Jos täyttäisin ystävänkirjaa, kirjoittaisin suurin piirtein näin…

Nimi: Tiia Kuronen
Ikä: 20v
Opiskelen: Metsäekonomiaa ja markkinointia Helsingin yliopistossa
Vapaa-ajalla minä… : teen järjestöhommia ainejärjestöissä, opiskelen ja tutustun Helsingin kulttuuritarjontaan.
Lempiruoka: Tällä hetkellä paahdettu bataatti ja halloum! Nam!
Lempisitsilaulu: Vaikea. Sanoisin Minnet tai Metsänpoika tahdon olla. Tai Pohjois-Karjala!
Lempipuu: Lehtikuusi!
En pärjää ilman: Aamukahvia.
Paras ystävä: huikea Metsäylioppilaiden verkosto.

Kuva: Tiia Kuronen

Kuten Instagram-storyssa kerroinkin jo, mie oon Kurosen Tiia, 20-vuotias toisen vuoden metsäekonomian ja markkinoinnin opiskelija. Sivuaineena vastapainoksi teoreettiselle talouspuolelle luen metsävarojen hallinnan ja käytön opintokokonaisuutta, josta olen valinnut puuteknologian, metsäteknologian ja logistiikan kursseja.

Pohjois-Karjalasta Helsinkiin opiskelemaan metsäekonomiaa

Puheesta, olemuksesta ja ehkä pääainevalinnastakin huomaa nopeasti, että ihan pääkaupunkiseudulta ei olla kotoisin. Olen lähtöjäni Itä-Suomesta, Pohjois-Karjalasta, Tohmajärven kunnasta. Lähin suurempi kaupunki on Joensuu 45 kilometrin päässä ja itäraja häämöttää kotipihasta aika tarkalleen puolen tunnin ajomatkan etäisyydellä. Miten pikkukylän tyttö on päätynyt Helsinkiin?

Vaaramaisemat ja metsä ovat hallinneet elämääni (ja sydäntäni) jo pienestä – totta kai, isäni on metsäkoneenkuljettaja ja itse tulevaisuuden metsäperijätär. Lukioaikana Joensuussa kapinoivana teini-ikäisenä maalaisuuttaan tavallaan häpesi, ja suuntana oli vahvasti kauppis. Kuitenkin, abivuonna kirjoitukset söivät kaikki lukuhalut, ja kolmen kirjan urakka ja ulkoa opettelu tuntui yhtä vastenmieliseltä kuin ajatus jäädä pitämään välivuotta Tohmajärvelle. Vaihtoehtoja tutkailtuani löysin metsäekonomian: yhdistelmä taloustiedettä, myyntiä ja markkinointia sekä moottorisahoja, vuosilustoja ja runkokäyriä.

Ujo maalaishiiri löysi paikkansa Helsingin yliopstossa

Ehkä muutaman merituulisen päivän olen katunut lähtöäni Helsinkiin, kun kotopuolessakin olisi pystynyt opiskelemaan metsätieteitä. Reilu puolitoista vuotta kirjoilla Helsingin yliopistossa on kuitenkin antanut enemmän kuin ottanut – huikeaa kuulua Suomen parhaimpaan tiedeyhteisöön. Helsingin yliopiston metsätieteiden osasto on sijoittunut maailman metsätieteitä opettavista yliopistoista rankingissa neljänneksi, joka antaa aihetta ylpeyteen. Nykyisin metsäekonomiaa ja markkinointia ei ole enää erillisenä pääaineena, vaan se on oma opintosuuntansa Metsätieteiden pääaineen alla. Yhteensä eri opintosuuntia löytyy kandiohjelmasta 13 (?!), eli jokaiselle varmasti jotakin!

Ura pankki- ja vakuutusmaailmassa, metsäyhtiössä vaiko tutkimuksen parissa? 

En vielä tiedä, mikä minusta tulee isona. Pääaineeni avaa todella paljon ovia aina pankki- ja vakuutusmaailmasta metsäyhtiöihin, lisäksi sivuaineeni antaa mahdollisuuksia esimerkiksi korjuun, kuljetuksen tai tutkimuksen parissa työskentelemiseen. Pidän tätä tutkintoni suurimpina etuina: kaikki ovet ovat avoinna, ja Helsingin yliopiston laajasta opintovalikoimasta saa valita lähes rajoituksetta itseään kiinnostavia kursseja tukemaan osaamistaan.

Kuva: Tiia Kuronen

Tulevien blogikirjoitusteni aiheita keväällä 2018

Yliopistossa ujo maalaishiiri löysi paikkansa, ja olen mukana monessa ainejärjestötoiminnassa vapaa-ajallani. Näistä ja mun opinnoista lisää tuonnempana! Lisää metsätieteiden opinnoista voi lukea esimerkiksi täältä: metsatieteet.fi.

Metsätieteiden kandiohjelma Helsingin yliopiston koulutustarjonnassa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *