University of Helsinki
Armoton kirjoitusrumba meneillään. Kurssin lopputyön palautuspäivä on tasan kahden viikon päästä. Tällä hetkellä kahdeksan sivusta viidestätoista vaaditusta on valmiina. Lähdeluettelo on jo kahden sivun mittainen (ei siis sisälly niihin kahdeksaan sivuun tämä).
Osaanko valita relevantteja lähteitä? Vastaanko tarpeeksi hyvin omaan otsikkooni? Pääseekö tällä kurssista läpi? Jos näin, niin tyydyttääkö saatu arvosana minua? Tähän mennessä on jo paljastunut, että valitsemastani aiheesta on tarpeeksi materiaalia saatavilla; sitä minun ei enää tarvitse pohtia. Voin siis onnitella itseäni aiheen hyvästä valikoinnista sekä aiheen riittävästä rajaamisesta.
Ainakin tiedän, miten vietän pääsiäisen. Viilaan esseetä ja pidän silmäni auki Nepalin tilanteen suhteen. Olen oppinut valtavasti uusia asioita aloitettuani kirjoitusprojektin ja taas ymmärsin, miksi tällaisia tehtäviä meille opiskelijoille asetetaan. Väistämättä tulee oppineeksi enemmän kuin paperille tihkuukaan. Omaehtoinen etsintä aiheen parissa tuo valtavasti enemmän uutta tietoa kuin passiivinen kuuntelu luennoilla.
Toinen etu tästä työstä on se, että se mittaa myös omaa mielenkiintoani aineeseen. En ehkä kuitenkaan olisi “pelkän” Kehitysmaatutkimuksen opiskelija – yhteiskuntatieteellinen kiehtoo ehdottomasti, mutta tämä ei ole se kaikista omin aine. Useamman avoimen yliopiston kurssin jälkeen on huomannut, että mikä on sitä ominta alaa. Vaikka tähän on mennyt aikaa, on se kuitenkin vienyt vähemmän vuosia kuin, että olisin aloittanut päätoimisen opiskelun aineessa x ja sitten havainnut muutaman kurssin jälkeen, etten olekaan matkalla kohti unelma-alaani. Voin kuitenkin todeta, että suhteellisen läheltä liippaa. Kirjoitan siis esseetäni ja jään odottelemaan noin kuukauden päästä julkaistavia LUMID-maisteriohjelmaan valikoituja hakijoita.