Posts

Posted on

Verkko-opintojen rytmittäminen

Kovin usein puhutaan tasapainoisesta elämästä ja laatuajasta itsen tai perheen tai ystävien kesken. Erilaisissa elämänvaiheissa käsitys siitä, mikä tuo elämään tasapainoa ja mitä se laatuaika oikein on, voi vaihdella hyvinkin suuresti. Avoimen yliopiston opinnotkin täydentävät opiskelijoiden elämäntilanteita monin eri tavoin. On mielenkiintoista tietää, että tätä väylää yliopisto-opintoihin käyttävät hyvin monenlaiset ihmiset, kuten tämänkin blogin kirjoittajajoukosta voi nähdä.

Itse huomaan usein ajattelevani, että pääsen lukemaan tenttikirjaa tai pääsen kirjoittamaan esseetä, kun taas joskus kiireisellä hetkellä voi tuntua siltäkin, että joutuu lukemaan tenttiin ja että esseekin olisi nyt pakko saada valmiiksi. Kun elämässä on paljon sellaista sisältöä, joka määrittää ajankäyttöä lähtökohtana jonkun toisen tahon tarpeet, tuntuu hienolta päästä määrittelemään osa päivän sisällöstä itsekin.

Kaipaisin kuitenkin avoimen verkko-opintoihin mahdollisuutta edetä opinnoissa enemmän omaan tahtiin kuin tarkasti kurssien aikataulua noudattaen. Kaikkein eniten toivoisin, että kurssisivut avautuisivat aiemmin. Näin halukkaat pääsisivät esimerkiksi kirjoittamaan esseitä tai lukemaan tenttikirjoja jo ennen kuin aiemman kurssin tehtävien palauttamisen aikaraja on umpeutunut. Välillä opintoihin on paljon enemmän aikaa keskittyä ja välillä vähemmän. Siksi kurssisivujen aukeaminen jo hyvissä ajoin etukäteen auttaisi tahdittamaan opiskelua oman elämäntilanteen mukaan entistä paremmin.

Posted on

Väliaikaisia murheita

Olen ihmetellyt miten määrätyt muutokset vaikuttavat ja esimerkkinä on opiskeluun keskittyminen. Olen tottunut omaan kirjahyllyyni. Se on ollut minulla noin vajaat kaksikymmentä vuotta. Hyllyssä on pieni kirjoituspöytä ja kokonaisuuteen kuuluu vanha isohko konttorituolin rumilus. Olen ollut näitä ilman runsaan vuoden remontin takia.  Ja eikä siinä kaikki, jos tässä valittamaan aletaan: minulla on ikävä kirjojani.

Intoilin jossain edellisessä blogissani kuinka olin onnellinen rauhallisesta huoneesta jossa voisin keskittyä opintoihini. Ei se näin mennytkään. Oivalsin haluavani takaisin oman pöytäni, jossa on omat muistilaput, kirjat, paperit levällään, eikä niitä tarvitse siirrellä, jos ukko tarvitsee tilaa omille toiminnoilleen.  Ja toisaalta ukko on samanlainen paperit levällään pitävä kuin minä. Halu omaan on siis molemminpuolista.

Enkö ole valmis joustamaan väliaikaiseen muutokseen toteamalla, että jos on intoa opiskeluun sitä istuu vaikka kannon nokassa. En ole. Olen kuin vanha kissa, joka hermostuu, jos taloon tulee liikaa muutoksia.

No, tilanne on kuitenkin väliaikainen, remontti valmistuu pikkuhiljaa ja hyvin tunnettu sanonta on, että “hiljaa hyvä tulee”. Sanonnassa ei kuitenkaan mainita miten kauan hiljaa kestää ollakseen hyvä.

Posted on

Valinnanvaraa ja vaihtoehtoja riittää

Heräänkö nyt vai vähän myöhemmin? Menenkö tuttuun ja useimmiten käyttämääni lounasravintolaan vai menenkö jonnekin muualle? Otanko lounaaksi salaattia vai pastaa? Ostanko itselleni vielä jälkiruoaksi jotain pientä hyvää vai ajattelenko tulevaa rantakautta ja linjojani ja jätän kokonaan herkut ostamatta? Menenkö illalla jumppaamaan, otanko töistä palattuani pienet päiväunet, menenkö ulos ulkoilemaan, entä leffaan, entä katselenko pelkästään telkkaria, juoksenko kaupoissa etsimässä jotain uutta kivaa kevättä ajatellen, vai perehdynkö viestinnän lainsäädäntöön viestinnän politiikka ja sääntely- kurssin esseetä varten?

Kuten edellä mainitusta huomaa, kohtaamme päivittäin lukuisia erilaisia valintoja ja vaihtoehtoja. On vain valittava lukuisista erilaisista vaihtoehdoista itselle ne kaikkein sopivimmat ja mieluisimmat vaihtoehdot. Tarjontaa ja kilpailua kun on niin paljon. Toisaalta kova kilpailu tekee monet vaihtoehdot yhä paremmiksi. Useiden toimijoiden on oltava yhä parempia menestyäkseen kilpailussa. Muuten ne yksinkertaisesti putoavat pois pelistä ja eivät selviydy.

On huomattava, että myös eri oppilaitokset kohtaavat kovaa kilpailua oppilaistaan. Saadakseen parhaat mahdolliset oppilaat, niiden on luotava itsestään hyvä brändi. Pelkkä ulkoisen kuvan rakentaminen ei kuitenkaan riitä, vaan niiden on todella myös oltava itsessään hyviä. Muuten hyvä kuva sortuu.

Tällä hetkellä monet eri oppilaitokset ovatkin useiden ihmisten mielessä kun tavoitellaan pääsyä sinne omasta mielestä kaikkein parhaaseen oppilaitokseen omaa tulevaisuutta silmällä pitäen. Pääsykoekurssit ovat jo alkaneet, tai jotkut ovat vasta alkamassa, kirjastot ovat täynnä pääsykokeisiin pänttääjiä.  Kaikilla se sama tavoite silmissä: uusi kovasti haluttu opiskelupaikka.

Joka vuosi moni nuori jää kuitenkin ilman haluamaansa opiskelupaikkaa. Valitettavasti. Opiskelupaikat jaetaan periaatteella ”Nopeat syövät hitaat”.  Mutta omasta mielestäni hätä ei ole tämän näköinen. Aina löytyy vaihtoehtoja. Yksi hyvä ja erittäin kannatettava vaihtoehto on mennä töihin. Työkokemus ja työstä saatu palkka ei ole koskaan pahasta. Lisäksi tätä ns. välivuotta viettäessään voi entistä tarkemmin pohtia, että mitä oikein haluaa oikeasti tehdä työkseen isona, ja mikä se paras mahdollinen opiskelupaikka tätä työelämätavoitetta varten sitten todella on. Ja jos silti haluaa myös välivuotta viettäessään opiskella, niin sekin onnistuu! Avoin yliopisto tarjoaa tästä yhden erittäin hyvän esimerkin. Avoimessa yliopistossa pääset hyvin perehtymään tulevaisuudessa haluamaasi opiskelupaikan opintotarjontaan, ja ainahan on mahdollista päästä tutkinto-opiskelijaksi myös avoimen yliopiston väylän kautta. Ns. välivuosi ei taatusti järkevällä suunnittelulla mene hukkaan!

Ja mitä noihin omiin valinnan vaihtoehtoihini tälle illalle tulee, niin taidanpa tehdä sellaisen valinnan, että tällä kertaa sorrun taas katselemaan telkkaria ja ehkäpä myös hiukan ulkoilemaan.

Mukavaa kevätkeskiviikkoa kaikille!

Posted on

Ei pelkkää pänttäämistä

Sopiva opiskelutahti on opinnoissa kaiken a ja o. Aikaa täytyy jäädä myös muulle kuin työlle ja opiskelulle. Tämä pätee mielestäni myös niille jotka tekevät ns. täyspainoisten opintojen ohella esim. osa-aikaista työtä. Pelkkä työssä käynti ja opintojen pänttääminen siinä ohessa saattavat viedä koko opinnoista kaiken sen mahdollisen ilon mikä niistä on mahdollista saada irti oikeanlaisella ajansuunnittelulla.  Aikatauluttamiseen kannattaakin varata riittävästi aikaa ja tehdä se huolella jottei käy kuten monelle yleensä; eli tehdään liian tiukka aikataulu itselle, mikä sitten johtaa kaiken vapaa-ajan käyttämiseen opiskeluun.

