Olen: Etta Melander
Opiskelen: Lingvistiikkaa eli kielitiedettä Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa

Seuraavassa on k’ichen kielen aineistoa. Nimeä sen perusteella aineiston alapuolella luetellut merkitykset. Jos jotain merkitystä ilmaistaan useammalla kuin yhdellä muodolla (morfeemilla on allomorfeja), luettele ne kaikki.”

Apua, mietin. Olin selvinnyt pääsykokeen ensimmäisestä vaiheesta (monivalintakysymyksiä ennakkomateriaalista) ja siirryin seuraavaan tehtävään. Se ei perustunut lukemaani kirjaan, vaan koetilanteessa jaettuun materiaaliin. Tutkin materiaalia hetken. Siinä oli noin 20 kohtaa seuraavasti:

1. xkamik ’hän kuoli’           4. xekamik ’he kuolivat’
2. xojkamik ’me kuolimme’ 5. kixb’ek ’te menette’
3. xkeb’ek ’he menevät’ (FUT) 6. kinb’ek ’minä menen’

Tutkin materiaalia hetken ja totesin, että se vaikuttaa oikeastaan aika hauskalta.

Rehellisesti sanoen minun täytyy todeta, että se oli haastava, mutta silti jollain tavalla hyvin mielenkiintoinen tehtävä. Jälkeenpäin monet opiskelukaverit ovat sanoneet, että tämä soveltava tehtävä oli heidän mielestään vaikea.
Varsinkin professorit yliopistolla sanovat, että pääsykoe on koko yliopiston vaikein koe, mutta en ole siitä ihan samaa mieltä. Ainakin lingvistiikassa pääsykokeeseen piti lukea vain yksi kirja ja sekin suomeksi. Siitä kysyttävät kysymykset olivat monivalintakysymyksiä. Tenttikysymykset ovat esseemallisia ja perustuvat laajoihin, usean kirjan kokonaisuuksien hallintaan.

Pääsykokeeseen kannattaa – tietysti – valmistautua hyvin. Se on koko yliopistoelämän alkupiste. Itse jännitin koetta todella paljon, mutta kaikki meni kuitenkin ihan hyvin. Halusin yliopistoon enemmän kuin mitään sinä keväänä ja tein töitä sen eteen, että varmasti pääsen sisälle. Luku-urakka saattaa tuntua hurjalta, mutta muista silti tämä: hyvällä valmistautumisella ja tahdolla oppia kokeen materiaalit pääsee jo pitkälle, mutta ei ole kaikki kaikessa. Järjestä aikaa myös rentoutumiselle, ystäville ja esimerkiksi urheilulle. Näin sinä ja aivosi pysytte virkeinä ja sinä voit päihittää kirjapinosi eikä toisinpäin!

Opinnot humanistisessa tiedekunnassa

Kandin tutkinnosta, jonka laajuus on 180 opintopistettä, on lähtökohtaisesti ainakin varattu 60 opintopistettä sivuainekokonaisuuksiin. Tämä vastaa noin reilun vuoden verran opintoja. Muut 120 op koostuvat pääaineen perus-, aine-, kieli- ja työelämäopinnoista. Itse suoritan lyhyet sivuainekokonaisuudet valtiotieteellisessä sosiaalipsykologiasta ja viestinnästä. Sosiaalipsykologia kiinnosti minua jo lukiossa ja valitsinkin sen puhtaasti mielenkiinnon pohjalta. Viestintään päädyin, koska se on yleishyödyllinen ala, josta pidän. Yhdessä nämä muodostavat mielestäni hyvän kokonaisuuden lingvistiikan tueksi. Molemmat kokonaisuudet ovat hyvin suosittuja ja sen takia suoritan ne ainakin osittain kesäopintoina. Saatan myös lähteä vaihtoon ja suorittaa toisen kokonaisuuden siellä. En tiedä vielä varmaksi mikä minusta tulee isona, mutta ura esimerkiksi markkinoinnin parissa tai ulkoministeriössä kiinnostavat.

