Tiedossa yliopiston valintakokeet? Nappaa vinkit kokeeseen valmistautumiseen!

Tiina Parkkinen opiskelee
uskontiedettä humanistisessa tiedekunnassa.

Yliopiston valintakokeet ovat monelle nuorelle aikuiselle siihenastisen elämänsä suurimpia ponnistuksia. Prosessi voi jännittää, mutta onneksi voit valmistautumalla hälventää jännitystäsi.

Itse pääsin opiskelemaan uskontotiedettä Helsingin yliopistoon toisella yrittämällä. Ensimmäisellä kerralla opiskelupaikan saaminen jäi vähästä kiinni, ja myönnän vaipuneeni tulokset saatuani hetkeksi karvaan pettymyksen tunnelmiin. Saatuani itseni kasattua päätin, että toisella kerralla onnistun. Edessä olisi siis suunnittelematon, mutta pelätty välivuosi. Silmissä kuitenkin siinsi jo seuraavan kevään koitos. Käärin siis hihani ja valmistauduin tulevaan. Tein töitä ja perehdyin koealueeseen. Samalla selvitin sitä, kuinka tällaisen massiivisen projektin voisi saada itsenäisesti vedettyä maaliin. Nyt on aika laittaa neuvot eteenpäin!

Lähtöasetelma ja suunnan varmistaminen

Ensimmäiseksi ymmärsin siis, että valintakokeisiin valmistautuminen on paljon muutakin, kuin pelkkää koealueen pänttäämistä: valintakokeet ovat itse asiassa omanlaisensa projektityö, joka vaatii itsensä johtamiseksi kutsuttuja taitoja. Vaikka ylioppilaskokeisiin valmistautuminen olisi tuoreessa muistissa, on yliopiston valintakokeisiin valmistautuminen usein itsenäisempi, isompi ja samalla usein kuumottavampi prosessi. Sen vuoksi se voit kokeilla vaatia itseltäsi uudella tavalla tavoitteellisuutta, oman työskentelyn hallintaa ja suunnitelmallisuutta sekä kykyä johtaa omaa valmistautumistaan.

Itse halusin aivan ensimmäiseksi varmistaa, että hakemani ala tuntuu edelleen oikealta. Tässä auttoi erityisen paljon uskontotieteen perusopintojen suorittaminen välivuoden aikana Helsingin yliopiston Avoimessa yliopistossa. Kurssit paitsi syvensivät osaamistani ja helpottivat siten kokeeseen valmistautumista seuraavana vuonna, myös vahvistivat ymmärrystä siitä, että olen valinnut oikean alan ja todella tahdon yrittää uudelleen. Lisäksi päästyäni sisälle Helsingin yliopistoon sain heti hyväksyttyä Avoimessa suorittamani kurssit osaksi kandin tutkintoani.

Hyödynnä aikatauluttamisen edut

Seuraava askel matkallani kohti opiskelupaikkaa oli oppia johtamaan edistymistäni. Jouduin rehellisesti myöntämään itselleni, että vaikka kirja olisi auki aivan vieressä, ei somen selaaminen ole opiskelua. Päätin myös aikatauluttaa lukemiseni paremmin. Koekeväänäkin tulee lomailla ja levätä. Näin valintakokeet eivät mene jaksamisen ja hyvinvoinnin edelle. Ja kun pitää kiinni omasta päätöksestään lukea realistisessa aikataulussa, saa edistymisestä jatkuvasti onnistumisen kokemuksia. Voi olla hyödyllistä pitää tarkkaakin suunnitelmaa siitä, kuinka paljon kullakin viikolla lukee. Oppimista ei mitata käytetyissä tuntimäärissä vaan testaamalla aluetta vaikkapa itse rakennetuilla pistokokeilla. Käytetyn ajan seuraaminen voi kuitenkin ennaltaehkäistä lykkäystä ja pitää yllä motivaatiota.

Tutustu itseesi, muista palkita – ja varaudu muutoksiin aikataulussasi

Työskentelyn tehokkuutta ja jaksamista tuki myös oman oppimistyylin tunnistaminen. Lukiossa olin kyllä huomannut pitäväni käsitekartoista ja muistiinpanojen värikoodaamisesta, mutta vasta toisiin valintakokeisiini valmistautuessa todella ymmärsin, millainen oppija todella olen. Kirjoittamista, kuuntelua ja lukemista enemmän minua auttaakin se, jos pääsen itse puhumaan opiskeltavista asioista. Pidin siis suvereenisti esitelmiä koealueen asioista kavereille, läheisille, ja ihan omalle peilikuvallenikin!

Urakan aikana ymmärsin myös itsensä palkitsemisen merkityksen. Palkinnot ovat paitsi muistutuksia tehdystä työstä, myös motivaation ja jaksamisen tankkaamista tuleville etapeille. Palkitsin itseäni jokaisesta kerratusta luvusta, saavutetusta välitavoitteesta ja onnistuneesta viikosta. Palkintojen itsessään ei tarvitse olla suuria, riittää että niitä on. Itse koin palkintona kaikki kerrat, kun saatoin vetää yli jotain lukusuunnitelmani to do -listasta.

Vaikka oman lukusuunnitelmansa kanssa on hyvä olla tarkka ja vaativakin, saattaa elämässä tulla aika-ajoin muita mutkia matkaan. Myös tämä tuli toisiin valintakokeisiini valmistautumisessa vastaan, ja se vaati rehellisen tilanneanalyysin tekoa. Jos lukemisesta on syystä tai toisesta pidettävä taukoa tai eteneminen ei vain onnistu, mitä sitten tehdään? Hyvin tehty aikataulu joustaa, ja joskus muut asiat priorisoituvat valintakokeiden yli. Itse onneksi pääsin aina muutostenkin jälkeen lopulta takaisin alkuperäiseen suunnitelmaani.

Kohti koitosta!

Entä sitten itse valintakokeet? Ensimmäisellä valintakoekerralla saavuin paikalle jokseenkin kauhuissani ja koko metromatkan muistiinpanoja hikisenä kerraten. Toisella kerralla olin hyvällä omallatunnolla lopettanut kevyen loppukertauksen jo edellisenä aamupäivänä, ja istuin (suhteellisen) hyvin nukkuneena rauhallisesti salissa. Keskityin pitämään itseäni rauhallisena ja suuntaamaan ajatukset käsillä olevaan hetkeen. Kun opiskelupaikka toisella yrittämällä aukesi, olin onnellinen kahdesta asiasta. Olin sekä päässyt yliopistoon, että vetänyt itsenäisesti valintakoeprosessin alusta loppuun. Tunsin, että opiskeltavan alan lähtökohtien lisäksi osaan kenties muitakin yliopistolaisen taitoja: projektinhallintaa, vastuunottoa ja itseni kehittämistä.

Millainen lukusuunnitelma sinulle sopii? Entä millainen oppija olet, ja mikä sinua palkitsee? Valintakokeiden jännittäminen on normaalia, mutta valmistautuminen voi lisätä rentoutta tilanteessa. Jo päätös osallistua kokeeseen osoittaa rohkeudesta: olet valmis kokeilemaan ja yrittämään. Rohkeuden ajatus voikin olla hyvä muistaa erityisesti itse kokeessa. Tsemppiä valintakokeisiin!