Minä: Tiia Kuronen
Opintoni: Metsäekonomiaa ja markkinointia Helsingin yliopistossa

Asiaa siitä miten yliopisto-opinnot eroavat lukio-opinnoista

Kuva: Tiia Kuronen

Jos jostain toivoin pääseväni lukion jälkeen eroon, niin koeviikoista. Raastavaa viime hetken pänttäystä, kaikkensa antamista paperille ja kaamea stressi. Kokeista ei pääse eroon, mutta jännityksestä onneksi kyllä.

Yliopistossa tentit ajottuvat yleensä periodin (eli jakson) viimeiselle viikolle. Pääaineessani lehtorit ja professorit tosin pitävät väliviikosta ja ylimääräisestä lomasta lähes yhtä paljon kuin opiskelijat, ja kurssitentit järjestetäänkin usein jo kurssin viimeisellä luentokerralla.

Itse koetilanne tai -asetelma ei ole lukioajoista muuttunut. Muutama tunti aikaa, kysymykset yhdellä paperilla, vieressä konsepti. Mukana pitää kirjoitusvälineiden lisäksi olla opiskelijakortti, josta löytyvän opiskelijanumeron avulla varmistetaan, että oikea henkilö on suorittamassa oikeaa tenttiä.

Uusien tapojen opettelua

Lukioaikaan verrattuna opiskelutottumuksia on joutunut muuttamaan. Olin ns. kympin tyttö, en tehnyt työtä arvosanojen eteen ja opiskelun jätin pariin päivään – tai tuntiin – ennen tenttiä. Yliopiston alussa, ensimmäisellä tenttiviikolla, monelle opiskelijalle tulee yllätyksenä yliopiston vaatimustaso ja tenttiä seuraavat surkeat arvosanat. Näin kävi myös minulle, todellisuus löi vasten kasvoja ja oli oikeasti ryhdistäydyttävä: tänne asti on tultu ja päästy, joten ei ole mitään järkeä jatkaa vanhoja tottumuksia. Lisäksi pidän opintosuunnastani niin, että oheistietoa karttuu helposti alan julkaisuja lukemalla ja ruokapöytäkeskustelujen lomassa.

Akateeminen vapaus helpottaa arkea

Hallittavat kokonaisuudet ovat väistämättä isompia, ja osan tiedosta joutuu väkisin etsimään itse. ”Oppiminen alkaa epämukavuusalueelta” pitää hyvin paikkaansa. Toisaalta yliopisto myös tarjoaa vapautta tenttien ja kurssien suorittamisen suhteen. Ns. akateeminen vapaus tarkoittaa sitä, että luennot alkavat vartin myöhässä, läsnäolopakkoa on vain tietyillä kursseilla ja kurssit voi suorittaa luentokuulustelun sijaan kirjatentteinä. Tämä siis antaa vapauden lintsata ja myöhästellä, mutta auttaa ainakin itseäni löytämään parhaat opiskelumuodot sekä sopimaan arkimenoista esimerkiksi töiden kanssa joustavasti.

Omien opiskelutottumusten löytäminen

Opin parhaiten tekemällä ja kirjoittamalla, en niinkään kuulemalla, joten minulle hyvä valinta on lukea luentodioja ja oheiskirjallisuutta kotona tehden samalla käsitekarttoja tai erilaisia havainnollistavia kuvia. Yleensä luen kurssin aikana dioja läpi niin ja näin tehden harjoitustehtävät ja projektit, ja noin kaksi viikkoa ennen tenttiä otan asiakseni käydä kurssin sisällön kunnolla ajan kanssa läpi. Tentit on mahdollista uusia kahdesti, jolloin ensimmäisen tenttikerran voi jättää välistä ja käydä uusinnassa. Tiedekunnissa järjestetään yleisiä uusintapäiviä tasaisin väliajoin, joihin voi ilmoittautua tekemään minkä tahansa tentin. Oman kokemukseni mukaan opettajat ovat myös hyvin joustavia suoritusten aikataulutuksen suhteen – kunhan perustelut esseen myöhästymiselle tai ryhmätyöesityksen siirtämiselle ovat oikeasti kunnossa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *