Helteestä melkein höyrystyneenä ympäristöpolitiikassa

Tämä kesä on kuuma. En ole koskaan ollut helteiden suuri ystävä, sillä silloin jaksan paljon vähemmän. Näin on nytkin. Useissa paikoissa huomaan hikoilleeni paitani märäksi, mikä ei esteettisesti tunnu mukavalta. Toisaalta märkä paita ei ole mukava yllä, mutta kamalampi näky olisi minä ilman paitaa.

Onneksi täällä Turun yliopiston atk-luokassa on viileää. Tosin nyt tilanne tällä viikolla on sellainen, että seuraan mielelläni yleisurheilun EM-kisoja, joten atk-luokkaan tulen vain tärkeämmissä asioissa. Nyt kuitenkin suoritan yhteiskuntapolitiikan perusopintoihini kuuluvaa ympäristönpolitiikan perusteita, joka on herättänyt suuremmaksi pienehköä kiinnostustani ympäristöasioita kohtaan. Tosiaankin, jos voisin ja ehtisin, valitsisin ehkäpä ympäristöasioiden hallinta- ja monitieteisen ympäristöopintokokonaisuus-opintokokonaisuudet, jos niille olisi aikaa. Hyvä kuitenkin on miettiä tulevaisuuden mahdollisuuksia, koska olen elinikäinen oppija.

Menneisyyshän on haamuna opintojen epäonnistumisissa. Kuitenkin nyt olen saanut suoritettua ajoissa jo kahdet oppimistehtävät ympäristöpolitiikan perusteissa. Jätin viestinnän tutkimuksen perusteet nyt hiukan sivummalle, mutta niihin palaan kyllä niin, että saan senkin opintojakson suoritettua.

Continue reading “Helteestä melkein höyrystyneenä ympäristöpolitiikassa”

Ensimmäisen tehtävän jännitys

Aina välillä alkuun pääsemisessä on omat haasteensa. Joskus innostus on niin kova, että tehtävänannot tulee luettua niin, että jotakin olennaista unohtuu ja tulos muistuttaa lässähtänyttä ja puoliraakaa pannukakkua. Toisaalta opiskelumateriaalin etsimisessä on omat haasteensa ja jotakin tiettyä teosta ei tunnu olevan missään. Pahin kuitenkin on, kun kyseenalaistaa omat kykynsä. Niinkin on käynyt jopa minulle. Silloin, kun diabetekseni oli hoitamaton, enkä siis tiennyt olevani sairas, tuntui siltä, etten osaa, eikä minulla ole kykyjä (vaikka opintopistemääräni olikin reippaasti yli 400 ja yksi proseminaaritutkielma oli tehtynä).

Olen (toivottavasti) alkanut saada opinnoistani kiinni. Eilen, juhannusaattoiltana saavuin Turun yliopiston atk-luokkaan ja aloin hoitaa useampia asioita. Yksi oli se, että tein alkurungon ensimmäiseen viestinnän tehtävään. Kirjoitin reilu puoli liuskaa tekstiä pienehköllä fonttikoolla. Tätä vielä hiukan parantelen sitten lähempänä tenttiä.

Sen jälkeen myöhään illalla tai yöllä aloin kuunnella pari vuotta sitten ostamieni kuulokkeiden kautta seuraavaa luentoa. Olin kieltämättä ilahtunut siitä, että tämä luento oli oikeasti sellaista, mikä kiinnostaa itseäni; onhan minulla menneisyyttä euroviisuharrastajatoimittajana ja jonkin verran muutakin viestintäkokemusta. Joskus olen jopa lueskellut viestinnän ja tiedotusopin pääsykoekirjoja, mutta tuolloinkin hakemiseni on keskittynyt muualle.

Continue reading “Ensimmäisen tehtävän jännitys”