Lingvisteistä on osaajiksi monelle alalle

Yleiskattava, generalistinen, opintosuunta antaa paljon mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja, jossa sivuainevalinnat vaikuttavat suuntautumiseen paljon. Ystäväpiiristäni löytyy ihmisiä, jotka esimerkiksi haluavat tulevaisuudessa parantaa kielenopetusmenetelmiä ja -materiaaleja kouluissa, toiset koodaavat ja tekevät hakukoneita tai kielenopiskelusovelluksia. Oikeustiede sivuaineena mahdollistaa esimerkiksi oikeuslingvistiikkaan suuntautumisen ja viestinä taas vaikka markkinointialan. Ainoa rajoite, minkä tiedän on se, että lingvisteistä ei tule kielenopettajia eikä kääntäjiä. Olemme kielen ammattilaisia kaikissa kielissä – osaamatta silti kaikkia kieliä.

Humanisti on rautaa

Aina kuulee heittoja siitä, miten humanistit eivät valmistu eivätkä työllisty. Humanistin työtehtäviä ei voi lokeroida niin helposti kuin vaikka oikeustieteilijän ja luulen, että tämä aiheuttaa tavallaan hämmennystä. Yleisin kysymys, mitä kuulen onkin “Niin mikä susta sit niinku tulee isona? “. Myös ympäröivä yhteiskunta välittää viestiä, että humanismi on kannattamaton vaihtoehto; esimerkiksi valintakoejonoissa lukuaineista ei saa niin paljon pisteitä kuin kielistä tai matematiikasta. Asia on oikeastaan päinvastoin: humanisteja pitäisi olla kaikissa työtehtävissä paljon enemmän. Humanismin paras puoli onkin se, että kenestä vain voi tulla mitä vain. Saatamme päätyä työskentelemään rinnakkain oikeustieteilijöiden, valtiotieteilijöiden tai koneinsinöörien kanssa. Sama pääaine ei täällä loppujen lopuksi määrittele sitä, mihin tehtäviin ihmiset työllistyvät. Tuomme inhimillisen ja ihmisläheisen osaamisemme aloille, joista se välillä unohtuu. Humanisteja tarvitaan kaikkialla ja ennen kaikkea humanisteista on kaikkeen.

Yliopistoelämä – mitä luentojen jälkeen?

Itse olen yrittänyt ottaa kaiken irti yliopistoelämästä mikä vain irti lähtee. Olen ollut ensimmäisestä vuodesta lähtien opiskelijajärjestö ESN:n hallituksessa rahastonhoitajana ja puheenjohtajana. ESN eli Erasmus Student Network on kansainvälinen opiskelijajärjestö, joka järjestää tapahtumia pääsääntöisesti yliopiston vaihto-opiskelijoille. Sen lisäksi osallistun paljon oman ainejärjestöni Aspektin toimintaan ja humanistien yhteisen ainejärjestön Humanisticumin toimintaan. Esimerkiksi sitsit (=”akateeminen pöytäjuhla”, jossa lauletaan ja pidetään hauskaa), ekskursiot museoihin tai ministeriöihin ovat tapahtumia, joihin tykkään osallistua. Matkustan, kun siihen on aikaa, urheilen ja vietän aikaa ystävien kanssa. Viime keväänä olin Suusitsit Senaatintorilla tapahtuman järjestämisessä mukana, syksyllä tuutoroin uusia opiskelijoita. Kaikki tämä takaa luonnollisesti sen, että puhtaasti tyhjiä päiviä kalenteristani löytyy harvoin.

Opiskelijaelämää voi viettää niin monella eri tavalla kuin yliopistossa on opiskelijoitakin – se on akateemisen vapauden mahtavin ja kauhistuttavin puoli. Voit tehdä lähes kirjaimellisesti mitä haluan ja vain sinä yksin olen niistä päätöksistä vastuussa. Ei tarvitse mennä luennolle aamulla, mutta se saattaa kostautua tentissä myöhemmin. Ethän murehdi siitä, jos järjestöt ja tapahtumat eivät kiinnosta sinua. Jokainen tekee omasta yliopistoelämästään omannäköisensä ja kerää ne kokemukset, jotka sopivat itselle parhaiten. Minä haluan olla mukana monessa asiassa niistä saatujen kokemusten, muistojen ja ihmisten takia. Rakastan sitä, kun voin jutella erilaisten ihmisten kanssa niin erilaisissa tilaisuuksissa, voin järjestää tapahtumia ja kehittää itseäni niiden kautta. Tiedän jo nyt, toisen vuoden keväällä, että nämä yliopistossa viettämäni vuodet tulevat olemaan koko elämäni parhaimpia.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *