Helteestä melkein höyrystyneenä ympäristöpolitiikassa

Tämä kesä on kuuma. En ole koskaan ollut helteiden suuri ystävä, sillä silloin jaksan paljon vähemmän. Näin on nytkin. Useissa paikoissa huomaan hikoilleeni paitani märäksi, mikä ei esteettisesti tunnu mukavalta. Toisaalta märkä paita ei ole mukava yllä, mutta kamalampi näky olisi minä ilman paitaa.

Onneksi täällä Turun yliopiston atk-luokassa on viileää. Tosin nyt tilanne tällä viikolla on sellainen, että seuraan mielelläni yleisurheilun EM-kisoja, joten atk-luokkaan tulen vain tärkeämmissä asioissa. Nyt kuitenkin suoritan yhteiskuntapolitiikan perusopintoihini kuuluvaa ympäristönpolitiikan perusteita, joka on herättänyt suuremmaksi pienehköä kiinnostustani ympäristöasioita kohtaan. Tosiaankin, jos voisin ja ehtisin, valitsisin ehkäpä ympäristöasioiden hallinta- ja monitieteisen ympäristöopintokokonaisuus-opintokokonaisuudet, jos niille olisi aikaa. Hyvä kuitenkin on miettiä tulevaisuuden mahdollisuuksia, koska olen elinikäinen oppija.

Menneisyyshän on haamuna opintojen epäonnistumisissa. Kuitenkin nyt olen saanut suoritettua ajoissa jo kahdet oppimistehtävät ympäristöpolitiikan perusteissa. Jätin viestinnän tutkimuksen perusteet nyt hiukan sivummalle, mutta niihin palaan kyllä niin, että saan senkin opintojakson suoritettua.

Siispä kerron tässä ympäristöpolitiikan perusteiden kuulumisista. Opintojakso sisältää neljät luennot, kolmet välitehtävät, esseen ja luentomuistiinpanojen tekemisen. Alan olla kohta jo puolivälissä. Välitehtävissä onkin ollut haastavaa miettiä, mitä kaikkea voisinkaan tehdä. Haasteena on tällaisissa tehtävissä se, ettei voi kaikkeen keskittyä, vaan pitää tehdä näitä tärkeitä valintoja. Pitkällisen opiskelukokemuksen myötä toki haluaa usein ylittää itsensä. Ensimmäisen välitehtävän myötä otin käsittelyyni aiheen, jota olen aikaisemminkin pohtinut ja nyt ikään kuin lisäsin tietouttani sen suhteen. Huomasin tehtävää tehdessäni, ettei ajatukseni asian suhteen ollut väärässä, vaan ne ajatukset vahvistuivat. Toisen tehtävän kohdalla mietin yhtä lähiseutuni tilannetta, joka lisätiedon ja tieteellisen tiedon myötä alkoi kiinnostaa entistä enemmän.

Yksi keskeisimpiä oppimisen iloja on oivaltamisen ilo. Siinä itse ainakin tunnen jotakin sellaista, mitä on vaikea verrata muuhun, koska se on niin omanlaisensa ilmiö. Hyvä tunne tulee jo siitä, että saa yhdistettyä parikin asiaa toisiinsa ja huomaa asioiden välisen kytköksen. Toisaalta, tunne paranee, kun pystyy soveltamaan tietoa edelleen. Näin ollen onkin erittäin antoisaa oppia jotakin uutta, vaikka itse teema olisikin jollakin tavalla ennestään jo tuttu.

Hyviä elokuisia kesäpäiviä toivottaa

Jukka

2 Replies to “Helteestä melkein höyrystyneenä ympäristöpolitiikassa”

  1. Itselleni tämä ympäristöpolitiikanperusteet-kurssi on toinen avoimen kurssi mitä suoritan. Olen kokenyt järisyttävän valaistuksen mitä haluan opiskella, mutta erittäin vaikeaa näin ysittäisenä, ulkopuolisena opiskelijana kirjoittaa näitä tehtäviä. Tuntuu, että niihin on sääntöjä ja ohjeita vaikka kuinka paljon, mutta niiden lukeminen veisi ikuisuuden. Aihe on niin mielenkiintoinen, että en osaa rajata sitä, keskityn ilmeisesti ihan epäolennaiseen ja esseeni vaikuttaa jo nyt pannukakulta. Kai tässä on vaan kirjoitettava ja toivottava parasta. Luennoitsija on kyllä aivan mahtava!

  2. Hei Teea!

    Onnittelen sinua siitä, että tiedät, mitä haluat opiskella. Kaikille se ei ole itsestään selvää. Itsekin olisin innostunut, jos joku olisi aikaisemmin kertonut, että voisin opiskella haluamiani asioita aikuiskasvatustieteessä ja sosiologiassa. Näin ollen en olisi hakannut päätäni seinään vuosikausia psykologian pääsykoekirjojen kanssa. Jos ympäristö sinua kiinnostaa teemana, on siinä hyvä puoli, että sitä voi tutkia monella eri oppialalla. Ympäristö- ja yhteiskuntatieteiden lisäksi esimerkiksi historian ja kulttuurintutkimuksen oppiaineissa teemaa voi käsitellä ymmärtääkseni laajastikin.

    Yksinäisyys ja ulkopuolisuus on minullekin ollut melkoisen tuttua avoimen opinnoissa, mutta ei onneksi aina. Verkko-opinnoissa sitä on tavallaan hyvin yksin, vaikka se ei välttämättä ole niin. Joillakin verkkokursseilla on ryhmäkeskusteluja osasuoritusmuotoina. Jos pääset osallistumaan jollekin luentokurssille, jossa on ryhmäytymistä, niin sieltä saattaa saada hyviäkin kavereita.

    Jos haluat, niin voin auttaa sinua henkilökohtaisesti tuon esseesi kanssa. Yhteyden saat minuun siten, että valitset kurssin osallistujista minut ja painat kohtaa “viesti” (puhekupla).

    Luennoitsijan tyylistä pidän itsekin. Opiskeluintoa!

Comments are closed.