Tag: tulevaisuus

Posted on

Tiedonkulku on tärkeintä

Japania koettelevat luonnonmullistukset vetävät hiljaiseksi. Tietoa tulee joka mediasta liiallisuuksiin asti, eikä Suomessakaan ole säästytty uhkakuvien maalailulta. Kiinnostavaa tilanteessa on se, että valtion ylläpitämien palveluiden kohdalla on paljastunut epäkohtia: STUKin nettisivut eivät pysyneet pystyssä kansalaisten hakiessa ajantasaista tietoa Japanin ydinvoimaloiden tilanteesta. Valtion suunnittelema kriisiportaali on ollut kehitteillä jo 6 vuotta, mutta vieläkään sitä ei ole saatu valmiiksi. Mistä kiikastaa?

Kun viralliset tiedotuskanavat eivät pysy vauhdissa mukana, on sosiaalinen media saamassa entistä tärkeämpää roolia: erityisesti Twitter ja Facebook pääsivät näyttämään voimansa tärkeinä, nopeina ja luotettavina tiedontuojina, joiden infrastruktuuri on rakennettu palvelemaan suuria käyttäjämääriä kaatumatta.

Tietysti osa sosiaalisessa mediassa liikkuvasta tiedosta on virheellistä. Käyttäjällä itsellään on suuri rooli siinä, miten hän tietoa hakee ja mitä tietolähteitä seuraa. Tärkeintä kuitenkin on se, että voi luottaa tiedonkulkuun, myös katastrofin keskellä.

Posted on

Asuuko minussakin Mikki Hiiri?

“Tulevaisuuden menestyjä osaa muun muassa turkin kieltä, ei jurnuta ja on valmis Mikki Hiiren urapolkuun.”

Niin kertoo Taloussanomat tämänaamuisessa artikkelissaan.

Kun kirjoitusta tarkastelee lähemmin, löytyy sieltä kuitenkin totuuden jyviä. Uskon, että työpaikoilla tarvitaan juurikin kokonaisuuden hallintaa sen sijaan, että jokainen keskittyisi vain omaan pieneen vastuualueeseensa. Kyky kommunikoida samanarvoisesti sekä esimiesten että alaisten kanssa kantaa pitemmälle kuin pomottaminen tai nöyristely. Itsetuntemusta tarvitsee jokainen ymmärtämään sen, mihin töihin voisi pystyä, missä voisi itseään kehittää ja mitä oikeastaan elämältä edes haluaa.

Artikkelissa kannustetaan esimerkiksi myös hankkimaan kokemusta ulkomailta, opiskelemaan muita kuin valtakieliä, ja hankkimaan perustiedot sosiaalisesta mediasta sekä tietoverkoista. Olen näissäkin asioissa hyvin samoilla linjoilla. Mikki Hiiren vaihteleva urapolkukin kuulostaa ainakin minun mielestäni lähinnä kannustavalta. On hyvä pysähtyä ainakin muutaman vuoden välein tarkistamaan oma tilanteensa ja suuntansa, ja jos ei ole tyytyväinen, voi vähitellen pyrkiä kohti uutta, kiinnostavampaa työtä tai vaikkapa opiskelupaikkaa.

Artikkelissa kuvatut tulevaisuuden menestyjän vaatimukset ovatkin mielestäni jo nykyisiä vaatimuksia monella työpaikalla. On siis lohduttavaa huomata, että ainakin Taloussanomien mukaan samoilla hyvillä ominaisuuksilla pärjää vielä tulevaisuudessakin.

Posted on

Aatoksia

Miksi minä opiskelen? Yksi vastaus on, että on aikaa opiskeluun, toinen kiinnostus tietää ja kolmas jonkinlainen hyvitys itselle, etten ammoisina aikoina ollut kovin kiinnostunut koulunkäynnistä. Olen opiskelutyyliltäni se, joka kuuntelee ja piirtelee samalla. Aikuiselle hyväksyttävää, mutta ei 50-luvun lopun koululaiselle. Olin myös toivottoman ujo ja sosiaaliset taitoni olivat hakusessa.  Eli en ollut suosittua seuraa.

Olin senajan oppikoulusysteemissä  kummajainenkin. Esim. kasvien keruu oli suurimmalle osalle pakkopullaa. Kahtena kesänä piti kerätä yhteensä 80 kasvia, minä keräsin ensimmäisenä kesänä noin 100.  Seurasin lintujen kevätmuuttoa ja keräsin munia, kun toiset tytöt huomioivat ulkonäköään miellyttääkseen poikia.  Miksi en ole biologi tai jotain vastaavaa? Hyvä kysymys. Luulen, että en jaksanut olla tarpeeksi vahva ollakseni kummajainen hyödyntäen ominaisuutta jatkossa.

Olen kymmenen vuotta opiskellut avoimessa erilaisia kursseja. Olen miettinyt kiinnostukseni jatkoa.  Jospa yrittäisin alkaa alusta maalaamisen. Pääsin 80-luvun lopussa Vapaaseen Taidekouluun. Olin siellä vain puoli lukukautta. Värit olivat kalliita ja elin tosi tiukilla. Ainoa missä itse sai valita työvuorot oli vartijan työ Metrossa. Olin jotain kolmenkympin yli ja ihmettelin mitä minä teen Kulosaaren laiturilla rauhoittelemassa nuorta pojankloppipariani, joka halusi mennä aukomaan päätään rauhallisesti käyttäytyvälle humalaiselle.  Illat vartioin yli puoleyön helsinkiläisten matkustusrauhaa ja aamuisin raahauduin maalaus-tai teoriatunneille. Pakko kertoa, kaikkeen sitä joutuu, olin myös vartioimassa Vuosaaren  satamassa neuvostoliittolaista kalastusjalostusalusta. Ketään arveluttavaa ei saanut päästää alukseen, mutta keltään ei saanut kysyä mitä hän laivassa tekee. Minun piti tarkkailla ja tehdä terveellä järjellä omat johtopäätökset.  Työvuoron kesto oli 12 tuntia.

Annoin siis periksi aineelliselle elämälle. Jos taiteen tekemisen palo olisi mennyt kaiken edelle, olisin tyytynyt puutteeseen. Aikani ei ollut vielä.

Maalaamisen aloittamista olen siirtänyt. Olen sitä joskus tehnyt, joten tiedän mitä siitä seuraa. Jos tatsi on hyvä, en huomioi ollenkaan ajan kulua tai en malta edes syödä. Avoimen opiskelu ei vie edellä mainitun mukaisesti mennessään. Koira pääsee lenkille, ukko saa ruuan nokkansa alle ja elämä on sosiaalisen faktan mukaista.  Katsellaan nyt ensi syksynä mitä tapahtuu!

Posted on

State of the Planet 2010

Maaliskuun 25. päivä järjestetään maailmanlaajuinen State of the Planet 2010 -konferenssi. Tapahtumapaikkoja ovat New York, Beijing, New Delhi, Nairobi ja Lontoo. Erityisen kiinnostavaksi tilaisuuden tekee se, että kenellä tahansa on mahdollisuus seurata konferenssia  reaaliaikaisesti internetin välityksellä. Webcastin seuraajaksi voi rekisteröityä tapahtuman nettisivuilla, http://www.stateoftheplanet.org/.

Konferenssin keskustelunaiheet koskettavat koko maailman väestöä. Aiheiden esittelyssä kerrotaan, että maailmassa vallitsevan köyhyyden vähentämiseen tähtääviä suunnitelmia ja tiettyjen maiden edelleen jatkuvaa äärimmäistä köyhyyttä peilataan YK:n vuosituhattavoitteisiin. Ilmastonmuutosta käsitellään esimerkiksi vastuukysymysten ja kansainvälisten sopimusten sitovuuden kannalta. Ympäristönäkökulma on läpileikkaava teema myös, kun pohditaan talouden elvyttämistä ja kansainvälisten järjestelmien toimivuutta erilaisissa kriisitilanteissa.

Konferenssin osallistujaluettelosta löytyy kansainvälisten järjestöjen, valtiojohdon, liike-elämän ja yliopiston edustajia. Paneelikeskusteluihin osallistuvat esimerkiksi Unicefin pääjohtaja Ann Veneman, Beijingin yliopiston ympäristöekonomian professori ja tutkija Xu Jintao, sekä Equity Bankin toimitusjohtaja James Mwangi. Alustavan puheenvuoron kansainvälisten järjestelmien roolista pitää YK:n pääjohtaja Ban Ki-moon. Tarkempi luettelo osallistujista ja keskustelun moderaattoreista löytyy tapahtuman nettisivuilta.

Tilaisuus alkaa klo 14.30 Suomen aikaa ja jatkuu klo 23.30 saakka. Webcastin seuraajat voivat osallistua keskusteluun internetissä, tai esimerkiksi lähettämällä kysymyksiä Twitter-palvelun kautta. Kannattaa osallistua!

Posted on

Hyötyä avoimesta

Kesällä olisi ilmeisesti tarjolla taas 10 op kehitysmaatutkimuksen opintoja, joita en ole aiemmin suorittanut. Vieläpä englanniksi, onnekas minä! Tosin, tilasin jo muutamat psykologian kirjat, sillä uskon psykologian perusopintojen auttavan kaikenlaisissa töissä ja muissakin elämäntilanteissa. Huomasin, että psykologiassa on paljon tenttejä. Saas nähdä, miten käy… Pidän eniten siitä, ettei suoranaisesti ulkoa tarvitse muistaa kaikkea, vaan kurssin voi suorittaa useamman kirjallisen työn kautta. Kirjoitan mieluummin 20 sivua kuin 2 sivua, kunhan saan tarpeeksi aikaa ja voin rauhassa laatia vastaukseni. Oikeassa elämässäkin voi aina tarkistaa, miten asia meni, eikä tarvitse ulkomuistista vetää verbatim vastauksia.

Joutilas olo kesällä olisi vaivaannuttavaa, ehkä tentit tuovatkin uutta puhtia ja toisenlaista näkökantaa opiskeluun. Muutakin jännitettävää kesäksi on tiedossa, sillä hain LUMID-maisteriopintoihin Ruotsiin. Hakijoita on paljon ja jos en tule valituksi, jatkan nykyistä linjaani; päästessäni sinne opiskelemaan, olen saanut pohjan kehitysmaatutkimuksesta avoimesta yliopistosta.

Koulutöiden suhteen olen edelleen hyvässä vauhdissa ja motivaatio on korkealla. Kuitenkin, välillä hiukan jotain muutakin. Torstaina käväisin elokuvissa ja parin viikon päästä menen oopperaa katsomaan. Jaksaa sitten taas paremmin pohtia tapoja jatkaa koulutöitä. Laitoin sähköpostia luennoitsijoille, jotta saisin siunauksen lopputyöni aihevalinnalle.