Metsäläinen (substantiivi); 1. Metsässä asuja 2. Ihminen ilman käytöstapoja

Elokuun viimeisen viikon ensimmäisenä päivänä poljin uusvanhalla pyörälläni kohti Viikin kampusta. Matka kesti pyöreät 20 minuuttia, mutta hujahti omasta mielestäni ohi vähän liiankin nopeasti. Minua selvästi jännitti.

Opiskelupaikan saamisesta sain tiedon kesäkuun loppupuolella. Kirjoitin ylppäreissä biologian, joka on aina kiinnostanut minua paljon. Kun joku kysyi, että mitä mä sitten oikeasti tulen opiskelemaan, vastasin aina että ”no miten niitä metsiä hoidetaan.” Perusoletukseni pohjautuivat siihen, että metsätieteiden opiskelijoista tulee metsäasiantuntijoita/ekologeja, mutta huomaan nyt, miten kapeat ennakkoluuloni olivat ennen opintojen alkua.

Biodiversiteetti ei pettänyt

Opintojen monimuotoisuus yllätti ensimmäiset viikot, kun läjä professoreita esittelivät fuksikurssillemme suuntautumisen vaihtoehdoista. Esimerkiksi ekologiaan suuntautuvilla mahdollisuuksia on ihan maaperä- ja riistatieteistä geoinformatiikkaan. Talous- ja kauppatieteet kiinnostivat myös minua biologian tapaan jo ennen metsätieteisiin hakemista, joten mahdollisuus suuntautua ekonomiaan tuli minulle iloisena uutisena.

Suuntautumisen valinnassa minulla tulee todennäköisesti olemaan ongelmia, haluaisin haalia vaan kaiken. Valinnat suoritetaan 2. lukuvuoden aikana, mutta jo ensimmäisen vuoden aikana kannattaa valita kursseja harkitsevasti MEK- vai MEM-suuntautumisen mukaan. Toisaalta yleistieto ei ole haitaksi, joten itse olen tähän asti poiminut sellaisia kursseja, mitkä mua itseäni kiinnostaa, riippumatta suuntautumisesta.

Näin joulun alla, kun olen opiskellut metsätieteitä noin kolme kuukautta, voin sanoa myös sen että ”metsällä” opiskelun tekee superhauskaksi muut metsäläiset. Tällä porukalla kelpaa varmasti suunnata Hyytiälän kenttäkurssille ensi kesänä. Ja ai niin, Hydekesä.

Kymmenen viikkoa metsässä rämpimistä

Hyytiälän kenttäkurssi on siis ensimmäisen vuoden jälkeen noin kymmenen viikon pituinen kenttäjakso, joka suoritetaan Helsingin yliopiston Hyytiälän metsäasemalla, Juupajoen kunnassa. Tämäkin oli uusi asia, kunnes juuri ennen opintojen alkua löysin ainejärjestömme Metsäylioppilaat ry:n fuksioppaan. Hydekesästä syntyi aluksi paniikki ja kammo, koska no joo, siinä menee koko kesä metsässä rämpimiseen. Fuksikurssimme pääsi syksyllä Hyytiälään viikoksi vähän maistelemaan, miltä kesä tulee näyttämään. Silloin mieleni kääntyi, ja voin nyt jo sanoa, että odotan tulevaa kesää innolla. Osasyynä oma kurssimme, pätevät proffat ja luennoitsijat, sekä monipuoliset ympäristöt käytössämme. Ehkä pääsen sieltä elossa takaisin.

Joululomalle hiipuminen alkaa kohta, kunhan saan viimeiset tentit alta pois. Juuri nyt minulla on tosi hyvä fiilis tulevista opinnoista. Tämä syksy ei ole ollut erityisen rankka, koska ensi kesänä opintopisteitä kertyy kuitenkin jonkin verran. Missään vaiheessa ei tähän asti ole ollut uuvuttava olo. Ensimmäisen jakson aikana saattoi jopa välillä tuntua siltä, että on vahingossa valinnut liian vähän kursseja. Itse olen voinut keskittyä harrastuksiin ja töiden tekemiseen opintojen ohella.

Onneksi valitsin metsän.

Metsälle kannatti lähteä. Mutta olisi kannattanut ottaa selvää itse opinnoista jo ennen koulun alkua. Itse valitsin metsätieteet osittain ”sukuvian” takia, mutta myös siksi että näen metsässä potentiaalia olla osana ratkaisua tulevaisuuden ongelmissa.

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *