Alkushokkina hylätty ja primitiivireaktio

Oli syksy 1996. Aloltin silloin opinnot avoimessa yliopistossa. Opiskelin silloin eräässä kansanopistossa. Suoritin Turun yliopistoon psykologian perusopintoja ja Helsingin yliopistoon sitä tutkintoon kuuluvaa ruotsia.

Perhetaustani ei ole akateeminen. Olin kyllä ollut hyvä opiskelija lukiossa lukuun ottamatta pitkää englantia ja laajaa matematiikkaa. Vahvimpiin aineisiini lukiossa kuuluivat äidinkieli ja uskonto.

Ensimmäisiä opintoviikkojani sain orientaatiojaksoista. Sitten tuli ensimmäinen oppimistehtävä psykologiassa. Arvosana-asteikko oli hyväksytty/hylätty. Tein työtäni suurella innolla ja yritin tehdä hienoa jälkeä. Saimme muutaman viikon kuluttua oppimistehtävät takaisin ja sain omani tuloksella hylätty.

Olin järkyttynyt. Ajattelin seuraavaksi lähettää opettajalle [sensuroitu]. Primitiivireaktio iski itseeni, vaikka en silloin tiennyt ilmiön nimeä. Sensuroin tuon lähettämäkseni ajattelemani asian turvallisuussyistä, ettei kukaan ota asiaa tosissaan. Kiukkuinen palautekirje ei kuitenkaan ole se oikea keino edistää mitään asiaa. Tämä asia vei kyllä mielenkiintoni pois niistä opinnoista pitkäksi aikaa ja aloin miettiä muita vaihtoehtoja.

Kuten kerroin, suoritin myös Helsinkiin Toisen kotimaisen kielen taito –opintojaksoa eli niin sanottua virkamiesruotsia. Itse olen aina pitänyt ruotsin kielestä. Tuolla opintojaksolla opiskeltiin ahkerasti. Kuitenkin tulokset olivat laihat, sillä yksi sai hyvät tiedot noin puolet tyydyttävät ja loput hylätyn, minä mukaan lukien. Kyselin sitten opettajalta palautetta ja sainkin sitä. Päätin uusia tentin ja tulosliuskassa oli kohdallani tulos TT. Sanoinkin sitten leikilläni, että olen siis toivoton tapaus.

Huhtikuun alussa 1997 kävin luennolla Turussa. En silloin tiennyt, että tämä olisi tuleva kotikaupunkinikin. Olin opintoryhmämme ainoana jäsenenä Turussa, sillä luento oli vapaaehtoinen. Ja kuinka ollakaan, tulin keskustelleeksi tämän hylätyn antaneen opettajan kanssa. Hän kannusti minua paljon jatkamaan opintojani. Itse asiassa tein melko pian noita tehtäviä ja sain erittäin positiivisia palautteita ja hyviä arvosanoja.

Seuraava lauseeni on karmaiseva toteamus. Jokaiselle tekee hyvää saada hylätty joskus. Se on merkki siitä, että kukaan ei ole virheetön. Itsensä toimintatapojen tarkastelu auttaa kehittymään oppimisessa. Tulokset voivat olla aivan uudenlaisia. Oppimisessa uuden oivaltaminen opettaa niin itsestä kuin opittavasta asiasta.

Ystävällisin syyskesäterveisin,

Jukka