Author: Deleted User

Special user account.
Posted on

Tiivistä tahtia

Tämä vuosi on alkanut tiiviisti. Olen opiskellut mm. sosiaalipsykologiaa ja ”Kasvun haasteet nuoruudessa”- kurssia sosiaalityön perspektiivistä, jossa on ollut hyvin mielenkiintoisia luennoitsijoita eri aloilta. On mietitty nuoren elämää niin syrjäytymisen, päihteiden käytön kuin unen näkökulmista. Tietoa on tullut paljon.

Sosiaalipsykologiassa olen tehnyt verkkokussia, joka on ollut varsin tiivis kurssi kirjoittamisen kannalta, kuten verkkokurssit tyypillisesti ovat. Verkkokursseissa on se hyvä puoli, ettei omasta kotoota tarvitse lähteä mihinkään, vaan luennot voi kuunnella ”kotisohvalta” ja näin matkantekoonkaan opiskelupaikoille ei kulu aikaa ja se on kokoaikaisesti työssäkäyvälle perheelliselle iso +.

Ilahduin kovasti avoimen yliopiston tekemästä: ”Opitaan yhdessä”– vinkeistä oppimista edistävään vuorovaikutukseen. (Nämä vinkit löydät ”Opiskelun taito”– linkistä näiltä avoimen yliopiston nettisivuilta.) Avoimenkaan yliopiston opinnoissa ei tarvitse jäädä yksin ja mikä parasta, yhdessä oppimista voi jakaa.

Edeltä mainitsemastani asiasta kannattaa myös blogata, kuten minä tein tuossa aiemmin 😉 ensimmäisessä postauksessani tänne blogialustalle: ”Kolkyt ja risat”-blogissa, jossa ”manasin” sitä, etteivät avoimen opiskelijat kohtaa muita opiskelijoita samalla tavalla kuin varsinaiset tutkinto-opiskelijat yliopistossa. No, ”manaamisella” oli varmasti oma myötävaikutuksensa uusien ohjeiden saantiin (?). Eli kun vaikutan yhteiskunnallisella järjestötasolla, niin vaikutan ilmeisesti täälläkin ;-).

Olen kerännyt opintoihini liittyvät materiaalit omaan kansioon. Siellä ne on jaoteltu aihealueittain. Asioiden organisointi helpottaa opiskeluja ja järjestelmällisyys. Samoin auttaa varsinkin perheellistä opiskelijaa asioiden laittaminen kalenteriin. Päivä ilman kalenteria, olisikohan se katastrofi? No, ainakin vapaa-illat on pyhitetty perheelle ja silloin ei kalenteria vilkuilla.

Olen työskennellyt niin pitkään perhepäivähoitajana eli tehnyt töitä omassa kodissani, että osaankin jo vetää eron työn ja vapaa-ajan välille kotona. Laitanpa tähän teille loppuun vielä kuvan omasta ”opiskeluympäristöstäni”, työhuoneesta ja paikasta, jossa verkkoluentoja kotonani kuuntelen:

"Hallittu kaaos", Marian työskentely- ja opintopöytä
“Hallittu kaaos”, Marian työskentely- ja opintopöytä

Opiskelun iloa ja jaksamista kaikille! Kyllä se kevät sieltä tulee ja aurinko pilvien raosta vielä pilkistää! 

P.S Kai huomasit Sinäkin lukijani uudet ennakkotiedot kesäopinnoista avoimessa yliopistossa?

Posted on

Mitä tapahtuu vuonna 2014?

Joulu on mennyt ja vuosi vaihtunut yhdessä läheisten ja perheen parissa. Viime vuoden 2013 puolella on ilmoittauduttu jo tämän vuoden kursseille. Kirjastossa kävin joululomien aikana ja tulipa ”Johdatus sosiaalipsykologiaan”-kirjaankin tutustuttua.

Millaisella mielellä siis tulevaan vuoteen?

–  Kiireisellä mielellä, se on ainakin yksi. Aloitin Oriflame-kosmetiikan edustushommatkin tässä opiskelun (ja päätyön) ohella. Lisätienestit eivät ole pahitteeksi, jos – joskus myöhemmin tulevaisuudessa siis – tässä vielä kokoaikaiseksikin opiskelijaksi yliopistolle päätyy. Sehän tässä on tähtäimessä, siis maisterin paperit ja sosiaalityöntekijän työ. Sitä kohti mennään – pitkin – ja haparoivinkin askelin.

– ”Kasvun haasteet nuoruudessa”-kurssi sisältää verkkoluentoja. Se onkin uusi kokemus, vaikka verkko-opintoja minulla onkin aiemmin ollut. Niissä tosin ei ollut luentoja, vaan ryhmätehtäviä netissä ja kasvotusten, tutustumiskäyntejä sekä oppimispäiväkirjaa. Täytyy käydä testaamassa, että tietokoneeni toimii luentoja varten ennen kurssia. Hyvät ohjeet ainakin saapuivat sähköpostissa. 🙂

– Ilmoittauduin myös ”Taitava kirjoittaja”-kurssille. Opintojen ohjaaja sanoi viime syksynä, että sen käynti ennen aineopintoihin siirtymistä kannattaa, joihin olen hakemassa ensi syksynä 2014 sosiaalityön osalta.

Mitä kaikkea oletkaan valinnut tämän opiskeluvuotesi ”kattaukseen”? Miltä näyttää tuleva opintovuosi 2014? Onko se yhtä puurtamista vai askel kerrallaan menoa kohti päämäärää? Positiivinen ajattelu lienee tässäkin poikaa eli ajatellen, että lasi on puoliksi täynnä, eikä puoliksi tyhjä ;-).

Mars yliopistolle siis kirjoja lainaamaan ja kalenteria täyttämään!

Palaamisiin,

-Maria-

Posted on

Joulukiireitä

Kävin tällä viikolla vaikuttamassa näillä sivuilla bloggaamiseni kautta tuleviin avoimen yliopiston opiskelijoille suunnattuihin verkkosivuihin, joita uudistetaan. Minusta oli hienoa, että opiskelijoille annetaan mahdollisuus sanoa ”oma sanansa” sivuihin eli valittakaa sitten minulle jos ne ovat huonot.. 😉. Ei vaan, itselleni merkitsee paljon se, että yleensäkin nettisivut ovat ns. ”simppelit” ja tiedon löytää nopeasti, sutjakkaasti eikä asioita kierrellä ja kaarrella, vaan faktat löytyy hyvin. Omaan varmaankin tässä kohtaa paljolti miehistä ”putkiajattelua” ;-), kiitos hyvien geenieni eli varsinkin matemaattisesti/rationaalisesti lahjakkaan isäni. 🙂

Joulua pukkaa päälle ja tässä vaiheessa omaa arkea siivittävät niin lasten joulujuhlat kuin perheemme omatkin joulukiireet. Joululahjat on hankittava ja paketoitava jne. Ainakaan ei tarvitse toimettomana olla. 🙂

Samalla on tullut vilkaistua tulevaa ensi vuoden alun opiskelua. On hommattava tenttikirjoja ja sitten tietysti tutustuttava muuhun tulevan kurssin materiaaliin sekä verkko-oppimisympäristöihin vaikka asiaa helpottaakin huomattavasti se, että verkko-opiskelu on tullut ajan mittaan tutuksi. Joten uusia opiskelijoita rohkaisisin:

–          Kyllä se siitä. Jotensakin sen oman kalenterin saa aina järjestettyä ja hommat hoidettua.