Monissa oppilaitoksissa tämä elämän tasapainottaminen onkin huolella suunniteltu ja tarjontaa erilaisiin vapaa-ajan käyttöaktiviteetteihin löytyy laidasta laitaan. Vai kuka esim. Kauppiksessa opiskellut voi olla unohtamatta Kuntiksia ym. lukuisia kulttuuritarjontaan liittyviä aktiviteetteja? Tuskin kukaan. Niiden avulla tutustutaan kurssikavereihin yhä paremmin, haetaan voimia uusiin opiskelukoitoksiin, sekä intoa työrintamalle. Ei niin väsynyt ja kiireinen voi olla ettei ottaisi osaa edes joihinkin opiskelijatapahtumiin. Jos kiirettä pukkaa päälle, niin ainahan kuitenkin jossain voi käydä. Vai mitä? Yhteisiä tempauksia ja kommelluksia on sitten kiva vaikkapa kaveriporukalla yhdessä myöhemmin muistella. Oi niitä aikojaJ

Nykytilanteestani täytyy todeta, että olen onnistunut aika hyvin tasapainottamaan elämäni; mukaan mahtuu niin työtä, opiskelua Helsingin avoimessa yliopistossa, kuin aikaa myös erilaisille vapaa-ajan aktiviteeteille. Kaikki aikani ei siis mene pelkästään työntekoon ja opiskeluun. Vaikka olenkin aika suorituskeskeinen ihminen, nautin kuitenkin suunnattomasti vapaan viikonlopun häämöttäessä edessäni. Se palkitsee, ja voimia sitä seuraaville viikoille kertyy taas lisää.

Posted on

Etänä vai paikanpäällä?

Eilen Viestinnän politiikka ja sääntely- kurssiin liittyvää esseetä kirjoitellessani mieleni liikkui taas hetken aikaa jossain muualla. Rupesin siinä kirjoittamisen ohella pohtimaan opintojani ja useita niiden erilaisia suorittamismahdollisuuksia. Opintoja kun on nykyään mahdollista suorittaa tavallisiin luentoihin osallistumalla, monimuoto- opetuksena kuin myös etänä. Mieleeni heräsikin kysymys siitä, että mikä näistä mahdollisista erilaisista vaihtoehdoista on se kaikkein paras?

Suoraan sanottuna en ainakaan itse osaa tuohon esittämääni kysymykseen suoraan vastata, sillä uskon että jokaisessa vaihtoehdossa on ne niin hyvät kuin ehkä myös huonot puolensa. Kokemusta minulla on ns. normaaliluentokursseista esim. Helsingin Kauppiksesta, sekä etäopiskelusta mm. nyt täältä avoimesta yliopistosta jossa suoritan siis Verkkoviestinnän perusopintoja etänä.

Mikä tavallisissa luentokursseissa on sitten hyvää? Tavallisissa luentokursseissa puoleensa vetää opintojen monipuolisuus. Opittava aineisto koostuu niin osallistumisesta luennoille, luentomateriaalista, kirjoista, nettimateriaalista, tehtävistä, sekä mahdollisista ryhmätehtävistä, ja ehkäpä myös jostain itse pidetyistä esityksistä. Bonuksena on lisäksi kurssin mukanaan tuoma sosiaalisuus. On yksinkertaisesti kiva mennä paikalle kuuntelemaan, tapaamaan tuttuja, vaihtamaan kurssikavereiden ja muiden kavereiden kanssa kuulumisia niin kurssiin kuin kurssin ulkopuolisiin asioihinkin liittyen, sekä mahdollisesti kurssin sisällöstä liittyen kokoontumaan ja sopimaan yhteisistä ryhmätöistä, ja siis oppimaan yhdessä.

Entä mikä saa ihmiset valitsemaan etäopinnot ns. tavallisten luentokurssien sijaan? Yksinkertaisin vastaus kysymykseen lienee aika ja erityisesti sen puute. Työssäkäyvä ihminen kun ehtii harvemmin yliopistolle kuuntelemaan luentoja vaikka kuinka mieli tekisi. Varsinkin kun kyseessä ovat suhteellisen aikaisin päivällä alkavat luennot. Etäopiskelu mahdollistaa opinnot silloin kun ne itselleen parhaiten sopivat. Kun kurssi on alkanut voi käydä kalenterin kanssa läpi mm. tehtävien palautuspäivät ja kurssiin sisältyvät mahdolliset tenttipäivät ja suunnitella ajankäyttönsä itselleen sopivalla parhaalla mahdollisella tavalla. Opiskelua ja ajankäyttöä helpottaa myös se tosiasia ettei opintojen pariin tarvitse mennä minnekään erityiseen paikkaan vaan opinnot voi suorittaa vaikkapa kotona, tai vaikkapa lomamatkalla; eli lähes missä tahansa missä vaan on toimiva nettiyhteys.  Lisäksi erityisenä hyvänä puolena voin todeta myös nämä jo aiemmissa blogikirjoituksissa mainitut verkkokeskustelut. On nimittäin hienoa päästä tällä tavoin tutustumaan myös muiden tekemiin töihin ja oppimaan sitä kautta lisää. En muista juuri missään muulla tavallisella luentokurssilla päässeeni näin paljon tutustumaan muiden tekemiin töihin kuin nyt käymilläni Verkkoviestinnän etänä suoritettavilla perusopinnoilla. Oppiminen muiden töistä siis lisääntyy huomattavasti.

Jos minulta kuitenkin kysyttäisiin suoraan, että mikä näistä vaihtoehdoista on mielestäni se kaikkein paras, niin vastaisin kuitenkin niin, että se riippuu ihan elämäntilanteesta. Molemmissa kun on kuitenkin ne omat hyvät puolensa. Etäopiskelun useista hyvistä puolista huolimatta suosittelisin kuitenkin lämpimästi osallistumista ns. tavallisille luentokursseille mikäli tämä vain ajankäytön suhteen olisi mahdollista. Se asia mikä mielestäni tekee ns. tavalliset luentokurssit mukavammiksi on juuri tuo aiemmin mainitsemani sosiaalisuus. On kiva kokoontua yhdessä oppimaan muiden samanhenkisten kanssa uusia asioita. Juuri tämä sosiaalisuus tekee mielestäni ns. tavalliset luentokurssit hiukan paremmaksi vaihtoehdoksi etäopintoihin verrattuna.

Posted on

State of the Planet 2010

Maaliskuun 25. päivä järjestetään maailmanlaajuinen State of the Planet 2010 -konferenssi. Tapahtumapaikkoja ovat New York, Beijing, New Delhi, Nairobi ja Lontoo. Erityisen kiinnostavaksi tilaisuuden tekee se, että kenellä tahansa on mahdollisuus seurata konferenssia  reaaliaikaisesti internetin välityksellä. Webcastin seuraajaksi voi rekisteröityä tapahtuman nettisivuilla, http://www.stateoftheplanet.org/.

Konferenssin keskustelunaiheet koskettavat koko maailman väestöä. Aiheiden esittelyssä kerrotaan, että maailmassa vallitsevan köyhyyden vähentämiseen tähtääviä suunnitelmia ja tiettyjen maiden edelleen jatkuvaa äärimmäistä köyhyyttä peilataan YK:n vuosituhattavoitteisiin. Ilmastonmuutosta käsitellään esimerkiksi vastuukysymysten ja kansainvälisten sopimusten sitovuuden kannalta. Ympäristönäkökulma on läpileikkaava teema myös, kun pohditaan talouden elvyttämistä ja kansainvälisten järjestelmien toimivuutta erilaisissa kriisitilanteissa.

Konferenssin osallistujaluettelosta löytyy kansainvälisten järjestöjen, valtiojohdon, liike-elämän ja yliopiston edustajia. Paneelikeskusteluihin osallistuvat esimerkiksi Unicefin pääjohtaja Ann Veneman, Beijingin yliopiston ympäristöekonomian professori ja tutkija Xu Jintao, sekä Equity Bankin toimitusjohtaja James Mwangi. Alustavan puheenvuoron kansainvälisten järjestelmien roolista pitää YK:n pääjohtaja Ban Ki-moon. Tarkempi luettelo osallistujista ja keskustelun moderaattoreista löytyy tapahtuman nettisivuilta.

Tilaisuus alkaa klo 14.30 Suomen aikaa ja jatkuu klo 23.30 saakka. Webcastin seuraajat voivat osallistua keskusteluun internetissä, tai esimerkiksi lähettämällä kysymyksiä Twitter-palvelun kautta. Kannattaa osallistua!

Posted on

Oivaltavaa opiskelua, osa 1

Viestinnän opintojen aikana olen kuullut monen suusta että Veikko Pietilän kirja Joukkoviestinnän valtateillä on tuskaista ja puuduttavaa lukemista. Sen verran täytyy asenteita yrittää muuttaa ja innostaa muitakin kirjan lukijoita että sieltä kaiken tekstimassan joukosta löytyy uskomattoman paljon mielenkiintoisia avauksia ja näkökulmia ja itse olen ainakin saanut useita kimmokkeita etsiä lisää tietoa viestinnän oppihistorian tiimoilta.

Tässä yksi esimerkki: Viestinnän aineopintojen Pietilän teoksen pohjautuvia luentoja  kuunnellessa tajuntaani hiipii opettajan avustuksella aihe, jonka olen sivuuttanut aiemmilla itseohjautuvilla lukukerroilla. Innostun pyörittelemään aihetta ja yllätän mieheni kesken työpäivän hulluuskohtauksella. Viestittelemme työpäivän aikana pikaviestiohjelmilla yleensä vain tärkeimmistä arjen asioista, kuten lasten hakemisesta päiväkodista ja kaupassakäyntivuoroista. Tällä kertaa keskustelu etenee suunnilleen näin:

Minä:
“Et ikinä arvaa?!?”

Mies:
“No mitä nyt on sattunut”

Minä:
“Tiesitkö että Matrixin tarinan taustalla on postmodernin viestintäajattelun teoreetikon Jean Baudrillardin ajatus hypertodellisuudesta, jossa mediatodellisuus on todempaa kuin todellisuus itse?”

Mies:
“Öööö – siismitä?”

Minä:
“Taajuutsä että se on kirjottanu tästä jo 70-luvulla, sen mielestä viestimet ovat metaforisesti osa valtavaa tietokonetta, jossa on matriisi – Matrix!”

Mies:
“O-okei. Mitä sä oikein puuhaat? Olin menossa lounaalle, oliko nyt jotain oikeesti tärkeetä?”

Minä:
“No ei. Mä haen lapsen tarhasta.”

Keskustelun jälkeen käytän opiskeluun tarkoitettua aikaa googlettamalla kaikenlaista Baudrillardista ja Matrixistä ja lupaan itselleni katsoa koko elokuvatrilogian aivan uudesta lähtökohdasta. Tenttiin ei tule kysymystä aiheesta mutta innostus tarttuu muuhunkin lukemiseen ja suoritan tentin omasta mielestäni loistavasti oivallusten voimalla.

Posted on

Väliviikko

Avoimessa onkin väliviikko luennon suhteen. Jää (toivottavasti) enemmän aikaa esseen valmisteluun. Kaksi sivua on valmiina, 13 odottaa vielä mielen sopukoissa. Opetusmotivaation ylläpitämiseksi tykkään vertailla käsillä olevaa tehtävää tuleviin, näin tässäkin tapauksessa. 15 sivua maailmankaupan ja köyhien maiden suhteesta tuntuu raskaalta urakalta, mutta kun otan rinnalle sen tiedon, että parin kuukauden päästä pitäisi tehdä peliteoriavertailua ilmastonmuutoksen ja kalakantojen vähentymisen ongelmista liittyen kansainväliseen yhteisöön, tuntuu tuo 15 sivua verrattain helpolta nakilta.

Arvosanahan sen toki lopullisesti kertoo. Useammin kuin kerran on kohdallani käynyt niin, että kuvittelen saaneeni aikaan mahtiesseen ja arvosana puhuukin toisenlaista kieltä tai minusta homma meni päin seiniä ja arvosana on täydellinen. Riippuu varmaan siitäkin, kuka on arvostelemassa. Liika turvallisuus on pahaksi ja pyrinkin pääsemään perille saakka pointtieni kanssa. Oma tekniikkani on olla muokkaamatta tekstiä jälkikäteen. Toimii myös tenteissä, sillä omalla kohdallani faktat tulevat kuin selkäytimestä; liika pohdiskelu tuottaa epävarmuutta ja sitten alkaa editointivaihe, joka ei lopu koskaan ja jonka tulokset ovat huonompia kuin alkuperäisen kirjoittamisvimman.

Yhden yhdistävän tekijän olen huomannut näissä kahdessa avoimessa: luennoitsijat kertovat myös itsestään. Luennoilla, tapahtuvat ne sitten kontaktitunneilla tai verkossa, luennoitsija kertoo nykyään suoraan itsestäänkin. Asteen lähempänä matalamman kynnyksen opetusta, kun se tehdään ihmisläheiseksi. Apujakin on tarjolla; auliisti ovat luennoitsijat neuvomassa ja opastamassa meitä. Kohta se talvi on ohi, valoisaa opiskelutarmoa kaikille ja heille, jotka vasta harkitsevat – voin suositella lämpimästi! Kenties muutama artikkeli vielä Nepalin taloustilanteesta ennen maatamenoa.

Posted on

Mistä tänään kirjoittaisin?

Kun avaa ruudulle tyhjän sähköisen arkin ja päättää ryhtyä kirjoittamaan, risteilee mielessä useitakin ajatuksia vielä syntymättömän tekstin aiheesta. Halu kirjoittaa on suuri, mutta ajatusten muotoileminen järkeviksi sanoiksi tuottaa usein vaikeuksia. Kirjoittaisiko elämän tarkoituksesta vai opintojen sujumisesta, arkisista askelista vai tavoittamattomista unelmista? Se on pienuudessaan hyvin suuri päätös.

Kirjoittamisen aloittamista vaikeuttavat myös muut kuin oman pään sisäiset ristiriidat. Ympärillä hälisevät lapset tai toisesta huoneesta kantautuva television ääni eivät edesauta rauhallisen hetken löytämistä ja ajatusten järjestelyä sanoiksi. Työpöydälle kasaantunut pino tenttikirjoja ja kirjahyllyssä lukemista odottavat lukemattomat romaanit tuijottavat syyttävästi, kun yrittää ottaa aikaa lukemisen sijasta tekstin tuottamiseen.

Löytyisikö kirjoittamiselle hyvä hetki työpäivän aikana, vaikkapa muiden ollessa kahvitauolla? Mahdollista se toki on, mutta ajatusten nollaaminen ja siirtäminen työympäristöstä aivan muualle ei onnistu kovin nopeasti, jos ei sitten mielessä ole aivan kuningasajatus, josta tarvittavan inspiraation saa kuin itsestään.

On kuitenkin hetkiä, jolloin mieli on kirkas eikä mikään tunnu häiritsevän. Silloin teksti syntyy nopeasti ja alkaa elää – ainakin itselle. Kirjoittajalle kai suurin toive on, että jostain löytyisi myös se lukija, jolle juuri minun tekstini tuntuu elävältä.

Posted on

Lukeminen jää päälle

Taas tuli eilen se aika jolloin pitäisi näyttää mitä kurssin aikana on oikein oppinut. Oikeastaan itse tentin tekemiseen oli varattu aikaa kolme päivää, mutta päätin kuitenkin suorittaa sen heti kerralla. En yksinkertaisesti malttanut kysymykset nähtyäni kaivaa kirjoja uudestaan esille ja ruveta lukemaan lisää, vaan päätin ottaa riskin ja tein tentin siltä istumalta. Vastausteni hyvyydestä en nyt oikein tiedä, mutta ohi se joka tapauksessa ainakin meni. Hyvä niin, sillä nyt on taas aikaa kaikelle muulle.

Itse lukeminen rupesi kuitenkin kiinnostamaan minua yhä enemmin. Tämän johdosta heti tentin suoritettuani marssin lähimpään kirjastoon, ja siellä suoraan markkinoinnin kirjojen pariin. Markkinoinnissa kun on jotain sellaista, joka saa minut aina intoutumaan siitä yhä uudelleen. Haluan oppia siitä kaiken mahdollisen minkä vaan voin. Mukaani tarttuikin tällä kertaa kolme teosta, jotka käsittelevät markkinointia eri näkökulmista. Ei kun lukemaan!