Olen Etta, kolmannen vuoden lingvistiikan, eli kielitieteiden, opiskelija. Kielitieteissä tutkitaan kielen eri ilmiöitä, kuten puhetta fysiologisena tapahtumana, kielten rakenteita, mahdollisia ja mahdottomia tapauksia. Ala jakautuu kolmeen eri osa-alueeseen: kieliteknologiaan, jossa koodataan kieltä eri tarkoituksiin; yleiseen kielitieteeseen, jossa tutkitaan kielen ilmiöitä äänne, sana ja lausetasolla sekä fonetiikkaan, joka tutkii puhetta fysiologisena ilmiönä. Jos Google on korjannut kirjoitusvirheitäsi tai olet törmännyt Wordin oikeinkirjoitusohjelmaan olet ollut tekemisissä lingvistiikan, tarkemmin sanottuna kieliteknologian, kanssa.

Lingvisti ilman tarkkaa urasuunnitelmaa

Lähdin opiskelemaan lingvistiikkaa enemmänkin puhtaasta kiinnostuksesta sen sijaan, että olisin tiennyt tämän tutkinnon johtavan unelmatyöpaikkaani. Totta puhuen en vieläkään ole ihan varma, mitä haluan tehdä työkseni – paitsi sen, että opettajaa minusta ei tule. Kuten muillakin humanistisilla aloilla, työllistymismahdollisuudet lingvistiikassa ovat todella laajat. Valinnaiset aineet määrittävät jopa pääainetta enemmän suuntautumista työmarkkinoilla. Itse luen tällä hetkellä valinnaisiksi kokonaisuuksiksi sosiaalipsykologiaa ja viestintää valtiotieteellisestä tiedekunnasta ja niiden lisäksi haluaisin opiskella venäjää ja suomalais-ugrilaisia kieliä. Koska pelkkiin valinnaisiin aineisiin on varattu kolmannes koko kandidaattivaiheen opinnoista on täällä helppo opiskella hyvinkin poikkitieteellinen ja oman näköinen tutkinto. Valinnanvapaus on samaan aikaan todella mahtavaa (voin opiskella mitä vain!), mutta se on myös todella pelottavaa (voin opiskella mitä vain?). Pitää siis vähän tietää, mitä haluaa, jotta voi opiskella siinä suhteessa “oikeita” asioita. Onneksi yliopistollakaan ei silti tarvitse pärjätä täysin yksin, vaan opiskelijoiden tukena on esimerkiksi opinto-ohjaaja sekä -neuvoja.

Humanististen alojen arvo työelämässä

Työelämä herättää minussa monenlaisia tunteita: jännittää, innostaa ja pelottaakin. Työpaikan saaminen tuntuu olevan kiven alla ja humanististen alojen tärkeyttä ja työllistymismahdollisuuksia tunnutaan väheksyvän. Toisaalta odotan sitä, että pääsen soveltamaan osaamistani erilaisiin ja mielenkiintoisiin työtehtäviin.

Varsinkin ennen yliopistoa ja vielä ensimmäisinä opiskeluvuosina olin melko hukassa opintojeni suhteen. Olin enemmän tai vähemmän siinä uskossa, että humanistin on vaikea työllistyä. Tämä viesti välittyy mielestäni sekä yhteiskunnan puolelta ja humanistit itse levittävät sitä vitsien muodossa – ihan turhaan. Siksi hieman jopa yllätyin, kun kävin viime keväänä tutustumassa ulkoministeriöön sekä Akavaan, joissa sain kuulla, miten paljon humanistista osaamista kaivataan.

Tutustumiskäynnit laajensivat paljon näkemystäni siitä, minne voin humanistina työllistyä. Koska humanistit työllistyvät niin moniin eri työtehtäviin ja heidän työnimikkeensä vaihtelevat niin suuresti, voi joskus olla vaikeaa hahmottaa mihin tutkinnolla oikeasti työllistyy. Esimerkiksi juristin koulutus paljastuu aina hänen työnimikkeestään: varatuomari, asianajaja, juristi. Humanisti työllistyy tehtäviin kuten esimerkiksi henkilöstöpäällikkö, viestintäasiantuntija, opettaja tai tutkija. Koulutustausta ei siis paljastu työnimikkeestä. Vierailut avasivat silmäni omista mahdollisuuksistani työelämässä ja nyt varsinkin ministeriöt kiinnostaisivat esimerkiksi työharjoittelupaikkoina. Muita itseäni kiinnostavia työpaikkoja ovat esimerkiksi kotimaisten kielten keskus sekä EU. Aika näyttää mihin tästä päädyn.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *