Tag: Helsingin avoin yliopisto

Posted on

Viimeistä viedään

Kuten olenkin aiemmassa blogissani kirjoittanut, olen jatkamassa opintojani Itä-Suomen yliopistossa, joten täällä Helsingin avoimessa yliopistossa opintoni päättyvät tältä erää. Elämänmuutoksia, vaikka pieniäkin, eli täällä olen täällä avoimessa kulkenut pitkän matkan ja luopumista vanhasta muutos on, kohti uutta. Eli tämä on nyt viimeinen blogini myös täällä.

Jos mietin opiskelutaitojni, eli miten ne ovat minulla kehittyneet opintojeni aikana. En tiedä, ovatko ne, tentteihin luen yhä samalla tavalla kuin alussakin, lukien ensin ja tehden kirjoista muistiinpanot, joita lopussa sitten kertailen. Esseitä olen kyllä oppinut tekemään ja tietysti tieteellisten viittauksien tekeminen on saanut kertausta sosionomi AMK-opintoihin.

Ja myös voisin lisätä vielä tuohon, että tietotekniikkataitoja on tullut harjoiteltua. Olen opetellut perusteellisemmin tekstinkäsittelyä ja Powerpointiakin. Hyödyllisiä taitoja nämäkin.

Toisaalta työelämä on muuttumassa hyvin kilpailuhenkiseksi. Yhteiskuntapolitiikan kursseilla täällä avoimessa tuli pohdittua mm. sitä, että korkeakoulututkintokaan ei enää takaa töitä. On kilpailtava jatkuvasti omalla CV:llä. On lisäkouluttauduttava ja löydettävä parempia keinoja markkinoida itseään. Toisaalta mietin, mikäköhän siinä on sitten riittävää? Riitänkö enää muille tai ennen kaikkea itselleni, jos olen epätäydellinen? Jos haluankin viihtyä yhdessä työssä lopun elämäni? Ja onko sellaista työtä enää mahdollista edes löytää?

Joka tapauksessa olen lähempänä unelmaani, että suoritan yliopiston loppuun. Ajatus, joka on kypsynyt mielessäni sosionomi AMK-opintojen lopusta alkaen, että jatkaisin opintojani. Avoimessa yliopistossa sain testata, että onko tämä minun juttu, tämä sosiaalityöntekijän ammatti ja ennen kaikkea koko yliopisto-opiskelu. Ja sain opiskeltua sen verran täällä, että pystyin pyrkimään maisterivalinnassa sisään yliopistoon.

Avoin yliopisto onkin siinä hyvä, että tänne on helppo tulla opiskelemaan. Ja opiskeluvaihtoehtoja on työssäkäyvillekin. Nykyiset Moodle-alustat mahdollistavat myös etäopiskelun. Eli suosittelen, kannattaa tulla kokeilemaan, jos kiinnostaa! 🙂

Kiitän vielä lopuksi kaikkia lukijoitani! Kiitos, että luit ja toivottavasti sait teksteistäni jotain. Minä sain tästä kirjoittamisesta ja muiden blogeista intoa jatkaa opiskelua. Oikein virkistävää kesää toivotellen,

Maria

 

 

Posted on

Luopumista

Helsingin avoimen yliopiston kesäopintoihin voi nyt ilmoittautua. Itse aluksi ajattelin, että tekisin yhden kurssin vielä ensi kesänä 2017 täällä, mutta päätinkin ottaa tämän kesän vähän rennommin eli vähentää yhden kurssin opintoaikataulusta. Eli jätän sen kurssin väliin ja aion kyllä opiskella kesälläkin, mutta opinnot jatkuvat Itä-Suomen yliopistossa. Siellä suoritan loppuun myös muut opintoni. Tarkoituksena olisi valmistua sosiaalityöntekijäksi keväällä 2019, jos kaikki menee aikataulussa eikä tule mitään yllätyksiä. Minullahan on ollut yksi täydentävä vuosi lisänä maisteriopintoihin, jota olen tehnyt tämän vuoden. Kesäopintoja suorittamalla ensi kesänä pystyn viemään eteenpäin huomattavasti opintojeni suorittamista. Se on hyvä vaihtoehto myös nuorille, joille ei löytynyt kesätyöpaikkaa, koska se vauhdittaa huomattavasti työelämään pääsyä.

Luopumista tämä on siinä mielessä, että kun viimeinen kurssini päättyy täällä Helsingin avoimessa yliopistossa nyt keväällä 2017, niin pitkä ”matka” täällä on ohi. Aloitin syksyllä 2013 täällä sosiaalityön perusopinnoista sosiaalityön opiskelun maisterivalintaa varten. Tosin siitä ei alkanut varsinainen opiskeluni täällä, vaan olen suorittanut täällä myös ”erityispedagogiikan perusopinnot 25op.” vuonna 2011 ollessani hoitovapaalla. Useampia vuosia olen siis täällä opiskellut.

Uskon, että erityispedagogiikan opinnoista on minulle hyötyä tulevassa ammatissani, koska yksi erikoistumisalueeni on vammaispalvelu. En siltikään usko, että nämä jäävät viimeisiksi kursseiksi täällä, koska Helsingin avoimessa opiskelu on ollut minulle myös harrastus. On vielä joitakin kursseja, joille palan halusta osallistua täällä, joko ”harrastusmielessä” tai omassa ammatissa kehittymisen mielessä.

Nyt olen ollut ”Ympäristöpolitiikan johdantokurssilla 5op.” liittyen yhteiskuntapolitiikan perusopintoihin. Kurssilla on käsitelty mielenkiintoisia asioita. Ympäristöasiat ovat minulle olleet aina jollain tavalla läheisiä. Ehkä tämän kurssin jälkeen vielä enemmän.

Olen myös tehnyt kandintyötäni ahkerasti. Tavoitteena on edelleen saada se tänä keväänä valmiiksi. Siitä on aikaa, kun olen viimeksi ”harjoitustutkimusta” tehnyt, pitkälti yli 10 vuotta sitten (sosionomi AMK-päättötyö). Mutta pikku hiljaa asiat ovat alkaneet palautua mieleen. Tutkimuksen tekeminen on vaativaa työtä. Aivot lienevät opiskelijan tärkein elin ja työskentely kuluttaa energiaa. On hyvä pitää taukoja opiskelutehtävän teon aikana. Ihan samalla tavalla opiskelu vaatii 8 h, ehkä jopa enemmänkin, työntekoa päivän aikana

Lopuksi mainitsen, että tämä ei kuitenkaan jää viimeiseksi blogiksi minulta täällä, aion kirjoittaa tänne vielä yhden blogin tai kaksi tämän kevään aikana. Sitten onkin aika siirtyä eteenpäin. Kuitenkin luopumista tämä minulle on, koska olen nauttinut Helsingin avoimessa yliopistossa opiskelusta valtavasti. Ja oppinutkin paljon. Tosin yhtä hyvää paikkaan olen jatkamassa eli Itä-Suomen yliopistoon.

Posted on

Millaista on tentin tekeminen yliopistossa?

Olen nyt helmikuussa tehnyt kandidaatintutkielmaani, käynyt Kuopiossa joitakin kertoja, suorittanut yhden tentin ja lukenut toiseen, joka on maaliskuun alussa. Kyseinen tentti, johon luen, on Helsingin avoimen yliopiston yhteiskuntapolitiikan perusopintojen yhden kurssin tentti, joka suoritetaan verkkotenttinä.

Avoimen yliopiston tentit ovat samanlaisia ja vaatimustasoltaan yhtä korkeita kuin varsinaisessa yliopistossakin. Yliopistossa tentissä pärjääminen vaatii laajojen kokonaisuuksien hallitsemista. Toisin kuin toisella asteella esimerkiksi, tentin koealueet ovat laajempia yliopistossa, esim. 500-1000 s./tentti. Kuitenkaan yhtä ”nippelitietomaisesti” lukemaansa, kuin toisella asteella, ei tarvitse hallita.

Lukeminen tenttiin on myös hyvin intensiivistä, koska on tärkeää, että luettavat asiat sisäistää. Tentti kestää yliopistossa n. 4h. ja usein, ainakin itsellä, aika menee lähes kokonaan. Ensihetkellä tenttikysymykset nähtyään, voi tuntua, että osaanko vastata mihinkään kysymykseen, mutta vastaukset kyllä löytyvät, kun hetken miettii. Käytän paperitenteissä (ja myös verkkotenteissä) ns. ”suttupaperia”, jolle kirjoitan ensin ne asiat, joita jokaisen kysymyksen alueesta muistan ja lopuksi kirjoitan sitten vastaukset. Varaan ”suttupaperin” tekemiseen oman ajan, yleensä puoli tuntia ainakin.

Uskon, että tenttijännitys on yleistä. Toisaalta pieni jännitys/adrenaliinipiikki auttaa laittamaan suoritukseen parhaansa. Helsingin avoimen yliopiston verkkosivuilla on muutama luento tenttijännityksestä (skrollaa sivu alas asti):

Tenttijännitys

Yliopistossa ja etenkin avoimessa yliopistossa verkkotentit ovat yleisiä. Niissä tenttimateriaali on mukana, mutta tenttiin täytyy kuitenkin huolellisesti valmistautua ja lukea tenttialue hyvin, koska kysymyksissä vaaditaan myös soveltamista. Soveltamista yleensäkin vaaditaan yliopiston tenteissä ja usein lisäksi omaa pohdintaa.

Valvotuissa lähitenteissä tentissä saa olla mukana vain kirjoitusvälineet ja pienet eväät. Valvottu lähitentti voi tuntua verkkotenttiä jännittävämmältä, koska tenttisalissa on muitakin. Tenttipaikasta saa kuitenkin lähteä aika pian alun jälkeen, jos tuntuu, ettei paperille saa silloin mitään aikaiseksi. Aina kannattaa kuitenkin yrittää, jos alueen on hyvin lukenut. Aikuisopiskelijoilla etenkin kun se “oma rima” arvosanojen ja muun opiskeluissa pärjäämisen suhteen tuntuu nousevan hyvin korkeaksi, ehkä liiankin korkeaksi. Itse olen myös tämän huomannut verrattuna opiskeluihin kaksikymppisenä. En tiedä, onko meillä vanhemmilla tarkoitus ”näyttää, että mekin vielä voimme pärjätä opinnoissa” vai mistä on kysymys…;-).

Anyway..tsemppiä siis Sinullekin opiskeluihin ja tentteihin ja palataan taas maaliskuussa,

-Maria-

Posted on

Syvällisiä mietteitä opintotuesta, kandista ja tulevasta kesästä

Tässä ollaan palailtu joululomilta. Joulu tuli vietettyä rauhallisissa merkeissä kotona. Pidin selkeästi yhden viikon ansaitun tauon opiskeluista. Täytyy muistaa palkita itseään opiskelusta. Minä onnistuin, minä pärjäsin, eli  jos muut eivät huomaa minua kiittää hyvästä työstä, niin muistanhan itse! Opiskelu on kovaa työtä. Ei auta, vaikka opintotukia pienennetään (höh!).

Työssä käynti opintojen ohessa (sitä itsekin tehneenä tiedän), niin on hyvin, hyvin rankkaa. Ei sitä montaa vuotta jaksa, ellei sitten halua päätyä uupumukseen ja sekin kuluttaa yhteiskunnan varoja.  Toki on niitä, jolle se ei ole ongelma; puolipäivätyö on varmaan silloinkin enemmän kyseessä. Toisaalta on hyvä muistaa jokaisen yksilöllisyys, varsinkin niiden, joille ylöspäin pyrkiminen vaatii enemmän ponnisteluja.  Ja näin yhteiskuntapolitiikkaakin tässä opiskelleena, niin voin ajatella, ettei kaikkien kulttuurinen pääoma (Bourdieu, sosiologian teoreetikko) ole samanlainen. Eli ei omaa kaikki samalla tavalla tietoa siitä, kuinka opiskeluissa pärjätään. Mahdollisuuksien tasa-arvo ei siis mielestäni toimi. Ei vaan ole vaikeissa oloissa kasvaneilla samaa kykyä hyödyntää peruskoulun, lukion ja muita eri koulujen opiskelumahdollisuuksia. Eli olen oppinut näillä avoimen yhteiskuntapolitiikan perusopinnoilla lisää jotakin arvokasta ja tärkeää.  Joku viisas on puhunut viisaita sanoja ja parhaani mukaan niitä yritän tässä pienenä ihmisenä ymmärtää.

Olen tässä aloitellut kandidaatintutkielmaani. Se täytyy suorittaa täydentävänä opintoina sosiaalityön maisteriopinnoissani Kuopiossa. Teen kirjallisuuskatsauksen. En ole aiemmin sellaista tehnyt, eli ihan uusi juttu minulle. Pääsee siinä tutustumaan tähänkin tutkimuksen tekotapaan. Se koittaa jokaiselle opiskelijalle jossain vaiheessa, jos jatkaa opintoja pidemmälle. Ehkä kannattaa jo opintojen alkuvaiheessa vähän miettiä, mikä aihe kiinnostaa niin kandia voi jatkaa tavalla ja toisella graduun asti.

Samalla minulla pyörii muitakin kursseja ja tänä keväänä suoritan täällä avoimessa vielä joitakin yhteiskuntapolitiikan perusopintoihin kuuluvia kursseja. ”Johdatus ympäristöpolitiikkaan 5op.” on niistä yksi. Mielenkiinnolla odotan sitä. Saa nähdä, tuleeko kurssista yhtä suosittu, kuin ”Viha ja valta 5op.” kurssi oli. Ainakin opiskelijoilta on havaittavissa innostusta asian tiimoilta.

Ensimmäisen sähköisen tentin suorittaminen Kuopiossa oli mielenkiintoista. Tenttijärjestelmät kehittyvät ja nykyään verkkotentin lisäksi on tarjolla muitakin kuin ”paperia ja kynä”-tenttejä. Sähköisen tentin voi suorittaa kun se sopii omiin aikatauluihin. Se sopii etäisyysopiskelijalle hyvin. Internet ja kehityksen edistyminen tarjoaa paljon hyviä puolia kuten edellä mainitut. Toki se tuo tullessaan myös paljon huonoa. Lisäksi siellä on tarjolla kaikenlaista, joiden todenperäisyydestä voi olla montaa mieltä. Tieteellisessä tutkimuksessa ”Google” ei tarjoa riittävää tietoa juurikaan. Lasten mediakasvatus on tässä tärkeässä roolissa myös.

Toivon saavani kandin valmiiksi nyt kevään aikana, ja jos en saa, niin esittelen sen syyskuun kandikonferenssissa. Yhteiskuntapolitiikan perusopinnot täällä avoimessa olisi tarkoitus saada valmiiksi myös nyt kevään 2017 aikana ja on minulla muitakin kursseja. Tarkoituksenani on lisäksi ottaa kesäopintoja täältä avoimesta mahdollisesti. Jos näin on, niin jatkan kirjoittelua täälläkin ensi syksyyn 2017 asti. Kesäopintoihin ilmoittautuminen alkaa maaliskuussa. Ennakkotiedot näyttivät niistä hyviltä. Toivotaan ensi kesälle 2017 siis hyviä kursseja. ”Johdatus vammaistutkimukseen 5op.” on kiikarissani ainakin.

 

 

 

Posted on

Yöbusseja, vatsatautia ja tenttejä

Opiskelusyksy alkaa lähetä loppuaan ja viimeinen tentti minulla on tällä viikolla, jonka jälkeen seuraa joululoma. Joululomaa ei kuitenkaan ole aivan älyttömästi, koska tammikuussa on jo seuraava tentti. Tästä syksystä mielenpainuvaa ovat olleet ns. ”yöbussit” Kuopioon, jotka ovat lähteneet keskiyön jälkeen Helsingistä ja joilla on kerinnyt Kuopioon aamun ensimmäisille luennoille tai seminaareihin tai mitä nyt onkaan ollut ohjelmassa… (ennen tenttiä en suosittele yöbussia, väsyneenä ei ehkä asioita saa niin irti itsestään)

Yöbussissa ei tosin saa juurikaan nukutuksi, tai jotkut kyllä saavat. Toisaalta hyvänä puolena voitaisiin nähdä, ettei yliopistolla tartte odotella aamuneljältä sen aukeamista (kaikkeen me opiskelijat taivummekaan tutkinnon hankinnan takia) ja yliopistolla saa syödä maittavan aamupalan kohtuuhintaan lounashinnoista puhumattakaan. Kaikessa on siis puolensa ;-), ja toisaalta yöbussin hinta opiskelijalle on pieni ja myös sarjalippuja on mahdollista saada alennettuun hintaan. Tosi hienoa on, ettei Kuopioon aina tarvitse siis lähteä edellisenä päivänä.

Junalla mentäessä matka Kuopioon on  taas lyhyempi ja siellä voi jaloitella enemmän matkan aikana, mutta kuten tiedämme, ravintolavaunun hinnat ovat korkealla, vaikka ruoka siellä on yllättävän hyvää, onpahan tullut kokeiltua!

Kamalan, hirveän ja ärhäkän vatsataudin sairastin (koko perheen kiersi tietenkin..) viime viikolla. Mietin, että mitenhän tässä valmistaudun maanantain tenttiin. No kerkesin kuitenkin ja tänään nakuttelin tenttiä kotikoneella.

Helsingin avoimen kurssin ”Viha ja valta” (yhteiskuntapolitiikan alan muu johdantokurssi) arviota tässä myös odottelen. Kurssi  oli mielenkiintoinen ja siinä oli asiaa paljon. Sosiaalityön kannalta kurssi oli myös hyödyllinen, jos ajatellaan etenkin väkivaltaisen ekstremismin ennaltaehkäisyä ja siihen liittyvien ihmisten kohtaamista.

Eli tällaisilla tunnoilla sitten joulun viettoon vielä tämän viikon Kuopiossa käynnin jälkeen, jonne lähden pian. Toivotan kaikille oikein ihanaa joulua ja onnellista uutta vuotta 2017! Palataan ensi vuonna!

-Maria-

P.S Ai niin ja yhden mielenkiintoisen tietopaketin löysin Helsingin yliopistosta perheelliselle opiskelijalle, joita meitä tässäkin bloggaajaporukassa on:

“Perheellisten opiskelijoiden opas”

En tiedä, miten avoimen opiskelijoita nuo yllä olevat palvelevat, esim. lapsiparkki (ylioppilaskunnan palveluista maksetaan tietty vuosimaksu), mutta kannattaa ottaa selvää.

Posted on

Verkko-opiskelu vaati itsekuria

Itse näin etäisyysopiskelijana Itä-Suomen yliopistoon ja Helsingin avoimessa kursseja suorittavana täytyy todeta, että paljon jää omille harteille opiskella. Se ei kyllä haittaa, koska kyseessä on oma valinta. Monelle aikuisopiskelijalle se on tärkeä vaihtoehto ja jopa ainoa edellytys opiskella, varsinkin jos käy kokopäivätyössä opintojen ohella. Itsekin huomaan, vaikka olen opintovapaalla, että töitä kyllä riittää. Tosin kursseja saa enemmän suoritettua, kuin olisi töissä opiskelun ohella.

Kuopiossa olen käynyt tämän syksyn aikana joitakin kertoja ja aion käydä siellä vielä muutaman kerran ennen jouluakin. Sähköpostien välityksellä kurssikavereihin olen ollut yhteydessä ja vertaistukea saanut ja usein pitkällä matkalla Helsingistä Kuopioon törmää myös kurssikavereihin. En ole siis ainoa. Helsingin avoimen puolella olen tehnyt lähinnä verkkokursseja ja kurssien anti ollut hyvää, jälleen kerran.

Meidän kannattaakin, jotka opiskelemme avoimessa yliopistossa, olla hyvin ylpeitä itsestämme. Moni kursseista on verkossa tapahtuvia tai esim. kirjatenttiin perustuvia, jolloin itse suunnittelee, koska opiskelee ja millä tavalla. Helsingin avoin yliopisto antaa yhä enemmän vaihtoehtoja kurssien suorittamiseen kuin ennen, monista kurssista voi valita joko verkkokurssin tai lähiopetuskurssin oman maun mukaan. Verkkoluentojen jälkeen tosin ei ole vieressä kaveria, jonka kanssa käydä kahvilla, mutta toisaalta verkossa käytävät keskustelut kurssiin liittyvinä ovat melkeinpä monipuolisempia kuin lähiopetuksessa. Ja yhtä lailla Moodlessa on elämää kuin opiskelijakahvilassa!

Eli verkko-opiskelu vaatii itsekuria. Opiskelusta tekee haasteellista siis se, että itse ohjaa opiskeluaan. Toisaalta se kuuluu yliopisto-opiskeluun. Eli moni voisi kokea liiallisen ohjailun myös ahdistavana.

Joulun jälkeen voimmekin sitten taas katsella taaksepäin ja miettiä, miten opiskelusyksy meni. Mikä meni hyvin ja mikä huonosti ja mitä opin. Opiskeluunkin kun harjaantuu, myös verkko-opiskeluun! 🙂

Posted on

Helsingin avoimeen yliopistoon tieni käy taas..

Olen ollut tauolla opiskeluista täällä Helsingin avoimessa. Viime keväänä keskityin hakemaan eri yliopistoihin jatkamaan täällä tehtyjä sosiaalityön perus- ja aineopintojani sosiaalityön maisterintutkintoon eli käytännössä sosiaalityöntekijäksi. Olen aiemmalta koulutukseltani sosionomi AMK, joten haku oli mahdollista tehdä. Maisterintutkintoa täytyy sosionomi AMK tutkinnon omaavien sitten täydentää yksilöllisesti eri opinnoilla ennen maisterivaihetta.

Pääsin opiskelemaan Itä-Suomen yliopistoon, Kuopion yksikköön, kalakukkojen kaupunkiin. Olen onnellinen opiskelupaikasta, sillä se on vaikeaa tänä päivänä saada. Nyt tulenkin sitten takaisin tänne avoimeen suorittamaan yhteiskuntapolitiikan perusopintoja 25op tutkintoani varten. Myöhemmin, jos saan valita jotain vapaasti valittavia, niin katson täältä, josko löytyisi jotain minulle sopivaa ja joka täydentäisi hyvin valmistautumista gradun tekemiseen. Eri yliopistoilla on erilaista tarjontaa, joten itselle sopivimpia kursseja kannattaa ehdottomasti hyödyntää ympäri Suomen.

Koska asun perheeni takia Espoossa, niin minusta tuli nyt samalla sitten nk.”etäisyysopiskelija” suhteessa Kuopioon. Mikä tietää reissaamista Kuopioon ja takaisin. Etäopiskelu ei missään Suomen yliopistossa ole vielä mahdollista, joten puhunkin nyt tuosta “etäisyysopiskelusta”, jonka käsitteen löysin alla olevasta gradusta:

“ETÄISYYSOPISKELU LAPIN YLIOPISTOSSA – ROVANIEMEN ULKOPUOLELLA ASUVIEN OPISKELIJOIDEN NÄKEMYKSIÄ OPISKELUSTA”

Graduun kannattaa tutustua ja huomata, ettei ole ainoa laatuaan, jos ei asu opiskelupaikkakunnalla. Sosiaalityössä tämä on varsin tyypillistä, sillä moni sosiaalityön opiskelijoista opiskelee eri paikkakunnalla kuin asuu. Moni heistä tekee myös opiskelunsa työn ohella ja on iäkkäämpiä, mikä toisaalta kertoo elämänkokemuksen tuomasta vankasta pohjasta sosiaalityöntekijän työlle väheksymättä myös niitä, jotka aloittavat opintonsa aiemmin. Tapoja on monia ja ihmiset ovat erilaisia. Oikeustieteen opinnoissa myös “etäisyysopiskelu” on tyypillistä, sillä kovin monessa yliopistossa Suomessa sen opiskelu ei ole edes mahdollista. Oikeustieteellisen opiskelijat ovatkin monesti edelläkävijöitä etäopinnoissa.

Ja palatakseni vielä Helsingin avoimeen.. olen innoissani alkavista yhteiskuntapolitiikan opinnoista. Minua kiinnostaa erityisesti vammaistutkimus. Helsingin avoimen opiskelukäytännöt ovat minulle myös varsin tuttuja, joten alkaminen ei tuota (vielä ainakaan) liikaa päänvaivaa.

Toivotankin kaikille oikein mukavaa opiskelusyksyn alkua,

  • Maria
Posted on

Joulun odotusta

”Asiakastyön taidot”-kurssi eli viimeinen kurssi sosiaalityön aineopinnoista on nyt päättynyt, viimeinen essee omasta kasvusta sosiaalityön opinnoissa palautettu viime viikolla eli tämä tarkoittaa, että nyt odotellaan vain opintojakson arvosanaa ja koko aineopintojen yhteisarvosanaa. Eli voin nyt täysillä keskittyä joulun odotukseen, laittelemaan joululahjoja kuntoon sekä mikä tärkeintä, hiljentyä joulun sanomaan.

Ensi keväällä 2016 keskityn sosiaalityön yliopistohakuihin. Haluan myös harrastaa lisää liikuntaa ja olla enemmän perheeni kanssa. Pääsijalla elämässäni on kuitenkin perheeni ja tämän jälkeen ansiotyöni sekä viimeisenä opiskelu. Opiskelusta ei siis kannata ottaa liikaa paineita, sillä muuten siitä katoaa kaikki ilo. Jos elämä menee liikaa ns. ”suorittamiseksi”, niin en usko sen hyödyttävän opiskelua. Kannattaa huolehtia siitä, että lepotaukojakin tulee opiskelussa. Aikuisopiskelijalla ei tarvitse olla kiirettä mihinkään.

Olen siis siirtymässä myös bloggauksessani ensi kevään 2016 mittaiselle tauolle palatakseni sen jälkeen tavalla tai toisella taas asiaan. Haluan kiittää omalta osaltani tästä yhteisestä matkasta kanssabloggaajia, muita opiskelijoita ja Teitä, hyvät lukijat! Toivottavasti olette saaneet kirjoituksistani jotain; jotain motivaation siementä kenties tai varmuutta muuten opiskeluun. Itselleni kirjoittaminen on ollut antoisaa ja nämä kirjoituksethan eivät täältä mihinkään katoa, jotta niihin voi taas palata uudelleen. Joulun aikana voi hyvin nauttia kupillisen glögiä, mennä sohvalle ja käpertyä villasukat jaloissa peiton alle tutkiskelemaan näitä blogeja. Taustalla voi soida esim. “Varpunen jouluaamuna”, joka aina uudelleen ja uudelleen herkistää kuulijan.christmas-cookies-553457_960_720

Rauhaisaa joulua ja onnellista uutta vuotta toivotellen,

-Maria-

 

Posted on

Opiskelen elämää varten

Moni aikuisopiskelija on avoimessa opiskellessaan törmännyt varmasti kysymykseen: ”Koska valmistut?”. Hyvää tarkoittava kysymys on toisilla heräämää mielenkiintoa opiskeluitasi kohtaan. Tutkintoon moni meistä saattaa tähdätäkin, toisaalta mitä se tähtääminen tarkoittaa, sen voi ajatella niin monella tavalla. Ei ole itsestään selvää, että pääsen opiskelemaan yliopistoon sitä mitä haluan, toisaalta sekin mitä haluan voi muuttua myös matkan varrella tai sitten “elämän realiteetit” tulevat vastaan eli opintopolkua on vaihdettava syystä tai toisesta tai minua voi kohdata sairaus, työttömyys tai muu vaikea elämäntilanne. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että opiskelusta on aina hyötyä, teki sitä sitten tutkintoa kohden tai avoimessa muuten.

Uusimmat hallituksen ajatukset aikuiskoulutustuen mahdollisesta muuttamisesta lainaperustaiseksi (ts. en tarkemmin tiedä tämän sisältöä), mutta se myös askarruttaa aikuisopiskelijoita. Onko minulla enää taloudellisesti mahdollista opiskella töiden ohessa, jos en voi missään vaiheessa ottaa opintovapaata töistäni käyttääkseni siihen aikuiskoulutustukea? Työmarkkinoilla on kova kilpailu. Yksi tutkinto ei välttämättä takaa enää töitä ja jos uuden tutkinnon hankkiminen sen takia ei ole enää kaikille mahdollista taloudellisesti, niin en näe kuinka se takaisi sitä, ettei työttömiä ainakaan niin paljoa enää maassamme olisi. Toivottavasti tämä asia on sellainen, mitä hallitus vielä pohtisi.

Mutta palatakseni vielä elinikäisen oppimisen ideaan.. voiko saavutuksilla kuitenkaan mitata sitä, mitä itse asiassa ”opiskeluiden matka” tarjoaa? Onko päämäärä tärkeämpi kuin itse matka sinne? Mitä jos vastaisinkin seuraavalle kysyjälle, joka kysyy opinnoistani, että opiskelen elämää varten, koskaan ei voi tietää, mitä elämä tuo eteeni ja missä näitä tietoja tarvitsen. Se on ainakin varmaa, että keskustelua tällainen vastaus voisi herättää.

Voimia sinulle opiskeluun, missä ikinä kanssamatkaaja niitä tarpoatkin! 🙂  -Maria-

Posted on

Opiskelijan arki

Haluan toivottaa lämpimästi omasta puolestani uudet bloggaajat tervetulleiksi tänne opiskelijablogiin! Täällä on jaettu niin iloja kuin surujakin, joita opiskeluun liittyy ja aremmistakin aiheista on uskallettu kirjoittaa ja kokemuksia jakaa, mikä on mielestäni hieno asia. Olemme saaneet myös iloita, kun joku bloggaajistamme pääsee sisään yliopistoon jossain vaiheessa ja toivottaa voimia, kun niitä on kaiken keskellä tarvittu.

Itselläni syksy on alkanut kiireisesti, kuten ounastelinkin tämän kuun alussa. Pian on tämän syksyn ensimmäinen lähiopetuskerta (”Asiakastyön taidot” – opintojakso) yliopistolla arki-iltana. Uusia kirjoja on tullut hankittua, tämä on ehkä yksi asia, joka opiskelijoille on aika ajoin haasteellista. Opettajilta on kyllä saanut asiaan hyvin apua ja vastaan on tultu korvaavina kirjoina, jos tiettyä kirjaa ei millään ole mistään enää saanut (tällaisia tilanteita voi joskus eteen tulla..).

Opiskelijoitten kirjathan on hyvin suosittuja ja niitä käyttävät useammat opintoahjot, joten joskus tiettyä kirjaa voi joutua myös jonottamaan. Joitakin kirjoja olen myös ostanut, toisaalta itse ostamisessa on ollut se hyvä puoli, että kirjoihin on voinut jälkikäteen myöhemmin palata, vaikka ostamishetkellä hinta onkin mieltä ns. ”kirpaissut”. Ehkä kaipaisin enemmän sellaisia foorumeita kuin ”täällä voit vaihtaa ja myydä edelleen käytettyjä kirjoja” tai sitten niitä on useampia olemassa, mutten ole niihin vain törmännyt.

Opiskelijan arkeen kuuluu myös kirjojen hankinnan lisäksi oman aikataulun ja opiskeluaikataulun suunnittelu. Siinä opintojen ohjaaja voi toimia apuna tai sitten esim. tentteihin liittyen avuksi saa mm. ”Opiskelun taidot”- kursseilta, joita Helsingin avoin yliopistokin tarjoaa. Tietoa on siis saatavilla, mutta opiskelijan täytyy itse aktiivisesti etsiä tietoa, jotta sitä saa, se on hyvä muistaa.

Opiskelijan arki on siis ajoittain haasteellista, mutta hyvin palkitsevaa ja siihen kannattaa varautua myös, että välillä tulee onnistumisia ja välillä epäonnistumisia, mutta kaikesta huolimatta eteenpäin kannattaa mielestäni jatkaa. Sen itse olen tässä opintomatkassani avoimessa yliopistossa oppinut. Nähdään siis avoimen kursseilla ”opiskelukollegat”! 🙂kirjat