Minä: Sonja Sirviö
Opinnot: Yhteiskunnallisen muutoksen maisteriohjelma
Valinnaiset aineet: Yhteiskuntapolitiikka, Valtio-oppi, Sukupuolentutkimus, Viestintä, Kehitysmaatutkimus

Muutto Savosta Helsinkiin opintojen perässä

Muutin Helsinkiin vuonna 2014 valmistuttuani Iisalmen lyseosta ja aloittaessani opinnot valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Aluksi arki tuntui haastavalta. Kaikki piti opetella alusta alkaen enkä tiennyt edes mitä spora tarkoittaa. Eikö se autojen seassa liikkuva juna ollutkaan ratikka? Satunnaisten kielellisten haasteiden, matkakortin hankkimisen ja uudessa kaupungissa liikkumisen lisäksi minun piti opetella kaikki se, mitä yliopistoelämään liittyy, kuten kirjaston hyödyntäminen, kampuksen rakennuksien nimet ja moodlen käyttö. Pian kuitenkin löysin reittioppaan, Helkan, unicafe-sovelluksen ja opiskelija-alennukset. Savolaistytön elämä helpottui kummasti.

Ylpeä juuristani sekä Helsingistä opiskelupaikkana

Sain alkuun kavereiltani kuittailuja aksentistani ja historiastani lehmäagillityn parissa. Käänsin nopeasti Iisalmelaistaustani tavaramerkikseni ja tunsin ylpeyttä juuriani kohtaan. Antropologina näen lukuisia eroavaisuuksia iisalmelaisten ja helsinkiläisten välillä. Elämä pienessä kaupungissa on usein yhteisöllisempää ja vähemmän hektistä. Helsingissä kuitenkin keksii tekemistä lähes aina ja paikasta toiseen pääseminen on äärimmäisen helppoa. Kaikkea ei voi kuitenkaan yksi kaupunki tarjota. Tähän elämäntilanteeseen Helsinki on mielestäni juuri sopiva vaihtoehto ja olen äärimmäisen onnellinen saadessani elää opiskelijaelämää täällä.

Otettava koppi omasta itsestään

Nuoren elämä kotoa pois muutettua saattaa tuntua ajoittain haastavalta. Itse olin ainakin tottunut siihen, että joku on ottamassa koppia, mikäli jokin asia jää hoitamatta. Muutettuani pois kotoa ja oman elämäni aloitettua en voinut enää odottaa, että äiti on aina katsomassa perääni. Joskus jopa murehdin muistatko laskujen maksamisen lisäksi juoda tarpeeksi vettä, pestä hiukseni tai ottaa vitamiineja. Ja mitä tapahtuu sitten kun sairastun ja pitääkö lakanat tosiaan vaihtaa lähes kerran viikossa? Ekojen kuukausien aikana söin pastaa ja munakasta lukuisia kertoja viikossa, sillä en ollut erityisen taitava kokki.

Välillä iskee myös koti-ikävä. Silloin aika kultaa rankimmatkin muistot omasta kotikaupungista. Onneksi nykyään videopuhelun voi soittaa helposti vaikka toiselta puolelta maailmaa. Miettikääpä sitä aikaa kun lähetettiin kirjeitä ja odotettiin viikkoja vastauksia! Koti-ikävä on normaalia ja täysin ok. Turhautuminen ja jaksamattomuuden tunne iskee viimeistään opiskelijabileiden jälkeisenä sunnuntaina, kun deadlinet, pyykkivuori ja pesemättömät tiskit odottavat vuoroaan. Itseään kohtaan on kuitenkin muistettava olla armollinen. Tässä sitä harjoitellaan vielä neljän vuoden jälkeenkin. Ei parikymppisen elämän tarvitse olla täysin hallinnassa. Virheiden kautta on mahdollista oivaltaa uusia asioita.

Toisen opintovuonna arki helpottui – kaikki irti Helsingin yliopiston vaihto- ja työharjoittelumahdollisuuksista

Kun aloitin toista vuotta yliopistolla, huomasin elämäni olevan jo huomattavasti rutinoituneempaa ja helpompaa. Tunne oli äärimmäisen vapauttava, vaikka se veikin vuoden. Paras neuvo, jota voin neljän vuoden jälkeen antaa on se, että asenne ratkaisee ja tekemällä oppii. Opiskelijaelämä on äärimmäisen ainulaatuinen ja hieno hetki tehdä asioita ja oppia itsestä, joten suosittelen ottamaan siitä kaiken irti. Helsingistä olen jatkanut matkaani vaihtoon Lontooseen, töihin New Yorkiin ja Kreetalle, harjoitteluun Nairobiin, sekä vapaaehtoistöihin Indonesiaan. Elämä metropoleissa ei tunnu enää vieraalta, vaikka osa savolaisuutta kulkee aina mukanani sinne minne elämä minua vie.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *