HYAYOY!

Ei, tämä ei ole mikään erikoisella kielellä annettu tervehdys, vaan tällä kertaa haluan tuoda esiin Helsingin yliopiston avoimen yliopiston opiskelijayhdistystä eli lyhennettynä HYAYOYtä. Tämä ei ole mikään rekisteröity yhdistys, vaan pikemminkin löyhä verkosto, johon kuuluvat periaatteessa kaikki Helsingin yliopiston avoimen yliopiston opiskelijat.

Itse olen tutustunut muutamiin muihin opiskelijoihin juuri HYAYOYn kautta. Toki käymilläni kursseilla on ollut muita, joiden kanssa olen tutustunut ja joiden kanssa pidämme jollakin tavalla yhteyttä.

HYAYOYn toiminta on ollut aktiivista etenkin Facebookin keskusteluryhmässä. Siellä voi kysyä vinkkejä ja siellä myös jaetaan linkkejä kiinnostavista tapahtumista ja myös tietoa tulevista kursseista. Ryhmään voit liittyä helposti tästä linkistä: https://www.facebook.com/groups/hyayoykeskustelu/ .

Olemme myös järjestämässä opiskelijatapaamista marraskuussa. Tarkoituksena on tutustua erilaisiin opiskelijoihin ja jakaa kokemuksia opiskelusta avoimessa yliopistossa. Tämä on siis matalan kynnyksen tapahtuma. Ohjelmaakin saatetaan järjestää, koska verkostojakin on monilla olemassa. Tuossa yllä mainitussa linkissä on kysely, jossa selvitetään mahdollisimman monille sopivaa aikaa (järjestäjien aikataulujen perusteella). Vastausaikaa on vielä viikon verran jäljellä eli 7.10. saakka.

Toivotan siis kaikki tervetulleeksi HYAYOYn ihmeelliseen maailmaan. Sosiaaliset kontaktit usein piristävät ja saatat kohdata jopa kaltaisesi, jonka kanssa on helpompi valmistautua tulevaisuuteen, kuten tenttiin tai pääsykokeeseen. Parhaimmillaan nämä ovat kokemuksia, joilla on pitkälle kantavaa voimaa.

Iloisin syysterveisin johtamisen opintojen keskeltä,

  1. Jukka

Hyvää uutta vuotta 2019!

Aina vuoden vaihtuessa toivotetaan hyvää uutta vuotta. Niin teen minäkin. Mielestäni se on erittäin myönteinen ele, joka kertoo hyvästä tahdosta muita kohtaan. Hyväntahtoisuus ei ole keneltäkään pois, vaan se luo positiivista ilmapiiriä.

Positiivista ilmapiiriä minulle luo myös opinnoissa menestyminen. Kerroinkin edellisessä blogikirjoituksessani sen, että osallistuin Johdatus vammaistutkimukseen -tenttiin. Sain siitä tentistä kiitettävän arvosanan, johon olen erittäin tyytyväinen. Kyseinen kurssi menee minulla yhteiskuntapolitiikan perusopintoihin, joita suoritan loppuun näin siirtymäajalla. Ihan täyttä varmuutta minulla ei ole siitä, mihin tutkintoon sijoitan tuon opintokokonaisuuteni, mutta johonkin sen kyllä saan. Kasvatustieteiden maisterin tutkinto lienee tällä hetkellä ehkä sen vahvin ehdokas.

Koska olen elinikäisen oppimisen kannalla ja haluan jakaa oppimisen tuottamaa iloa, päätin antaa eräälle läheiselle ihmiselle joululahjaksi Helsingin yliopiston avoimen yliopiston lahjakortin. Hän saa valita itselleen mieluisan kurssin ja kehittää itseänsä niin kuin haluaa. Toki annan hänelle tiettyjä suosituksia, sillä minulla on näkemyksiä hänen tilanteeseensa liittyen.

Olen tässä paininut itseni kanssa sitäkin, mikä olisi mieluisinta työelämässä itselleni. Se onkin sitä, mitä haaveilin jo vuonna 1990-luvun puolivälissä. Olen saanut tehdä sitä työtä ollessani työharjoittelussa Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan opintoasiainhallinnossa ja lisäksi tuutorina. Kyseessä on siis opinnoissa neuvominen. Osaan etsiä henkilön mielenkiinnon kohteita ja auttaa eteenpäin. Katsotaan, kuinka tulen onnistumaan tässä haaveessani. Luonnollisesti minulla on useita muitakin varavaihtoehtoja, kuten tuo kahden tutkinnon opiskelu varmasti osoittaakin.

Tuleva kevät on itselläni varsin työntäyteinen. Täällä Helsingin avoimessa yliopistossa näyttäisi olevan lähinnä examinarium-tenttejä keväällä. Alun perin tarkoitukseni oli suorittaa kriminologian kurssi, mutta valitettavasti sen osallistujamäärä täyttyi ja toiseksi minulle tuli aikataulullisesti päällekkäinen kurssi Turun yliopistossa.

Katsotaan, mitä minulle tulee eteen opinnoissa. Joka tapauksessa tulen kirjoittamaan tänne ainakin kahdesta aiheesta, jotka varmasti herättävät monissa ihmisissä ajatuksia. Kuitenkin katson, että lukijoille tämä voi olla mahdollisuus jonkin uuden oivalluksen oppimiseen.

Hyvää alkanutta vuotta 2019 kaikille siis!

t. Jukka

 

Millaista on tentin tekeminen yliopistossa?

Olen nyt helmikuussa tehnyt kandidaatintutkielmaani, käynyt Kuopiossa joitakin kertoja, suorittanut yhden tentin ja lukenut toiseen, joka on maaliskuun alussa. Kyseinen tentti, johon luen, on Helsingin avoimen yliopiston yhteiskuntapolitiikan perusopintojen yhden kurssin tentti, joka suoritetaan verkkotenttinä.

Avoimen yliopiston tentit ovat samanlaisia ja vaatimustasoltaan yhtä korkeita kuin varsinaisessa yliopistossakin. Yliopistossa tentissä pärjääminen vaatii laajojen kokonaisuuksien hallitsemista. Toisin kuin toisella asteella esimerkiksi, tentin koealueet ovat laajempia yliopistossa, esim. 500-1000 s./tentti. Kuitenkaan yhtä ”nippelitietomaisesti” lukemaansa, kuin toisella asteella, ei tarvitse hallita.

Lukeminen tenttiin on myös hyvin intensiivistä, koska on tärkeää, että luettavat asiat sisäistää. Tentti kestää yliopistossa n. 4h. ja usein, ainakin itsellä, aika menee lähes kokonaan. Ensihetkellä tenttikysymykset nähtyään, voi tuntua, että osaanko vastata mihinkään kysymykseen, mutta vastaukset kyllä löytyvät, kun hetken miettii. Käytän paperitenteissä (ja myös verkkotenteissä) ns. ”suttupaperia”, jolle kirjoitan ensin ne asiat, joita jokaisen kysymyksen alueesta muistan ja lopuksi kirjoitan sitten vastaukset. Varaan ”suttupaperin” tekemiseen oman ajan, yleensä puoli tuntia ainakin.

Uskon, että tenttijännitys on yleistä. Toisaalta pieni jännitys/adrenaliinipiikki auttaa laittamaan suoritukseen parhaansa. Helsingin avoimen yliopiston verkkosivuilla on muutama luento tenttijännityksestä (skrollaa sivu alas asti):

Tenttijännitys

Yliopistossa ja etenkin avoimessa yliopistossa verkkotentit ovat yleisiä. Niissä tenttimateriaali on mukana, mutta tenttiin täytyy kuitenkin huolellisesti valmistautua ja lukea tenttialue hyvin, koska kysymyksissä vaaditaan myös soveltamista. Soveltamista yleensäkin vaaditaan yliopiston tenteissä ja usein lisäksi omaa pohdintaa.

Valvotuissa lähitenteissä tentissä saa olla mukana vain kirjoitusvälineet ja pienet eväät. Valvottu lähitentti voi tuntua verkkotenttiä jännittävämmältä, koska tenttisalissa on muitakin. Tenttipaikasta saa kuitenkin lähteä aika pian alun jälkeen, jos tuntuu, ettei paperille saa silloin mitään aikaiseksi. Aina kannattaa kuitenkin yrittää, jos alueen on hyvin lukenut. Aikuisopiskelijoilla etenkin kun se “oma rima” arvosanojen ja muun opiskeluissa pärjäämisen suhteen tuntuu nousevan hyvin korkeaksi, ehkä liiankin korkeaksi. Itse olen myös tämän huomannut verrattuna opiskeluihin kaksikymppisenä. En tiedä, onko meillä vanhemmilla tarkoitus ”näyttää, että mekin vielä voimme pärjätä opinnoissa” vai mistä on kysymys…;-).

Anyway..tsemppiä siis Sinullekin opiskeluihin ja tentteihin ja palataan taas maaliskuussa,

-Maria-

Syvällisiä mietteitä opintotuesta, kandista ja tulevasta kesästä

Tässä ollaan palailtu joululomilta. Joulu tuli vietettyä rauhallisissa merkeissä kotona. Pidin selkeästi yhden viikon ansaitun tauon opiskeluista. Täytyy muistaa palkita itseään opiskelusta. Minä onnistuin, minä pärjäsin, eli  jos muut eivät huomaa minua kiittää hyvästä työstä, niin muistanhan itse! Opiskelu on kovaa työtä. Ei auta, vaikka opintotukia pienennetään (höh!).

Työssä käynti opintojen ohessa (sitä itsekin tehneenä tiedän), niin on hyvin, hyvin rankkaa. Ei sitä montaa vuotta jaksa, ellei sitten halua päätyä uupumukseen ja sekin kuluttaa yhteiskunnan varoja.  Toki on niitä, jolle se ei ole ongelma; puolipäivätyö on varmaan silloinkin enemmän kyseessä. Toisaalta on hyvä muistaa jokaisen yksilöllisyys, varsinkin niiden, joille ylöspäin pyrkiminen vaatii enemmän ponnisteluja.  Ja näin yhteiskuntapolitiikkaakin tässä opiskelleena, niin voin ajatella, ettei kaikkien kulttuurinen pääoma (Bourdieu, sosiologian teoreetikko) ole samanlainen. Eli ei omaa kaikki samalla tavalla tietoa siitä, kuinka opiskeluissa pärjätään. Mahdollisuuksien tasa-arvo ei siis mielestäni toimi. Ei vaan ole vaikeissa oloissa kasvaneilla samaa kykyä hyödyntää peruskoulun, lukion ja muita eri koulujen opiskelumahdollisuuksia. Eli olen oppinut näillä avoimen yhteiskuntapolitiikan perusopinnoilla lisää jotakin arvokasta ja tärkeää.  Joku viisas on puhunut viisaita sanoja ja parhaani mukaan niitä yritän tässä pienenä ihmisenä ymmärtää.

Olen tässä aloitellut kandidaatintutkielmaani. Se täytyy suorittaa täydentävänä opintoina sosiaalityön maisteriopinnoissani Kuopiossa. Teen kirjallisuuskatsauksen. En ole aiemmin sellaista tehnyt, eli ihan uusi juttu minulle. Pääsee siinä tutustumaan tähänkin tutkimuksen tekotapaan. Se koittaa jokaiselle opiskelijalle jossain vaiheessa, jos jatkaa opintoja pidemmälle. Ehkä kannattaa jo opintojen alkuvaiheessa vähän miettiä, mikä aihe kiinnostaa niin kandia voi jatkaa tavalla ja toisella graduun asti.

Samalla minulla pyörii muitakin kursseja ja tänä keväänä suoritan täällä avoimessa vielä joitakin yhteiskuntapolitiikan perusopintoihin kuuluvia kursseja. ”Johdatus ympäristöpolitiikkaan 5op.” on niistä yksi. Mielenkiinnolla odotan sitä. Saa nähdä, tuleeko kurssista yhtä suosittu, kuin ”Viha ja valta 5op.” kurssi oli. Ainakin opiskelijoilta on havaittavissa innostusta asian tiimoilta.

Ensimmäisen sähköisen tentin suorittaminen Kuopiossa oli mielenkiintoista. Tenttijärjestelmät kehittyvät ja nykyään verkkotentin lisäksi on tarjolla muitakin kuin ”paperia ja kynä”-tenttejä. Sähköisen tentin voi suorittaa kun se sopii omiin aikatauluihin. Se sopii etäisyysopiskelijalle hyvin. Internet ja kehityksen edistyminen tarjoaa paljon hyviä puolia kuten edellä mainitut. Toki se tuo tullessaan myös paljon huonoa. Lisäksi siellä on tarjolla kaikenlaista, joiden todenperäisyydestä voi olla montaa mieltä. Tieteellisessä tutkimuksessa ”Google” ei tarjoa riittävää tietoa juurikaan. Lasten mediakasvatus on tässä tärkeässä roolissa myös.

Toivon saavani kandin valmiiksi nyt kevään aikana, ja jos en saa, niin esittelen sen syyskuun kandikonferenssissa. Yhteiskuntapolitiikan perusopinnot täällä avoimessa olisi tarkoitus saada valmiiksi myös nyt kevään 2017 aikana ja on minulla muitakin kursseja. Tarkoituksenani on lisäksi ottaa kesäopintoja täältä avoimesta mahdollisesti. Jos näin on, niin jatkan kirjoittelua täälläkin ensi syksyyn 2017 asti. Kesäopintoihin ilmoittautuminen alkaa maaliskuussa. Ennakkotiedot näyttivät niistä hyviltä. Toivotaan ensi kesälle 2017 siis hyviä kursseja. ”Johdatus vammaistutkimukseen 5op.” on kiikarissani ainakin.

 

 

 

Takaisin opintojen pariin

Opintoni ovat olleet tauolla vauva-arjen myötä ja kovasti yritän nyt tehdä paluuta sekä varsinaisten opintojeni (teologisessa), että Avoimen yliopiston kautta suorittamieni sivuaineopintojen pariin. Koko kevään aikana en ole tenttikirjoja availlut, joten täytyy sanoa, että nyt jopa vähän polttelee päästä taas tositoimiin.

Psykologia on edelleen ykkösprioriteettini avoimen opintojen suhteen, mutta lapsen myötä kiinnostus on suuntautunut myös kasvatustieteisiin ja erityispedagogiikkaan, jota aion nyt ainakin muutaman kurssin verran suorittaa..Katsotaan nyt sitten mihin asti innostus johtaa. Viestintä saa nyt toistaiseksi väistyä, kaikkeen kun ei aika riitä mitenkään.Jännä nähdä miten opintojen käynnistäminen tauon jälkeen lähtee sujumaan, kun ajankäyttö ei ole enää omissa käsissä, vaan sitä määrittää the Boss.Vaan on tuo onneksi ollut toistaiseksi työnjohtajista leppoisimmasta päästä;)

Tsemppiä opintoihin kaikille uusille ja vanhoille, ja erityisesti pienten lasten vanhemmille!

Luopumisen haikeutta

Ne viimeiset kauniit auringonsäteet leikittelevät täydellisellä lastenhuoneen tapetilla. Sillä, jollaista olin pitkään etsinyt, mutta joka ei enää siirry uuteen kotiin. Tapetti jää osaksi uusien asukkaiden elämää, niiden, jotka tekevät tästä meille rakkaaksi tulleesta kodista omansa. Rakkaan toivottavasti heillekin.

Pienen ihmisen tärkeä unipupu sinnittelee viimeisenä huoneessa, nököttäen sängyn nurkassa muiden tavaroiden siirtyessä – kuin  pyytäen, älkää viekö vielä.

Viimeiset pyykkikoneelliset puhtaiden pyykkien pinoineen, illan hämärissä syttyvä takka, viimeiset kävelylenkit tutulle postilaatikolle.

Opiskelutavarat kirjapinoineen ja läppärin irtonäppiksineen pakkasin laatikkoon viikonloppuna, sinetöin maalarinteipillä odottamaan laatikoiden kantajia. Hetkellinen pysähtyneisyys, vaikka samalla mielessä kuohuu.

Meillä on edessä muutto vain muutaman päivän päässä. Luopumisen haikeus ja uuden odotuksen innostus. Ristiriita.

Kävin pääsiäisen pyhinä läpi vanhoja aarteita, kymmeniä valokuva-albumeja ja kaikkea kätköihin tallettamaani. Tuttuja kasvoja lapsuudesta, hetkiä nuoruudesta, kirjeiden rivejä teinivuosilta ja yhä vatsanpohjaa kutkuttavia pohdintoja ensi-ihastuksista. Opiskeluvuosien taianomaisuutta ja eri työorganisaatioiden tiimikavereita, matkoja maailman vieraisiin kolkkiin.

Silkkilehtien takaa albumeista kurkistivat monet ihmiset, jotka vuosia sitten olivat tärkeitä, mutta sittemmin jääneet pikemminkin hyviin muistoihin arjen muutosten lomassa – ja monet ihmiset, joille en enää saanut palautettua tutuista kasvoista huolimatta edes etunimeä. Monta kotia tuttuine huonekaluineen ja kodin somistusesineineen, satoja pakattuja muuttolaatikoita ja luovutettuja avaimia eri paikkakunnilla. Monet jäähyväiset ja halaukset, pitkät rutistukset “toivottavasti joskus tavataan taas.”

Tuhannet valokuvat muistoineen suhteuttivat hieman asioita – olenhan usein ennenkin lähtenyt pakaten elämäni laatikoihin ja suunnannut kohti uutta. Tämä on niitä harvoja muuttoja elämässäni, jolloin en jätä taakseni yhtään ihmistä kotipaikkakuntaa vaihtaen, enkä sano hyvästejä kenellekään, vaan pikemminkin toivotan ystävät yhä lämpimämmin tervetulleeksi uuteen kotiin hyvinkin lähellä nykyistä kotia.

Silti tällä kertaa jokin muukin on toisin. Ehkä tämä kaikesta onnellisesta odotuksestaan huolimatta tuntuu siksi niin erilaiselta, haikealtakin. Toivon muuttavani elämässäni ehkä ihan viimeisiä kertoja, jopa viimeistä. Kotiin, jossa toivottavasti köpötän vielä kävelykeppini kanssakin puolisooni tukeutuen ja näen lastemme aikuistuvan. Kotiin, jossa viimeistelen nämä avoimen opintoni, poden keski-iän kriisiä ja täytän aikanaan eläkepaperini.

yhteinenunelmamme

Kotiovemme yläpuolella on teksti “Meidän yhteinen unelmamme“. Meille sanomalla on ollut suuri merkitys. Pysäytti, kun kuulin, että uudet asukkaat toivovat, että jätämme tekstin paikoilleen. Heidänkin yhteinen unelmansa.

Olen pohtinut vuosien varrella usein sitä, moniko meistä oikeastaan tavoittelee omia unelmiaan – ja moniko jää kiinni totuttuun riippumatta siitä, mitä se itselle antaa. Ja miten paljon parempi paikka tämä yhteiskunta olisikaan, jos jokainen löytäisi edes hetkellisesti sen hyvänolon kipinän saavuttamalla jotakin, josta on haaveillut tai jota on toivonut. Pientä tai isoa, jotakin. Kauppojen lehtipisteet iltapäivälehtineen ja hömppälehtineen kirkuvat isoin otsikoin “mätsää juuri sen oikean ominaisuudet / löydä kesäkroppa vaivatta / unelmalomalle etelään tai kesäinen piknik puistoon” – ja ties mitä. Erilaisia onnenhippusia tarjolla löydettäväksi. Kullekin omanlaisensa.

Pakkauslaatikoiden keskellä, tälle kodille aamu-auringon säteiden heijastuessa hyvästejä jättäessäni olen vilpittömän iloinen, että kotiimme muuttavat ovat löytäneet yhteisen unelmansa. Meidänkin on aika jatkaa matkaa.

Lisään pitkälle to-do-listalleni, sinne nettiliittymäsopimusten, tenttikirjavarausten ja tapettitilausten lomaan, “tilaa mietelausetarra”. Samanlaisen teetän uuteenkin kotiin – uskoa unelmiin. Omiin ja yhteisiin.

– Marika

pupu

pääsiäislomailua

Pääsiäisenä alkavat usein näkyä ensimmäiset kevään merkit. Vaikka tänä vuonna pääsiäistä on vietetty jo maaliskuun puolella, on aurinko alkanut mukavasti lämmittää. Kesäaikaan siirtyminenkin osui pääsiäissunnuntaihin. Valoisien iltojen ansiosta tuntuu, kuin aikaa olisi taas enemmän.

Pääsiäisellä on monille vahva uskonnollinen merkitys, joillekin se tarjoaa vain muutaman ylimääräisen vapaapäivän. Riippumatta siitä, minkälaisen sisällön juhlalle annamme, se herättää väistämättä jonkinlaisia mielikuvia tai muistoja. Kun hain lapseni kanssa pajunoksia, mieleeni muistui vastaavia retkiä omasta lapsuudestani. Vaikka maailma on muuttunut valtavasti, näyttää pääsiäismunan avaaminen olevan pienelle virpojalle vieläkin yhtä jännittävää. Juhlat rytmittävät vuoden kulkua, ja perinteet luovat sisältöä niin lasten kuin aikuistenkin elämään. Lapsen touhuja katsellessa on ollut hauskaa seurata, miten tiput, pajunkissat ja puput ovat syrjäyttäneet vähäksi aikaa tavalliset leikit.

Kiireisen aikataulun keskellä elävälle aikuiselle, juhlapyhät ovat mahdollisuus rentoutua. Joskus voi olla sellainenkin tilanne, että päivät on käytettävä opiskeluun tai muihin rästitöihin. Itsellänikin alkukevät on ollut niin tiivistahtinen, että monet asiat ovat saaneet odottaa. Ennen pääsiäistä ajattelin, että hyödynnän osan ajasta opiskeluun. Niin kuitenkin kävi, että en ole avannut yhtäkään kirjaa. Tällä kertaa laiskottelu ei edes kaduta. Kun on pitkästä aikaa rentoutunut kunnolla, jaksaa taas paremmin ahertaa kesään saakka. Olen tyytyväinen myös siihen, että pääsiäislomalla on vietetty yhteistä aikaa perheen kanssa. Jos lapselle voi tarjota hyviä kokemuksia, on se lopulta kaikkein tärkeintä. Tämän haluan pitää mielessä, kun huhtikuussa mietin, miksi olen jättänyt kaiken taas viime tinkaan.

Keväisin terveisin,
Johanna

Kaikki hyvä loppuu aikanaan

“Kaikki hyvä loppuu aikanaan.”

Niin sanotaan, mutta hyvän loppumisesta ei seuraa välttämättä mitään pahaa. Viestinnän opinnot on taputeltu omalta osalta toistaiseksi kasaan ja nyt on aika rentoutua. Pieni paussi tulee tällä hetkellä tarpeeseen. Täytyy myöntää, että vaikka opiskelu ei olekaan ollut kovin rankkaa, tuntui todella hyvältä palauttaa viimeinen tehtävä tänään Moodleen. Ensimmäinen kurssin opintopisteet komeilevat jo WebOodissa ja nyt on aika odotella seuraavia. Kurssikirjat siirtyvät hetkeksi työpöydältä kirjahyllyyn, jossa ne odottelevat ensi kevättä. Tai ehkäpä hetkeä, jolloin tekee mieli pohtia viestinnän ilmiöitä hieman lisää. Sellaisia hetkiä kun tuntuu itselleni tulevan nykyään melko usein.

Kurssikirjat eivät varmastikaan siirry kirjahyllyyn jäädäkseen sinne pölyttymään, vaan niitä tullaan lukemaan paljon tulevaisuudessa. Olen ollut erittäin tyytyväinen päätökseeni kokeilla viestinnän opintoja avoimessa yliopistossa. Olen löytänyt minua kiinnostavan alan, oppinut paljon uutta ja tutustunut kiinnostaviin ihmisiin. Olen ymmärtänyt, kuinka merkittävää roolia viestintä näyttelee yhteiskunnassamme ja hahmottanut teorioita arkipäiväisiltä tuntuvien ilmiöiden tueksi. Olen kuullut upeita uratarinoita ja päässyt viimeinkin jyvälle siitä, mikä minusta itsestäni tulee isona. Palaset tuntuvat loksahtelevan paikoilleen aika hienosti.

Jos Sinä, lukija, et ole vielä varma omasta tulevaisuuden alastasi, voin suositella opintoja avoimessa yliopistossa erittäin lämpimästi. On ollut kiinnostavaa ja motivoivaa nähdä, millaisia opinnot oikeasti ovat. Myöskään ensi kevään pääsykoeurakka ei ahdista enää niin paljoa kun tiedän, että tämä on oikeasti se ala, jota haluan opiskella. Lisäksi olen oppinut paljon uutta, jonka tiedän varmasti auttavan minua opiskelupaikan saavuttamisessa.

Vaikka hieno kokemus avoimessa yliopiostossa on tältä erää ohi, uskon edessä olevan vielä paljon hyviä kokemuksia viestinnän opintojen parissa, toivottavasti yliopiston puolella. Oppiminen ei ainakaan lopu tähän. Kurssit ovat antaneet paljon eväitä arkisten, mutta todella tärkeiden ilmiöiden ymmärtämiseksi. Pääsen hyödyntämään oppimaani joka päivä niin työssä, kuin vapaa-ajalla. Ja se jos joku on aivan mielettömän siistiä.

Ihanaa joulun odotusta ja kaikkea hyvää!

Emma

PS. Viestinnän kevään kursseille näyttäisi olevan vielä tilaa, joten kiinnostuneet kipin kapin ilmoittautumaan! Saattaa olla, että “ilmoittaudu” nappia painetaan useampaan otteeseen ruudun tälläkin puolella 🙂

 

Omat ohjeeni opiskelijalle

Hei taas!

Heti aluksi anteeksi pienestä blogihiljaisuudesta. Kaksi työpaikkaa, avoimen opinnot ja sosiaalinen elämä ovat viimeaikoina taistelleet tilasta kalenterissani, jonka seurauksena bloggaaminen on jäänyt hetkeksi vähemmälle. Vielä kerran, pahoittelut!

Ensimmäinen kurssi tentteineen on nyt ohi, jokseenkin odotan edelleen tuloksia toisesta. Tentit eivät olleetkaan niin hurja kokemus kuin ajattelin, yllättävän kivuton oikeastaan! Varsinkin kirjallisuustentissä oli mukava huomata, kuinka keväällä pänttäämäni Mediayhteiskunnan asiat tulivat nopeasti mieleeni. Tämä toi valtavasti motivaatiota ensi kevään luku-urakkaa varten. Toinen kurssi, viestinnän analyysi, pyörähti käyntiin lähes heti johdantokurssin jälkeen. Toisin kuin ensimmäisellä kurssilla, näillä tunneilla olemme luentojen sijaan keskittyneet omien tieteellisten tutkimusten tekemiseen. Aiheen saa valita itse ja siihen perehdytään syvällisesti, joten itseään kiinnostavien asioiden oppiminen on taattua. Vahva suositus tällekin kurssille!

Opinnoissa on siis todellakin päästy vauhtiin. Ajattelinkin jo pienen hetken opiskelleena koota tänne blogin puolelle pienen vinkkilistan, jonka toivon auttavani muita avoimessa aloittaneita ja siellä aloittavia. Nämä tiedot olisivat auttaneet ainakin itseäni kun ensimmäisellä kurssillani aloitin!

  1. Vaikka kurssikirjat eivät maksakaan paljoa ja ne haluaisi ostaa, kannattaa silti hankkia myös Helsingin yliopiston kirjastokortti. Jos jokin aihe tuntuu kirjoissa epäselvältä, voi asiaan tutustua lisää lainaamalla kirjan tai tutustumalla e-aineistoon. Varsinkin jälkimmäiset ovat auttaneet itseäni suuresti!
  2. Aloita tenttikirjallisuuteen tutustuminen hyvissä ajoin. Säästyt paniikilta paria päivää ennen tenttiä ja kurssi antaa paljon enemmän, mikäli käsitellyistä asioista on tietoa.
  3. Muista ilmoittautua tenttiin ajoissa. Omalla kurssillani “deadline” oli 10 päivää ennen, joka jäi itseltäni tietenkin huomaamatta. On parempi olla ajoissa ja perua tarpeen vaatiessa, kuin myöhästyä. Uusintakertoja on kuitenkin tarjolla, joten tentti-ilmoittautumisen unohtaminen ei ole maailmanloppu.
  4. Kurssikirjoja ei tarvitse osata sanasta sanaan ulkoa, vaan kyse on enemmänkin suurten kokonaisuuksien hallinasta. Tunneilla myös huomaa, että mikä on tärkeää ja tarpeellista tietoa.
  5. Jos kurssi menisikin valmistautumisesta huolimatta kehnosti, ei kannata lannistua. Jo aiemmin mainitsemiani uusinkertoja on tarjolla kaksi kappaletta ja ensimmäisessä tentissä näkee jo hieman, että millaisiin kysymyksiin kannattaa varautua.

Opiskelun intoa! 🙂

Emma

 

 

Opiskelen elämää varten

Moni aikuisopiskelija on avoimessa opiskellessaan törmännyt varmasti kysymykseen: ”Koska valmistut?”. Hyvää tarkoittava kysymys on toisilla heräämää mielenkiintoa opiskeluitasi kohtaan. Tutkintoon moni meistä saattaa tähdätäkin, toisaalta mitä se tähtääminen tarkoittaa, sen voi ajatella niin monella tavalla. Ei ole itsestään selvää, että pääsen opiskelemaan yliopistoon sitä mitä haluan, toisaalta sekin mitä haluan voi muuttua myös matkan varrella tai sitten “elämän realiteetit” tulevat vastaan eli opintopolkua on vaihdettava syystä tai toisesta tai minua voi kohdata sairaus, työttömyys tai muu vaikea elämäntilanne. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että opiskelusta on aina hyötyä, teki sitä sitten tutkintoa kohden tai avoimessa muuten.

Uusimmat hallituksen ajatukset aikuiskoulutustuen mahdollisesta muuttamisesta lainaperustaiseksi (ts. en tarkemmin tiedä tämän sisältöä), mutta se myös askarruttaa aikuisopiskelijoita. Onko minulla enää taloudellisesti mahdollista opiskella töiden ohessa, jos en voi missään vaiheessa ottaa opintovapaata töistäni käyttääkseni siihen aikuiskoulutustukea? Työmarkkinoilla on kova kilpailu. Yksi tutkinto ei välttämättä takaa enää töitä ja jos uuden tutkinnon hankkiminen sen takia ei ole enää kaikille mahdollista taloudellisesti, niin en näe kuinka se takaisi sitä, ettei työttömiä ainakaan niin paljoa enää maassamme olisi. Toivottavasti tämä asia on sellainen, mitä hallitus vielä pohtisi.

Mutta palatakseni vielä elinikäisen oppimisen ideaan.. voiko saavutuksilla kuitenkaan mitata sitä, mitä itse asiassa ”opiskeluiden matka” tarjoaa? Onko päämäärä tärkeämpi kuin itse matka sinne? Mitä jos vastaisinkin seuraavalle kysyjälle, joka kysyy opinnoistani, että opiskelen elämää varten, koskaan ei voi tietää, mitä elämä tuo eteeni ja missä näitä tietoja tarvitsen. Se on ainakin varmaa, että keskustelua tällainen vastaus voisi herättää.

Voimia sinulle opiskeluun, missä ikinä kanssamatkaaja niitä tarpoatkin! 🙂  -Maria-