University of Helsinki
Jotkut tietävätkin, että aloitin aikoinaan sosiaalipsykologian aineopinnot ja yhteiskuntapolitiikan perusopinnot täällä avoimessa yliopistossa. Valitettavasti ne jäivät alkuvaiheeseen, vaikka erilaisia keskenjääneitä melko hyviäkin kurssisuoritusyrityksiä on ollut. Tällä hetkellähän opiskelen viestinnän opintoja, joskin niiden suoritustahti muuttuu nyt.
Luulo ei ole tiedon väärti, kuuluu sanonta. Luulin, että olen menettänyt mahdollisuuteni näiden opintojen suhteen. Kuitenkin mietin, että monissa eri yhteyksissä olen aikaisemminkin saanut todeta, että opetussuunnitelmien muuttuessa harvoin vanhoista opinnoista on tullut kelvottomia. Näin ollen päätin lähetellä viestiä koulutusasiantuntijalle.
Vastaus häneltä oli erityisen ystävällinen sekä luonteeltaan että informaatioltaan. Siirtymäajan puitteissa pystyn suorittamaan nuo molemmat opintokokonaisuudet loppuun. Yhteiskuntapolitiikan kurssien kohdalla ei ole epäselvyyksiä, mitä suoritan. Sen sijaan sosiaalipsykologian puuttuviin valinnaisiin suorituksiin sopivia opintojaksoja onkin enemmän. Tunsinkin oloni hiukan vastaavaksi kuin pieni lapsi karkkikaupassa. No, sitten kuitenkin realiteetit huomioiden katselin näitä kurssimahdollisuuksia ja pystyin tekemään hiukan rajauksia.
Näin ollen suosittelen, että kannattaa kysyä, eikä luulla. Mielekkäät opinnot on parempi valinta kuin vähemmän mielekkäät opinnot. Toki aina on joustettava itsekin; tuskin kukaan tutkinto-opiskelija nauttii täydellisesti jokaisesta opintojaksosta, joka kohdalle sattuu.
Tietenkin tässä täytyy suhteuttaa omia muitakin opintoja. Vaikuttaa siltä, että eräs kiehtova kurssi Turussa saa väistyä Johdatus vammaistutkimukseen -luentosarjan tieltä. Siispä suosittelen tätä kurssia, josta tulen täällä blogissanikin kertomaan. On käytännössä täysin mahdotonta olla yhtä aikaa sekä Helsingissä että Turussa. En sano varmaksi, luenko sittenkään aikoamiani elämänkatsomustiedon opintoja nyt vai en. Toki mahdollista opetusuraa ajatellen aina yksi opetettava aine lisää voisi parantaa omia uramahdollisuuksiani.
Iloisia kesäpäiviä,
t. Jukka
Oletko asettanut tavoitteita valmistumisellesi, tarkoittaen ajankohtaa, ensi vuosikymmenellä, ehkä kuitenkin ennen eläkeikää, onko se edes todennäköistä?
Entä ammatinvalinta, mikä sinusta tulee isona?
Hei, kiitos kysymästäsi. On mukavaa, että henkilökohtaiset asiani kiinnostavat sinuakin. Toivon toki valmistuvani mahdollisimman pian sekä kasvatustieteen maisteriksi että valtiotieteiden kandidaatiksi ja maisteriksi. Harkitsen myös humanistisen alan tutkinnon suorittamista tulevaisuudessa. Ensimmäisenä näistä järjestyksessä on valtiotieteiden kandidaatin tutkinto tänä jouluna, muut sen jälkeen siten, että kasvatustieteen maisteri olisi tarkoitus saada valmiiksi lukuvuonna 2019 – 2020. Kasvatustieteiden kandidaatin tutkinnon sainkin viime vuoden ystävänpäivänä. Siinä pääaineena on erityispedagogiikka, sivuaineina kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen yhteiset perusopinnot sekä psykologian perusopinnot. Vasten aikomuksiani sisällytin kolmannen sivuaineen sijasta muita opintoja, kuten aloittamiani fonetiikan perusopintoja, kulttuurienvälisen viestinnän johdantokurssin ja parin opiskelijakollegani kanssa yhden vetämäni kurssin (Työmarkkinat ja urat) opintopisteet.
En halua valmistua ihan minkälaisella tutkinnolla tahansa. Koska minun on monivammaisena hankalampi työllistyä, on minulla oltava muita vahvuuksia. Niitä saan esimerkiksi näiden opintojeni kautta, jolloin minulla on enemmän sivuaineita kuin vaadittu vähimmäismäärä. Lisäksi minulla on paljon yhteiskunnallista toimintaa taustallani.
Toivon pääseväni aikuiskoulutuksen puolelle työhön. Itseäni kiinnostavat niin opintojen ohjaus kuin opetustyökin, jolloin olisin pätevä sekä kasvatus-.että yhteiskunnallisten aineiden opettajana. Kuitenkin myös tutkijanura on yksi mahdollisuus. Sosiologiassa on paljon tutkittavaa ja sitä tukevat monet oppiaineeni, kuten sosiaalipsykologia, sukupuolentutkimus ja yhteiskuntapolitiikka.