoden jälkeen ja pidin välivuoden, jonka aikana luin iltalukiossa lukion psykologian kurssit ja vakuutuin alasta.

Mikä opiskelussa oli parasta?

Oman alan opinnoissa mielenkiintoisimpia olivat loppuvaiheen ammattikäytäntökurssit, joissa konkretisoitui se, minkälaista työtä on lähdössä tekemään. Valitsin sivuaineita eri tiedekunnista, mikä oli mahtava tapa päästä tutustumaan asioihin aivan eri näkökulmista, kuin mitä oma opiskeluala opetti.

Maailmankuvani avartui vielä lisää opiskeluvaihdossa Unkarissa, kun pääsin tutustumaan eri kulttuureista tuleviin ihmisiin. Todella antoisaa oli myös aktiivinen toiminta osakunnassa ja loppuvaiheessa myös ylioppilaskuntapolitiikassa, jolloin pääsin tekemään kaikkea mielenkiintoista ja opin aivan valtavasti. Parasta opiskelussa oli siis se, että sen myötä pääsi opiskelemaan ja tekemään niin monia erilaisia kiinnostavia asioita.

Kuinka päädyit nykyiseen työpaikkaasi?

Ajattelin aina, että haluaisin työskennellä lasten ja nuorten parissa ja tehdä ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä. Tarkempaa ajatusta tulevasta työpaikasta minulla ei kuitenkaan opiskeluaikana ollut. Valmistumisen jälkeen oli jostakin löydettävä se ensimmäinen työpaikka, ja silloin päädyin tekemään lyhyen sijaisuuden koulupsykologina pienelle paikkakunnalle. Huomasin pitäväni koulupsykologin työstä, joten päätin jatkaa samankaltaisissa tehtävissä Helsingissä.

Minkä asioiden parissa työskentelet? Millaista se on käytännössä?

Työskentelen lasten ja nuorten psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin sekä oppimisen parissa. Koulussani on alakoulu, yläkoulu ja lukio, joten työskentelen 7-19-vuotiaiden kanssa. Käytännössä tapaan paljon oppilaita ja opiskelijoita kahden kesken, olen yhteydessä huoltajien kanssa, osallistun neuvotteluihin, teen oppimisvalmiuksia kartoittavia tutkimuksia, konsultoin opettajia sekä olen yhteydessä muihin tukitahoihin. Lisäksi osallistun koko kouluyhteisön hyvinvoinnin kehittämiseen ja pidän esimerkiksi toisinaan oppitunteja tai pienryhmiä eri aiheista.

Mistä pidät työssäsi?

Pidän työssäni siitä, että pääsen aidosti kohtaamaan ihmisiä tärkeiden asioiden äärellä! Erityisesti koulupsykologin työssä mukavaa on se, että kouluyhteisön jäsenenä pääsee näkemään lasten ja nuorten elämää monipuolisesti, ei vain ongelmalähtöisesti.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *