Mitä? Tuleeko sinusta opettaja, vai mikä? Ai ei tule. No mikä sinusta sitten tulee? Ainakin itselleni edellinen kysymysketju tulee ensimmäisenä mieleeni yleisen ja aikuiskasvatustieteen opiskelusta Helsingin yliopistossa enkä usko olevani ainoa, joka on käynyt samaisen keskustelun. Yleinen ja aikuiskasvatustiede, jotka siis yhdessä muodostavat kasvatustieteiden pääaineen Helsingin yliopistossa on yksi yliopistollisista generalistialoista, jossa ennalta määriteltyä professiota enemmän opiskelijan koulutukselliset valinnat ja henkilökohtainen aktiivisuus valaisevat urapoluksi kutsuttua latua.

Työllisyyden ja koulutuksen limittyneisyyden tiedostaminen on tärkeää, mutta opiskelualaansa suunnitellessaan on vielä tärkeämpää pohtia asioita, jotka ovat omasta mielestä houkuttelevia, jotta asioita jaksaa pureskella ajoittain jopa perjantai-iltana kello kymmeneltä.

Helsingin yliopiston kasvatustieteiden koulutuksessa opiskelijan kiinnostuksen kohteena voi olla kiinnostus tai oman oppimisen kohteena oppiminen. Hyvin yksinkertaisilta vaikuttavat asiat, jotka eivät kuitenkaan ole niin yksinkertaisia, koska kiinnostus ei koske enää asiaa, josta ollaan kiiinostuneita vaan siitä, miten kiinnostusta tai oppimista määritellään.

Hyvän tekemisen eetos on kasvatustieteellisen tutkimuksen ja opiskelun taustalla, mikä on professorin suusta kuultua kasvatustieteiden johdantokurssin alussa. Kasvatustieteissä pyritään selvittämään luotettavan tutkimustiedon avulla, kuinka käytännöllisesti katsottuna koulutus tai työyhteisöjen hyvinvointi voitaisiin pelastaa. Yleinen ja aikuiskasvatustiede opettaa arvioimaan erilaisia tapoja ja ratkaisuja, jotka liittyvät esimerkiksi ryhmäkäyttäytymiseen, oppimiseen, kehittymiseen, tehokkuuteen tai hyvinvointiin. Tieteen tarkoituksena on ottaa kantaa ajankohtaisiin kulttuurisiin ja yhteiskunnallisiin ilmiöihin, jotka koskevat kasvatusta tai koulutusta peruskoulusta työelämään. Kasvatustieteiden tutkimus Helsingin yliopistossa valottaa

miten teknologia & oppiminen tukevat toisiaan
mitä motivaatio on ja mikä merkitys sillä on suoriutumiseen ja hyvinvointiin
millaisia poliittisia agendoja, sosiaalisiin suhteisiin liittyviä arvoja koulutukseen liitetään
millaista yliopisto-opiskelun ja opetuksen välinen suhde on sekä
mitä tarkoitetaan organisaation oppimisella tai jaetulla asiantuntijuudella

Yllä olevien sisältöjen lisäksi kasvatustieteiden opiskelu Helsingin yliopistossa on tiederajat ylittävää, koska opintojen alkuvaiheessa opiskelijalla on mahdollisuus tutustua muuhun Helsingin yliopiston koulutustarjontaan tai opiskella joustavasti esimerkiksi Teekkarikylässä.

Yleistä- ja aikuiskasvatustiedettä opiskelevan kannattaa varautua siihen, että valmiita vastauksia ei anneta.

Tieteellistä tietoa tarkastellaan monesta eri näkökulmasta. Kasvatustieteen opiskelussa pyritään jo opintojen alkumetreiltä lähtien muodostamaan kokonaiskuvaa koulutuksesta – haastattelemalla ja havainnoimalla ihmisiä siellä, missä he toimivat sekä pohtimalla kriittisesti eri osapuolten tarkoituksia & ideologioita.

ITSEORGANISOIDULLA OPISKELIJAMATKALLA. KUVA: VIVI VAISSI.

“Saimme myös vastata lukuisiin kysymyksiin suomalaisesta koulujärjestelmästä ja sen hienouksista. Vaikka Suomessa ollaankin huolissaan uusimmista PISA-tuloksista ja tarpeesta uudistaa koulua, arvostetaan koulutusjärjestelmäämme edelleen ulkomailla. Paikallisten opiskelijoiden kanssa pääsimme myös esimerkiksi vertailemaan naisten aseman eroja Suomessa ja Italiassa sekä pohtimaan tieto- ja viestintätekniikan merkitystä opetuksessa ja yhteiskunnassa.”

Tällä hetkellä opiskelijoiden keskuudessa pohditaan asiantuntijuuden kehittymistä ja sitä, mikä tekee asiantuntijaksi, miten ryhmän sisällä oleva tietotaito saadaan jaettua yhteiseksi voimavaraksi tai miten koulutuksellisesta vallasta alettaisiin keskustelemaan rohkeampaan sävyyn. Kyseiset tiedot ovat sovellettavissa työelämään, koulumaailmaan ja moniin muihin elämän osa-alueisiin.

Opetus, joka on pääosin innostavaa ja monipuolista, laittaa opiskelijat lukemaan kasvatustieteellisiä tekstejä ja keskustelemaan aiheesta yhdessä ryhmän kanssa. Ryhmätyön merkitys on sisäistetty paremmin kuin hyvin kasvatustieteen opiskelussa, ja jopa niin hyvin, että yksilötyötehtävät tuntuvat virkistävältä vaihtelulta. Alan tutkijoiden nimistä moni tulee tutuksi kurssin luennoitsijana tai kurssimateriaaleista. Se, että opiskelijat virkistyvät vaihtamaan näkemyksiään opetuksesta tai opetettavasta aiheesta, on vain merkki siitä, että opetus on onnistunut aktivoimaan ajattelemaan.

Kasvatustieteistä saa hyvin rakennettua mieleisensä kokonaisuuden, koska ala on laaja ja siihen voi hyvin yhdistää mitä moninaisimpia sivuaineita ja mielenkiinnon kohteita. Jo opiskelun alussa pääsee itse tekemään tutkimusta, millä on arvoa työelämässä. Osalle omat tutkimukset ovat avanneet oven omien kiinnostusten äärelle tai työelämässä suoritettavaan harjoitteluun, joka kuuluu pakollisena osana kasvatustieteiden koulutusta Helsingin yliopistossa. Alan käytännönläheisyys ja kulttuurisen yhteisen hyvän edistäminen eivät satuta ketään, enemmänkin ne tarjoavat pelastusrengaan sitä tarvitseville.

Yleisen ja aikuiskasvatustieteen opiskelijoiden Firenzen-matkasta voi lukea Aikuiskasvatuksen Killan lehden sivuilta:

https://elolehti.wordpress.com/2015/12/22/matkapoppoo_firenzessa/

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *