Fanny Hatunpää kertoo sosiologian opiskelustaan Helsingin yliopistossa.
Minusta voi tulla erikoistunut. Minusta voi tulla asiantuntija. Minusta voi tulla projektikoordinaattori, suunnittelija tai kehitysvastaava. Kuulostaako epämääräiseltä? Annahan kun selitän.
Mutkan kautta
Kolme vuotta sitten minun olisi “pitänyt” valmistua ylioppilaaksi. Minulla ei vain ollut harmainta aavistustakaan siitä, mitä olisin halunnut sen jälkeen tehdä. Joten vietin neljännen vuoden rakkaassa Kalliossa, kirjoitin kaksi äidinkieltä, kävin kaikki ehtimäni ilmaisutaitokurssit ja luulin siten viisastuvani. Kevät toi tullessaan deadlineja, mutta en ollut taaskaan valmis tekemään valintaa, jonka edessä seisoin: mitä tekisin loppuelämälläni? Joten hain lukemaan mm. ranskalaista filologiaa, lähinnä siksi, että kielet tuntuivat helpoilta.
Ranska ei kuitenkaan ollut juttuni, joten jätin opinnot kesken ja olin jälleen eksyksissä. Surffailin yliopiston kursseilla ja tein osa-aikatöitä. Luin hieman kielitiedettä, kirjallisuutta ja espanjaa. Ja sitten tuli päivä, jolloin eksyin kurssille, joka muutti loppuelämäni: sosiologian perusteet. Continue reading “Rakas abi: on se vaivan arvoista”