Yleensä loppuvuoden bloggaamisissa käydään läpi mennyttä vuotta. Niinpä käyn minäkin. Eli opiskelin hoitovapaalla aiemmin erityispedagogiikkaa, sitten opiskelut oli tauolla ja jatkuivat tänä syksynä 2013 sosiaalityön opinnoilla. Muutoksia opiskelukäytäntöihin on tullut jonkin verran tänä aikana. Arvosanoja viedään WebOodiin ja Moodlekin on tullut käyttöön. Siinä on ollut jonkin verran opettelua, mutta eteenpäin mennään:

–          Yksi askel menee eteen, joskus takaisin tulee kaksi, muttei se ole niin vaarallista. 😉

Eli uuteen vuoteen 2014 astellaan hyvillä mielin, mitä kaikkea se tuokin tullessaan. Nautin kun saan opiskella, mutta olla perhepäivähoitajana vielä paljon kotona lasteni kanssa. Aktiivisella ihmisellä täytyy olla aivot käytössä.. ei narikassa. 😉

Toivotankin sinulle blogini lukija oikein Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2014! Lisäksi haluan myös kiittää tästä vuodesta aivan loistavia opettajia yliopistolla, joihin olen saanut tutustua ja käydä luennoilla mielenkiintoisia keskusteluja, jotka ovat ainakin minulle avanneet aivan uusia näkökulmia ajatusmaailmaan sekä omaa “blogi-emoa” Päiviä, joka on meitä turvallisesti kaitsenut. Tavataan ensi vuoden puolella taas!!

– Maria –

 

 

 

 

Posted on

Mikä motivoi opiskeluun?

Mikä motivoikaan opiskelemaan avoimessa yliopistossa? Opiskelujen motivoiminen vaatii jo jonkin verran varsinkin aikuisopiskelijalta, joka on kenties jo työelämässä ja perheellinen ja jonka täytyy sovitella opiskelu monen muun vastuun ja velvollisuuden keskelle.

Tutkinto haaveena. Se on varmaan joidenkin “motivaattori” opiskeluun. Jonkinmoista “irtiottoa” arjesta sekä heittäytymistäkin opiskelu aikuisiällä vaatii. Heittäytymistä tuntemattomaan. Jonnekin kauemmaksi kuin omilla raiteilleen kulkeva arki. Pientä “bonusta” elämään kenties näin liiketaloudelliselta kantilta katsottuna ;-)?

Minä valitsen usein jonkun “motivaattorikohteen”, kuten tunnettu tv-psykologi Dr.Phil voisi asian ilmaista. Jonkun joka on tehnyt jo sen ennen minua. Julkisuudessa on tällaisia henkilöitä esimerkiksi. Norjasta löytyy hyvä esimerkki yksinhuoltaja Mette-Maritista, joka löysi rakkauden vaikeista oloista ponnistaneena ja meni naimisiin kruununperijä prinssi Haakonin kanssa. Opiskelijaelämää lähempänä itse olen samaistunut näin perhepäivä*hoitajana* työskentelevänä kuuluisan tv-sarjan Teho-osaston lempeään Abby Lockhartiin, joka opiskeli, perheellisenä hänkin (tosin hänelläkin “selviämisen” moninkertainen momentti -yksinhuoltajuus- mukana kuten Mette-Maritilla), sairaanhoitajasta lääkäriksi. Minä haluan opiskella sosionomi AMK:sta sosiaalityöntekijäksi. 🙂

Motivaationi nousi entisestään, kun sain juuri viimeisimmän tenttini tuloksen. Sain todella hyvän numeron. Pärjään nyt jopa paremmin opiskeluissani kuin nuorena tyttönä AMK-opiskeluissa, eli motivaationi on kasvanut, kun ymmärrän jo paremmin opiskelun merkityksen työelämän moninaisten haasteiden keskellä. Tällä motivaatiolla oli ihana ilmoittautua taas kevään 2014 kursseille, sosiaalipsykologiaa sekä ammattiini myös liittyvä “Kasvun haasteet nuoruudessa” -kurssi. Valitsin HOPS:in (Henkilökohtainen opintosuunnitelma) tekemisessä myös ammattiani päivähoitotyössä tukevia opiskeluja. HOPS kannattaa tehdä, kävin hakemassa apuja vielä sen tekemiseen opintojen ohjaajalta. Opiskeluja tukevia palveluita kannattaa oikeasti hyödyntää. Tsemppiä opiskeluihinne ystävät, joulu lähestyy! 🙂

 

Posted on

Kolkyt ja risat

Olen opiskellut aiemmin ollessani hoitovapaalla nuorimman lapseni kanssa niin täällä avoimessa yliopistossa erityispedagogiikkaa. Halusin silloin täydentää ammatillista osaamistani päivähoidon saralla. Olen palvellut Espoon kaupunkia perhepäivähoitajana vuodesta 2007 alkaen ollen välillä siis hoitovapaalla ja tehden yhden ”matkan” päiväkodin puolellekin virkavapaani aikana.

Tänä syksynä 2013 mahdollistui oiva tilaisuus jatkaa näitä yliopisto-opintojani. Olen löytänyt tämän syksyn aikana polun ihan tutkinto-opiskeluun asti eli tähtäimessä on maisterinpaperit sosiaalityöstä, valtiotieteellisestä. Mutta matkaa on sinne vielä ja avoimessa sosiaalityön opinnot jatkuvat, taidanpa mahduttaa joukkoon vielä sosiaalipsykologiaakin.

Olen ollut tämän syksyn ihan innoissani…juu hämmentävää se todella on, mutta opiskelu työn ohessa ei aina vain kuormita vaan oikeasti voi myös tukea omaa työssäjaksamista. Minä annan perheenäitinä perheelleni sekä rakkaassa työssäni (totta sekin on, että rakastan perhepäivähoitajankin työtä, koti voi olla myös mitä mainioin työympäristö) muille niin paljon (vaikka sekin kuuluu asiaan ja antaa myös minulle paljon), mutta kuitenkin olen halunnut itselleni jonkinlaisen ”oman henkireiän”, jotain ihan omaa:

– Voin uppoutua opiskelun maailmaan iltaisin: avata koneen, surffailla avoimen yliopiston sivuille katsomaan, josko sinne olisi jotain juuri käytävästä kurssista päivitetty, hörpätä kulauksen kahvia ja miettiä taas esim. seuraavaa opiskeluviikkoa. On ihanaa kävellä yliopiston kirjaston ovista sisään iltaisin, käydä lainaamassa kirjoja ja olla opiskelijan ”roolissa”. Kauan on aikaa siitä, kun viimeksi olin opiskelija, tai no, ei nyt niin kauan, kymmenisen vuotta, mutta sinä aikana on tapahtunut PALJON: raskauksia, vaipanvaihtoa ja …no vaipanvaihtoa. Eli olen nyt hieman eri ihminen kuin silloin kymmenisen vuotta sitten.

Eli kolkyt ja risat, se on ikäni, 34 – vuotta ja aikuisopiskelija. En ajatellutkaan, kuinka aikuisenakin voi löytää ”oman tiensä” tai no.. ainakin jatkaa sitä ”omaa tietään” eteenpäin. Ja että se voi olla näinkin mukavaa… toki myönnän, ei tentteihin lukeminen ole aina herkkua, kun olisi parempaakin tekemistä. Ja kun en ole aiemmin yliopistossa opiskellut, oli jo erityispedagogiikan kursseilla olo uutta minulle. Edellisen tein siis verkkokurssina ja yksinäistähän hommaa se oli. Joitakin opiskelutovereita kohtasin ryhmätöiden yhteydessä ihan livenäkin. Se on se avoimen yliopiston harmillinen puoli, ettei meillä juuri ”opiskelijarientoja” ole. Juu.. en tarvitse perheellisenä mitään ”yöjalassa oloja”, mutta jonkinmoinen opiskelun ”oheistoiminta” voisi antaa meille opiskelijoille ihan uutta tsemppiä.. toivottavasti joskus sellaista tulee..

Mutta kiitos lukija! Olet nyt siis lukenut ensimmäisen postaukseni avoimen yliopiston bloggaajana lähes loppuun..mutta se ei jää siihen..jääthän kuulolle, palataan! 🙂
– Maria –