Miesoletettuna sukupuolentutkimuksessa

Olen jossakin kertonut opiskelevani yhtenä sivuaineenani sukupuolentutkimusta Turun yliopistossa. Opinnot ovat pitkällä, sillä olen opiskellut tätä ainetta perusopinnot ja aineopinnotkin ovat yli puolivälin. Henkilökohtaisesti suoritan opintoja Turun yliopistossa, mutta myös sukupuolentutkimuksen opetusta antavan Hilma-verkoston kautta. Kenties joskus suoritan jonkin kurssin myös Helsingin avoimessa yliopistossa, mikäli saan sen luetettua hyväksi.

Moni saattaa ihmetelläkin, mitä mies(oletettu) tekee sukupuolentutkimuksessa, jota esimerkiksi Jodel-matkapuhelinsovelluksessa pilkataan ahkerasti käsienheilutteluksi, propagandaksi ja pseudotieteeksi. Ihmisten moninaisuus ei ole yksinkertainen asia. Moninaisuuteen kuuluu sukupuolien väliset ja keskinäiset erot. Ihminen on myös seksuaalisuudeltaan moninainen. Aloitin juuri Turun yliopistolla pornografia-kurssin opiskelemisen. Halusin suorittaa kyseisen opintojakson, koska porno on melkoisen vieras aihe itselleni ja sitä ja sen kuluttajia on hyvä ymmärtää.

Täällä Helsingin avoimessa on välillä tarjolla sukupuolentutkimuksen opintoja. Tosin tämä tiede on monitieteinen ja siihen liittyviä teemoja on saatavilla monissa eri yhteyksissä. Sitä voi kytkeä humanistisiin, yhteiskunta- ja kasvatustieteellisiin opintoihin ja päin vastoin. Esimerkiksi kasvatustieteissä voi tutkia esimerkiksi lesbonaisten koulutusvalintoja tai heteromiehiä opiskelemassa kasvatustieteitä. Itse tein sosiaalipsykologian sinänsä heikosti menneen seminaarityön miesten hyvinvoinnista.

Nyt joku voi ärähtää, kun käytin sukupuolittavaa termiä. Joidenkin mukaan pitäisi puhua sukupuolioletetuista. Juridisesti sukupuolia on kaksi, mutta sukupuolikromosomistoja on useampia ja sukupuolen ilmaisutapaa vielä enemmän. Välttämättä miesoletettu ei ole mies, eikä naisoletettu nainen.

On varsin mielenkiintoista olla miesoletettuna sukupuolentutkimuksen opiskelija. Monia voi naurattaa se, että olen valinnut oppiaineen, joita he eivät arvosta. Sen sijaan väitän hyötyneeni sukupuolentutkimuksen opinnoistani aika paljon. Se on avannut itselleni erilaisia ovia niin tieteen tasolla kuin opiskelijapoliittisestikin. Olen saanut osallistua moniin opintojen suunnitteluihin ja ennen kaikea oppia uutta.

Haluankin tähdentää vielä sitä, että sukupuolentutkimus on avointa kaikille sukupuolesta riippumatta. Vaikka sen juuret ovatkin naistutkimuksessa, ei miestutkimustakaan ole unohdettu. Lisäksi intersektionaalisuutta (jossa voisi selittää ihmisen olevan muutakin kuin sukupuolellinen olento) arvostetaan paljon. Vaikka itsekin menin aikoinani ensimmäiselle luennolle asenteella “Katsotaan, onko tämä Miehet Ovat Sikoja ry:n kokous!”, olen tyytyväinen, että haastoin itseni kunnolla. Kukapa tietää, jos jossakin vaiheessa olisin sukupuolentutkimuksen maisteriohjelman opiskelija?

Ystävällisin terveisin,

Jukka

P.S. Alustavien tietojen mukaan tulevana kesänä olisi suoritettavissa sukupuolentutkimuksen opintojaksoja kolme kappaletta. Suosittelen näitä opintoja kaikille.

Takaisin lähtöruutuun

Punnersinpa ensimmäisen tenttini kasviksessa, “Orientaatio kasvatustieteisiin”, kokonaiset 3 op, ja huomasin että joudun reivaamaan tuota opintosuuntaani hieman.  Luokanope-opinnot ei vie oikeaan suuntaan vaan haen uutta vauhtia aikuis-kasvatustieteistä. YO oli joustava, palautti ilmoittautumismaksuni tuota jo suoritettua kurssia lukuun ottamatta.

Sen sijaan suoritettua tenttiä en saa mukaani:  Aikusi-kasvis vaatii omat orientaationsa.

Näin käy kun hätäilee lähdössä eikä tee kotiläksyjään kunnolla. Tätä punnitessani nousee esiin eräs seikka, joka lienee sukupuoliriippuvainen. Juttu menee näin – silläkin uhalla että tämä herättää intohimoja, mutta näinhän pitääkin.

Naiset motivaattori opiskeluun on itsensä kehittäminen, siis opiskelua rakkaudesta taiteeseen. Suora hyöty ammatillisesti ei ole primääri motivaattori.

Miesten kannalta opiskelu on väline, kun tavoitellaan ammatillisesti pätevyyden kasvattamista. Huvikseen opiskelua miehet pitävät ajanhukkana – näin lievästi kärjistäen.

Minun kohdallani tämä meni juuripa näin: näen kasvatustieteitten opintoni välineenä löytää itselleni uusi ammatillinen suunta itselleni. Jos huvikseni opiskelisin, valitsisin itselleni aineeksi jotain aivan muuta, vaikkapa modernin historian.

Syksy on tuonut uusia töitä ja tehtäviä. Vapaana konsulttina on toimeksiantoja alkanut siunaantua. Koulutussektoriltakin on töitä löytynyt, olkoonkin ettei kokonaisen viikon täytteeksi eikä suoranaisesti pedagogisiin tehtäviin. Tästä on seurannut se, että päiväni ovat yhtä tilkkutäkkiä ja sälää. Ja siitä taas seuraa se, että määrätietoiseen, kurinalaiseen opiskeluun on hankala löytää aikaa. Motivaatiossani ei uskoakseni ole vikaa, vaan moodin vaihtaminen yhdestä toiseen ja vielä kolmanteen päivän sisällä on yllättävän hankalaa.

Uskonkin, että opiskelu työn ohessa on helpompaa kun struktuurin antaa  8-16 työpäivä. Sen perään on helpompi sovittaa sitten tietty kiintiö opiskelua.

Nähtäväksi siis jää millaisen muodon tämä aikuisopiskeluni saa, kun keväällä jälleen opiskelu alkaa kohdallani, uusista lähtökohdista.

Lopuksi havainto siitä missä lukeminen parhaiten sujuu: oma sohva on täysin toivoton, siihen nukahtaa. Yleinen kirjasto sopivan taustamelun ympäröimänä hyvä, mutta hankala. Kompromissi löytyy oheisesta kalusteesta – oma oppituolini.

oppimisen iloa kaikille,

t. Piparjuuri

Oppituoli