Minä: Lotta Närhi, toisen vuoden ympäristö- ja luonnonvaraekonomian opiskelija
Pääaine: Ympäristö- ja luonnonvaraekonomia
Sivuaineet: Monitieteinen ympäristöopintokokonaisuus; viestintä

Kun vähän kaikki kiinnostaa

Opiskelupaikkaa valitessa minua vaivasi ”vähän kaikki kiinnostaa” -syndrooma. Niin monet tutkinnot kuulostivat kiehtovilta, mutta toisaalta monestakaan niistä en löytänyt kaipaamaani konkreettista (ja niin ihanan kliseistä) maailmanparannusmeininkiä; halusin opiskella jotain, millä olisi sitä kuuluisaa merkitystä.

Kävin musiikkilukiossa musiikkiopintojen ohessa valtavan määrän humanistisia kursseja, ja vaikka urahaaveeni vielä välivuodenkin aikana olivat suhteellisen epämääräiset, näin itseni kuitenkin jatkavan yliopisto-opinnoissani samalla lukiosta alkaneella polulla. Siksi en ihmettele, miksi lähipiirini kohotteli yllättyneenä kulmakarvojaan ilmoitettuani lopulta tähtääväni Helsingin Yliopiston maa- ja metsätaloustieteelliseen tiedekuntaan.

Yhtä lailla olen itse vielä opintojenikin aikana joutunut perustelemaan sisäiselle humanistilleni, miksi ympäristö- ja luonnonvaraekonomian opintoihin sukeltaminen oli minulle oikea ratkaisu: ei pelkästään siksi, että luonto, sen maisemat ja hiljaisuus ovat minulle rakkaita, vaan siksi, että toimiva ympäristö on myös kaiken ihmistoiminnan perusta.

Mikä ympäristö- ja luonnonvaraekonomia?

Ympäristökysymykset ovat valtavan monitieteisiä ja ajankohtaisia. Elämme ympäristön tilan kannalta poikkeuksellisen kriittistä aikaa, ja nyt tapahtuvilla asioilla voi olla tulevaisuudessa todella kauaskantoisia vaikutuksia. Ympäristöongelmien tutkimista vaikeuttaa se, että niissä yhdistyvät niin luonnontieteiden, historian, politiikan, talouden, etiikan kuin monien muidenkin tieteenalojen kysymykset.

Ympäristö- ja luonnonvaraekonomian lähestymistapa ympäristöongelmiin ja luonnonvarojen käyttöön on ratkaisukeskeinen: taloustiedettä soveltamalla pyritään löytämään erilaisia tapoja ohjailla ihmistoimintaa kestävämpään suuntaan. Juuri tämä konkreettinen tekemisen meininki viehättää alalla monia. Käytännössä opinnot koostuvat kansantaloustieteen opinnoista ja soveltavista ympäristöalan kursseista – mukaan mahtuu niin politiikkaa, matikkaa kuin luonnontiedettäkin.

Opinnot ja arki näyttävät opiskelijalta itseltään

Helsingin yliopiston tarjoamien mahdollisuuksien määrä on kerrassaan ilahduttava. Opiskeltavia aineita on lukemattomia, ja monia niistä voi opiskella vain Helsingissä – itsekin päädyin Helsingin yliopistoon alun perin juuri tästä syystä. Opintotarjonnan lisäksi erilaisia järjestöjä ja muuta toimintaa on todella paljon, ja eri juttuja kokeilemalla omaa polkuaan ja lopullista tutkintopakettiaan voi korjata opintojen aikana useaan kertaan. Omalla kohdallani viestinnän ja monitieteisen ympäristöopintokokonaisuuden sivuaineopinnot ovat tuoneet väriä ja uutta motivaatiota opiskeluarkeen.

Itselleni tärkeäksi seikaksi yliopisto-opintojeni aikana on muodostunut myös niiden joustavuus. Elämäntilanteeni takia olen viettänyt paljon aikaa muualla kuin Helsingissä, ja opinnot ovat kulkeneet mukana läppärillä. Joko opintomenestykseni tai ihmissuhteeni olisivat varmasti kärsineet ilman verkkoluentojen ja -materiaalien antamaa vapautta. Aikataulujen suunnitteleminen, omatoiminen työnteko toisaalla ja jatkuva ”kärryillä pysyminen” on koulinut minusta järjestelmällisen ihmisen, mistä uskon olevan minulle hyötyä tulevaisuudessakin.

Tähtäimessä työelämä

Vaikka yliopisto-opiskelu on pitkälti teoreettista, tarjoutuu opintojen aikana jatkuvasti tilaisuuksia kehittää myös käytännön työelämätaitoja eri tapahtumien, työpajojen ja työtehtävien kautta. Itse olen tähän mennessä ollut mukana ainejärjestötoiminnassa viestintätehtävissä, työelämätapahtuman järjestelytiimissä ja osa-aikatöissä. Monilta kuitenkin unohtuu, että itse yliopisto-opinnot opettavat kriittisen ajattelun sekä tiedonhankinnan taitoja ja valmistavat omaksumaan suuria asiakokonaisuuksia nopeasti. Tällaisia taitoja ei opita yhden illan workshopeissa.

Käytännössä ympäristö- ja luonnonvaraekonomia antaa valmiuksia työllistyä monenlaisiin tehtäviin. Ympäristöekonomeja työskentelee ainakin asiantuntija- ja valmistelutehtävissä niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla, ympäristöjohtamisen tehtävissä, yrittäjinä, järjestöissä, konsulttiyrityksissä ja tutkimuksen saralla. Itse en vieläkään tiedä, mikä minusta tarkalleen ottaen tulee isona. Töitä näyttää kuitenkin riittävän; halusimme sitä tai emme, ympäristöala on tulevaisuuden ala.

Hyvästi valittelu, tervetuloa toiminta

Ympäristö- ja luonnonvaraekonomiaa voi nykyisin opiskella osana ympäristö- ja elintarviketalouden kandiohjelmaa. Elintarvike-ekonomian näkökulma tuo tutkintoon kulutuksen ja ruokajärjestelmän kestävyyden kysymykset, jotka liittyvät erottamattomasti muihin ympäristöasioihin. Kandivaiheen jälkeen opintoja voi jatkaa ympäristö- ja luonnonvaraekonomian maisteriohjelmassa.

Minulta on usein kysytty, eikö ole masentavaa itkeskellä opintojen parissa päivät pitkät kaikkia niitä katastrofaalisia skenaarioita, joihin ihmistoiminta voi ympäristössämme johtaa. Ei ole. Koen olevani etuoikeutettu, kun pääsen päivittäin kohtaamaan ja keskustelemaan sellaisten ihmisten kanssa, joilla riittää intoa ja ideoita ympäristöongelmien korjaamiseksi ja ympäristön kannalta kestävän elämäntavan löytämiseksi. Arkipäivän elämän eri osa-alueisiin liittyvien valintojen lisäksi on avartavaa hahmottaa tekemiemme pienien ja suurien valintojen välisiä yhteyksiä ja oivaltaa asioiden mittasuhteiden kautta, mitkä ovat lopulta parhaita tapoja vaikuttaa. Positiivisuus kunniaan!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *