Tag: työ

Posted on

Elävän elämän kirjo

Kevät on tuonut tullessaan varsin keväälle tyypillisen sään, ensin on nautittu kauniista, aurinkoisesta kelistä ja sitten sää on muuttunut nopeastikin taas kylmäksi ja sateiseksi. Vähän niin kuin opiskeluiden kanssa. Ensin jostain asiasta kiinnostuu ja se tempaa mukaansa, sitten taas joidenkin asioiden suhteen on enemmän ”takkuisempaa” ja vettä viskoo vaakasuoraan.

Viimeinen kuukausi on mennyt lukiessa sosiaalityön aineopintojen kirjoja, lisäksi olen käynyt lapsioikeuden luennoilla ja tehnyt niihin liittyvää tehtävää. Lapsioikeus on todella mielenkiintoista, oikeudellisessa tulkinnassa mihinkään ei ole ns. valmiita ratkaisuja vaan korkein oikeuskin tekee päätöksiä, jotta niiden avulla ollaan voitu selkeyttää jonkin lain suhteen vallitsevaa oikeuden tilaa. Olen ymmärtänyt, että asiat, joita eri oikeusasteissa käsitellään ja joihin liittyy paljon tunteita, kuten lapsiin liittyviin asioihin, eivät koskaan ole helppoja viranomaisillekaan.

Oman koululaisen kanssa olemme miettineet myös opiskeluun liittyviä asioita. Ala-asteella tehdään jo päätöksiä tulevien opiskeluiden suhteen. Esim. kolmannella luokalla voi valita A2-kielen. Pitkäjänteisyys ja opiskeluihin panostaminen on asia, jonka haluan omille lapsilleni opettaa. Opiskelu aikuisena ei välttämättä ole kovin helppoa perheen ja töiden ohessa. Tietenkin on naiivia ajatella, että elämä muutenkin menisi aina oppikirjojen mukaan, mutta kun opiskelee ajoissa ja panostaa niihin asioihin kykyjensä mukaan, mihin on lahjoja, niin aikuisena voi päästä hieman helpommalla. Aina se ei tietenkään ole mahdollista ja joskus se “oma tie” voi esim. vallitsevan työtilanteen vuoksi muuttua. On monia aikuisia, jotka sen takia ovat palanneet uudelleen koulun penkille tai sitten ihan vain sivistääkseen itseä ja oppiakseen jotain uutta lisää. Syitä on monia ja itse olen kiinnostunut sosiaalityöntekijän ammatista, johon oma elävä elämä on antanut eväitä ja johon olen nyt hakemassa siihen tarvittavaa pätevyyttä.

Eli summa summarum:

Meitä opiskelijoita on erilaisissa elämäntilanteissa täällä avoimessa yliopistossa opiskelemassa. On heitä, jotka ovat vaihtaneet kokonaan alaa, nuoria, jotka odottavat opiskelupaikkaa, jatko-opiskelijoita jne. Elämän kirjo lienee avoimessa yliopistossa hyvinkin suurta ja se onkin juuri avoimen suuri rikkaus. Toivottavasti työelämän puolellakin nähdään avoimen yliopiston opintojen merkitys, sillä siellä ei pääse sen helpommalla kuin varsinaisissa tiedekunnissakaan.

 

Posted on

Opintoja kiireen keskellä

Kun päätin aloittaa viestinnän perusopinnot Avoimessa yliopistossa tammikuun alussa, en arvannutkaan, kuinka kiireiseiseksi alkuvuosi muodostuisi työn kannalta. Viestinnän johdantokurssille en pystynyt onnistumaan lainkaan, mutta onneksi opintosuoritukset pystyy tekemään vielä jälkikäteenkin – tai vaihtoehtoisesti teen kyseisen kurssin vielä joskus myöhemmin erillisellä maksulla. Sen sijaan kevään toiselle kurssille, joka käsittelee mediaa, organisaatioita ja yhteiskuntaa, olen päättänyt löytää aikaa. Aihe on kiinnostava, olen jo maksanut opinnoista ja haluan oikeasti suorittaa kurssin.

Mielessäni pyörii kuitenkin keskenään ristiriitaisia ajatuksia siitä, kannattaako opiskelu silloin, kun siihen ei voi laittaa ainakaan omasta mielestään tarpeeksi aikaa. Saako tehtävät tehdä periaatteessa huonommin kuin tietää osaavansa? Voiko tenttiin lukea vaikkapa vain puolet materiaalista, jos aika ei kerta kaikkiaan anna periksi kaikkien kirjojen kahlaamiseen läpi edes kerran?

Loppujen lopuksihan opiskelen vain omasta ilostani ja omaksi hyödykseni. En tavoittele tutkintoa enkä edes työpaikan vaihtoa. Eikö nimenomaan tässä tilanteessa täytyisi rima pitää niin korkealla kuin mahdollista?

Posted on

Muutokseen täytyy valmistautua

Takana on noin kolmen kuukauden erittäin tiivis työprojekti, jonka aikana muu maailma unohtui useammin kuin kerran. Mieleen ei mahtunut muuta kuin projektiin liittyvät haasteet, joiden ratkaisut tuntuivat pulpahtavan tajuntaan erityisesti yöaikana, ja silloin täytyi herätä äkkiä tekemään muistiinpanoja.

Projekti huipentui viikon mittaiseen rutistukseen, jossa tiimityöskentely ja itsenäinen vastuunkantaminen vuorottelivat sulassa sovussa. Oli hienoa huomata, että huolellinen valmistautuminen kannatti: viikko sujui kaikkien kannalta hyvin, muutoksiin pystyi reagoimaan kriiseilemättä ja lopputuloksena oli suuri joukko tyytyväisiä ihmisiä.

Opetuksena itselleni sain ainakin sen, että jos valmistautuu hyvin ja tietää, missä mennään projektin alusta lähtien, ei minkäänlainen muutos tunnu liian suurelta. Jos ajattelee, että muutoksia tulee kuitenkin, joten on aivan turha kiinnittää huomiota yksityiskohtiin, ei muutostilanteessa tiedäkään, mihin uusi ratkaisu voisi perustua.

Nyt olen kuitenkin palannut takaisin normaalimpaan arkeen, tavallisen mittaisiin työpäiviin ja lupaan taas kirjoittaa useammin myös tähän blogiin!

Posted on

Asuuko minussakin Mikki Hiiri?

“Tulevaisuuden menestyjä osaa muun muassa turkin kieltä, ei jurnuta ja on valmis Mikki Hiiren urapolkuun.”

Niin kertoo Taloussanomat tämänaamuisessa artikkelissaan.

Kun kirjoitusta tarkastelee lähemmin, löytyy sieltä kuitenkin totuuden jyviä. Uskon, että työpaikoilla tarvitaan juurikin kokonaisuuden hallintaa sen sijaan, että jokainen keskittyisi vain omaan pieneen vastuualueeseensa. Kyky kommunikoida samanarvoisesti sekä esimiesten että alaisten kanssa kantaa pitemmälle kuin pomottaminen tai nöyristely. Itsetuntemusta tarvitsee jokainen ymmärtämään sen, mihin töihin voisi pystyä, missä voisi itseään kehittää ja mitä oikeastaan elämältä edes haluaa.

Artikkelissa kannustetaan esimerkiksi myös hankkimaan kokemusta ulkomailta, opiskelemaan muita kuin valtakieliä, ja hankkimaan perustiedot sosiaalisesta mediasta sekä tietoverkoista. Olen näissäkin asioissa hyvin samoilla linjoilla. Mikki Hiiren vaihteleva urapolkukin kuulostaa ainakin minun mielestäni lähinnä kannustavalta. On hyvä pysähtyä ainakin muutaman vuoden välein tarkistamaan oma tilanteensa ja suuntansa, ja jos ei ole tyytyväinen, voi vähitellen pyrkiä kohti uutta, kiinnostavampaa työtä tai vaikkapa opiskelupaikkaa.

Artikkelissa kuvatut tulevaisuuden menestyjän vaatimukset ovatkin mielestäni jo nykyisiä vaatimuksia monella työpaikalla. On siis lohduttavaa huomata, että ainakin Taloussanomien mukaan samoilla hyvillä ominaisuuksilla pärjää vielä tulevaisuudessakin.

Posted on

Luentoa pukkaa

Olen erittäin tyytyväinen uuden kurssini ajalliseen järjestelyyn. Joulukuun alkupäiviin asti joka ikinen keskiviikko luento klo 16.30-18. Sopiva pituus, sopiva väli. Pidän kyllä intensiivisistäkin kursseista, mutta kokopäivätöitä tekevälle on tämä juuri passeli.

On ensimmäinen luentosarja minulle, jonka kerrottiin avoimesti olevan sponsoroitua tuotantoa. Ulkoasiainministeriö häärii ilmeisesti jonain taustavoimana kurssilla ja täten lisäsisältöä saa heidän tarjoamiltaan sivuilta osoitteesta http://global.finland.fi jos joku muukin haluaa tutustua.

Ensimmäinen kurssi oli pintaraapaisu. Kuten aina ensitapaamisella tehtiin taas pelisäännöt selviksi. Huomasin jälleen kerran, että työtaakka vaihtelee kurssista kurssiin. Tällä luentokokonaisuudella on kirjoitettava 10-12 sivun luentopäiväkirja sekä 8-10 sivun essee viittä pongoa varten, suunnilleen samat määrät, mitä juuri päättyneellä kurssilla tarvitsi tehdä 10 opintopistettä varten! Toki on eri asia vain istua ja kuunnella kuin osallistua luentoon aktiivisesti ja jopa opettaa muita.

Saas nähdä kuinka tuo istuminen meikäläiselle sopii. Aihe on kuitenkin sydäntäni lähellä niin poliittisten arvojeni kuin työnikin kautta; työskentelen sosiaalivakuutuksen parissa ja nyt tutustumme työhön kaikissa muodoissaan kaikkialla maailmassa! Opiskeluvire on viimein kesän jäljiltä löytynyt. Britteihin lähti tarkalleen 4042 sanan essee, jota ei ollut olemassa sanaakaan, kun lauantaina työn aloitin ja sunnuntaina aamupäivällä se oli valmis kokonaisuus. Arvosana toki jää nähtäväksi, mutta itse mielestäni onnistuin kohtalaisesti.

Työssäkin on jatkuvaa koulutusta, viimeksi tänään olin kuulemassa työhöni liittyvistä seikoista firman juristin pitämässä selonteossa. Ehkä se mieli ei rasitu oppimisesta, vaan sen puutteesta?

Posted on

Uusia säveliä

Noin viikon sisällä olen aloittanut uudessa työpaikassa ja myös ostanut itselleni auton. Molemmat ovat omalla tavallaan suuria elämänmuutoksia.

Uudessa työssä täytyy oppia äkkiä paljon uusia asioita ja näyttää ymmärtävänsä niitä, vaikka suurimman osan ajasta tunteekin olevansa hieman pihalla kaikesta. Täytyy myös kestää sitä, että oma rooli ei ole vielä kokonaan muotoutunut ja aikaa kuluu paljon sellaisiin asioihin, jotka eivät välttämättä tunnu tarpeeksi tärkeiltä. Olisi kova into hypätä täydessä vauhdissa vuoristoradan kyytiin, mutta järkevintä on tietysti tarkkailla sen liikkeitä ja nousta vaunuun, kun se pysähtyy kohdalle.

Oman auton hankkimista olen miettinyt jo pitkään, mutta olen yrittänyt ajatella ekologisesti ja pärjätä ilmankin. Auto kuitenkin antaa niin uskomattoman tunteen vapaudesta ja oman ajan hallinnasta, että tämän viikon jälkeen en enää voisi luopua siitä kovin helposti. Ehdin ajoissa sinne, minne olen menossa. Voin hoitaa päivällä asioita, jotka ennen oli pakko jättää iltaan tai viikonloppuun. Saan kuunnella musiikkia, josta itse pidän, ja niin kovalla kuin haluan. En ollut edes tiennyt kaipaavani musiikin kuuntelua niin paljon. Tahtoisin myöhään illalla vielä käydä pienellä ajelulla, laittaa soimaan rentouttavaa musiikkia ja nollata päätä, mutta siihen ekologinen minäni ei ole vielä suostunut.

Elämänmuutokset tuovat paljon haasteita ja vaativat omien arvojen ja ajatusten prosessointia ja ehkä myös sen hyväksymistä, että tilanteen mukaan arvot voivat muuttua tai joustaa. Kun saa selvitettyä itselleen, mitä tahtoo ja miksi, on siitä hyvä jatkaa eteenpäin.

Posted on

Hyvää mieltä

Ensi kuun alusta olen siirtymässä uuteen työpaikkaan. Vaikka firma on sama, menee sopeutumiseen tietysti oma aikansa. Tehtävät tulevat olemaan haastavampia kuin ennen ja toivottavasti myös mielenkiintoisempia. Tällaista muutosta olen halunnutkin, mutta nyt kun se on oikeasti edessä, tulevat pintaan myös epävarmuuden aiheet. Osaanko minä, voinko minä ja oliko tämä oikea päätös? On kuitenkin hienoa huomata, että vaikka miltä kannalta pohtisin asiaa, niin vastaukseni noihin kysymyksiin on epäröimätön kyllä.

Joskus tuntuu, että elämässä tapahtuu paljon hyviä asioita yhtä aikaa. Olen miettinyt monesti, johtuuko se siitä, että hyvät asiat antavat itsevarmuutta, ja se itsevarmuus auttaa menestymään muissakin asioissa. Kaikki liittyy kaikkeen, tai välillä ainakin tuntuu siltä. Huvittavalla tavalla jopa jotkut tietyissä tilanteissa kuullut biisit jäävät mieleen ikään kuin ne olisivat olleet soimassa aivan tarkoituksella juuri sitä varten, että niistä saa rohkaisua tai hyvää mieltä.

Opintojen kohdallakin olen huomannut, että kun saa jostain tentistä hyvän arvosanan, siitä saa paljon energiaa käytettäväksi seuraavaa tenttiä tai kirjallista tehtävää varten. Erityisesti jos ei etukäteen osannut odottaa keskinkertaista parempaa tulosta.

Nyt aurinkokin on uskaltautunut esiin, ja toivottavasti levittää lämmöllään lisää hyvää mieltä meille kaikille.