Aatoksia

Miksi minä opiskelen? Yksi vastaus on, että on aikaa opiskeluun, toinen kiinnostus tietää ja kolmas jonkinlainen hyvitys itselle, etten ammoisina aikoina ollut kovin kiinnostunut koulunkäynnistä. Olen opiskelutyyliltäni se, joka kuuntelee ja piirtelee samalla. Aikuiselle hyväksyttävää, mutta ei 50-luvun lopun koululaiselle. Olin myös toivottoman ujo ja sosiaaliset taitoni olivat hakusessa.  Eli en ollut suosittua seuraa.

Olin senajan oppikoulusysteemissä  kummajainenkin. Esim. kasvien keruu oli suurimmalle osalle pakkopullaa. Kahtena kesänä piti kerätä yhteensä 80 kasvia, minä keräsin ensimmäisenä kesänä noin 100.  Seurasin lintujen kevätmuuttoa ja keräsin munia, kun toiset tytöt huomioivat ulkonäköään miellyttääkseen poikia.  Miksi en ole biologi tai jotain vastaavaa? Hyvä kysymys. Luulen, että en jaksanut olla tarpeeksi vahva ollakseni kummajainen hyödyntäen ominaisuutta jatkossa.

Olen kymmenen vuotta opiskellut avoimessa erilaisia kursseja. Olen miettinyt kiinnostukseni jatkoa.  Jospa yrittäisin alkaa alusta maalaamisen. Pääsin 80-luvun lopussa Vapaaseen Taidekouluun. Olin siellä vain puoli lukukautta. Värit olivat kalliita ja elin tosi tiukilla. Ainoa missä itse sai valita työvuorot oli vartijan työ Metrossa. Olin jotain kolmenkympin yli ja ihmettelin mitä minä teen Kulosaaren laiturilla rauhoittelemassa nuorta pojankloppipariani, joka halusi mennä aukomaan päätään rauhallisesti käyttäytyvälle humalaiselle.  Illat vartioin yli puoleyön helsinkiläisten matkustusrauhaa ja aamuisin raahauduin maalaus-tai teoriatunneille. Pakko kertoa, kaikkeen sitä joutuu, olin myös vartioimassa Vuosaaren  satamassa neuvostoliittolaista kalastusjalostusalusta. Ketään arveluttavaa ei saanut päästää alukseen, mutta keltään ei saanut kysyä mitä hän laivassa tekee. Minun piti tarkkailla ja tehdä terveellä järjellä omat johtopäätökset.  Työvuoron kesto oli 12 tuntia.

Annoin siis periksi aineelliselle elämälle. Jos taiteen tekemisen palo olisi mennyt kaiken edelle, olisin tyytynyt puutteeseen. Aikani ei ollut vielä.

Maalaamisen aloittamista olen siirtänyt. Olen sitä joskus tehnyt, joten tiedän mitä siitä seuraa. Jos tatsi on hyvä, en huomioi ollenkaan ajan kulua tai en malta edes syödä. Avoimen opiskelu ei vie edellä mainitun mukaisesti mennessään. Koira pääsee lenkille, ukko saa ruuan nokkansa alle ja elämä on sosiaalisen faktan mukaista.  Katsellaan nyt ensi syksynä mitä tapahtuu!