University of Helsinki
Kengänpohjien narina vahatulla kivilattialla.
Kaikuvat äänet sulkeutuvista huoneista ja ihmisten jutteluista.
Juhlalliset antiikin ajan patsaat, posliinipäät viisaine hymyineen. Hahmot, jotka ovat olleet kai aikojen alusta paikoillaan tuhansia ja taas tuhansia ohikulkevia ihmisiä seuraten.
Ulkona kiireisin liikenneruuhka työpäivän päättyessä, bussien kirskuvien jarrujen ääni ja metron liikkeelle lähtö kantautuvat avoimesta ikkunasta. Sieltä, josta kevätpäivänä kantautuu lintujen iloinen sirkutus liikenteen hälyn yli.
Olin jo ennättänyt unohtaa, mitä opiskelijoiden arki onkaan. Helsingin yliopisto, päärakennus.
Osallistun viestinnän opinnoissani Loviisa16-harjoitukseen, jossa Itä-Uudenmaan Pelastuslaitos järjestää 27. huhtikuuta Loviisan ydinvoimalaitosta koskevan pelastustoimintaharjoituksen yhteistyössä Pelastusopiston, Säteilyturvakeskuksen, muiden viranomaisten ja lähikuntien kanssa. Me viestinnän opiskelijat olemme mukana harjoituksessa ”toimittajina” ja ”kansalaisina”.
Mikäli ydinvoimalassa sattuisi todellinen onnettomuustilanne, on kansalaisilla, medialla ja viranomaisilla on huutava tarve selvittää, mitä on tapahtunut, mitä oletetaan seuraavaksi tapahtuvan ja ennen kaikkea, miten tilanteessa tulisi toimia. Niinpä harjoituksessa testataankin osallistuvien organisaatioiden yhteistoimintaa, valmiussuunnitelmia ja toimintakykyä mahdollisessa onnettomuustilanteessa.
Yhtenä merkityksellisenä osana harjoitusta on sosiaalisen median seuranta ja siellä käytävään keskusteluun osallistuminen harjoitusta varten rakennetussa suljetulla nettialustalla. Mieletön mahdollisuus olla mukana mahdollisimman aidossa, laajamittaisessa kriisiviestinnän harjoituksessa, ja ennen kaikkea omilla kotikulmilla Porvoon tuntumassa.
Valitut opintoni tähän saakka – ja pitkälti tästä eteenpäinkin – ovat koostuneet verkko-opinnoista. Siksi tämä opintojakso on paitsi sisällöltään, myös osallistumistavaltaan äärimmäisen kiinnostava.
Todellista kriisiin varautumista. Aitoa tilanteiden hallintaa. Yhteistyötä. Toivottavasti toimivaa sellaista.
Niin. Ja ne posliinipäät. Tämänkin ne ovat jo satoja kertoja nähneet. Innostuksen.
– Marika
