University of Helsinki
Voin ilokseni kertoa aloittaneeni vuoden 2015 monen muun asian lisäksi innokkaalla kirkkohistorian opiskelulla. Se ei sinänsä ole yllätys, sillä historia on aina ollut lempiaineitani ja siksi on ollut kiva palata sen pariin melkein neljän yo-kirjoituksista kuluneen vuoden jälkeen. Minusta on kiinnostavaa tutkia historiassa esiintyviä syy-seuraus-suhteita, jotka jatkuvat satojen vuosien ajan. On valaisevaa tietää, miten jopa tuhansia vuosia sitten tapahtuneet asiat vaikuttavat tähän päivään ja miksi minunkin elämäni ylipäätään on sellaista kuin se on. Tai kuten professori Kaarlo Arffman kirjoittaa kurssin oppimateriaalissa: ”Kannamme mukanamme ympäristömme välittämiä ajatuksia, jotka joskus ovat peräisin hyvinkin kaukaa – jopa vuosituhansien takaa.”
Onkin tosi kiva olla pitkästä aikaa innostunut opiskelusta, sillä syksyn opintoni menivät lopulta vähän niin ja näin. Aloitin innoissani syyskuussa lukemisen ja tehtävien kirjoittamisen ja kaikki oli tosi mielenkiintoista. Sitten kuitenkin iski päälle sata ja yksi muuta asiaa elämässä ja jouduin priorisoimaan aika rankalla kädellä. Kävi niin, että juuri avoimen opinnot jäivät tärkeysjärjestyksen häntäpäähän, mikä näkyi myös tuloksissa. Sain suoritettua kahdesta kurssistani vain toisen ja senkin kakkosen arvosanalla. Kirjoitin eksegetiikan loppuesseen lähinnä viimeisenä iltana ja lähdeaineiston lukeminen oli lievästi sanottuna heikoissa kantimissa. En ollut juurikaan tarttunut kirjoihin sitten Vanhan Testamentin käsittelyn ja Uuden Testamentin osuuteni lopputyöstä näytti varmaan juuri siltä.
Arvosanasta huolimatta olin silti hirveän tyytyväinen omaan oppimistulokseeni. Kirjoitinkin kurssin itsearvioon, että opin näkemään Raamatun ihan uudella tavalla osana koko länsimaisen kulttuurin kehitystä ja sain paljon hyödyllistä ja kiinnostavaa faktaa omien uskonnollisten näkemysten pohdintaan. Mielenkiintoinen havainto oli myös se, että vaikka UT:n aineiston sisäistämisessä oli paljon aikataulullisia ongelmia, oli se hankalampaa muutenkin. Vanha Testamentti ei ole hengelliseltä sisällöltään niin merkittävää siinä uskonnollisuudessa, johon itse olen kasvanut, joten sitä oli helpompi lähestyä tiedollisesta näkökulmasta. UT sen sijaan, erityisesti evankeliumien osalta, on suurempi osa omaa hengellisyyttäni ja olisi siksi varmasti vaatinut nimenomaan enemmän aikaa upotakseen kunnolla.
Jouduin myös tietoisesti suuntaamaan voimavarojani, kun katselin loppusyksystä tätä tulevaa vuotta 2015. Päädyin tiputtamaan pois tekstianalyysin luentokurssin tammi-helmikuulta. Sinänsä harmi, sillä se olisi ehdottomasti ollut suosikkini kirjallisuustieteen kursseista. Raivasin kuitenkin mieluummin aikaa lukea kirjallisuustieteen perusteiden tenttiin, joka jäi toisesta syksyn kurssista tenttimättä joulukuussa. Syynä totaalinen ajanpuute, yllätys yllätys. Onneksi tenttikertoja on useampia.
Oli hyvä huomata oppineensa vähän armollisuutta itseään kohtaan sitten pahimpien koulupingotuspäivien yläasteella ja lukiossa. Eletty elämä välissä on tehnyt tehtävänsä, joten esseen laatu ei ole enää maailmoja mullistava seikka. Voi rauhassa keskittyä poimimaan rusinat pullasta, eli tekemään kunnolla tehtävät, jotka tuntuvat parhailta ja hutaista suoritetuiksi ne, jotka eivät nappaa ollenkaan. Jee, tunnen itseni kunnon yliopisto-opiskelijaksi tällä ajatustavalla!
Pidemmittä puheitta aivan loistavaa uutta vuotta 2015 itse kullekin. Olkoon se täynnä haasteita, kehittymistä ja elettyä elämää – vaikka sitten uusien yliopisto-opintojen muodossa!