Kurssikerta 6

Kuva 1. Interpoloitu karttataso, ‘kuinka aktiivisesti ihmiset käyttävät tätä aluetta'(Kumpulanmäki). Sininen=vähän, punainen=paljon.

Kurssikerran aluksi menimme ulos ja merkitsimme Kumpulanmäen alueella ylös arvioitamme eri paikkojen turvallisuudesta, houkuttelevuudesta ja ihmisten aktiivisuudesta asteikolla 1-5. Sitten interpoloimme lomakkeiden tulokset tietokoneella sävykartaksi. Jouduin tekemään kaiken uudestaan, kun Qgis ei ollut tallentanut interpoloituja tasoja, saadakseni tähän blogiin kyseisen kartan. Interpolointi itsessään ei ollut kovinkaan monimutkainen prosessi, kun valmiina oli taustakarttatasot sekä Epicollect5-kysely. Syntynyt kartta on mielenkiintoinen, haluaisin nähdä vastaavanlaisen kartan koskien esim. metsien viihtyisyyttä jollakin alueella.

Seuraavaksi toimme maanjäristys- ja tulivuoripistedataa USGS-sivustolta Qgisiin. En oikein oivaltanut miten pisteitä olisi voinut visualisoida näyttävämmin Qgisissä, mutta päädyin yksinkertaiseen pistevisualisointiin jossa pisteen sävy ilmoittaa järistyksen voimakkuuden. Pisteitä on kolmelta järistysvoimakkuudelta. Yritin tehdä kartan jossa olisi järistyksien lisäksi näkynyt toimivat tulivuoret, mutta Qgis ei jostain syystä suostunut tallentamaan layouttia, joten tämä jäi uupumaan.

Selkeästi eniten on heikoimpia, 6-6,5 richterin järistyksiä. Järistykset ovat keskittyneet mannerlaattojen alityöntövyöhykkeille, joissa on myös paljon tulivuoritoimintaa.

Opettamisen, esim. lukio- tai yläastetasolla, kannalta karttojen tulisi olla tarpeeksi yksinkertaisia ja niistä pitäisi olla mahdollista helposti osoittaa niiden tekoprosessi. Toisaalta kartoissa tulisi esitellä erilaisia tyylejä. Näiden karttojen avulla voi havainnollistaa maanjäritysten ja laattatektoniikan yhteyttä maailmanlaajuisesti sekä pohtia voimakkaiden järistysten harvinaisuutta heikompiin verrattuna. Itseltäni loppui tässä harjoituksessa vähän mielikuvitus, mutta otin kimmokkeen Aili Mikolan blogista(2024) vähän tarkentaa maanjäristysten karttakäsittelyäni.

Kuva 2. Maanjäristykset globaalisti 6-6,5 Richterin asteikolla, 1970-2024.

Kuva 3. Maanjäristykset globaalisti 6,5-7 Richterin asteikolla, 1970-2024.

Kuva 4. Maanjäristykset globaalisti yli 7 Richterin asteikolla, 1970-2024.

Seuraavaksi olen kiinnittänyt hieman huomiota lievien maanjäristysten esiintymiseen. Heikkoja maanjäristyksiä esiintyy yllättävän paljon esim. Kaliforniassa Yhdysvaltojen länsirannikolla. Tässä olen hakenut USGS:n maanjäristyshakukoneesta Kalifornian yli 1,0 richterin asteikolla tapahtuneet maanjäristykset viimeisen 7 päivän ajalta, taustana käytin Open Street Map:n maailmankarttaa. Olen tuonut mukaan maanjäristysten vastaavaa määrää kuvaavan kartan Southern California Earthquake Data Center:istä. Jälkimmäinen paljastaa että viikon voimakkaimmat maanjäristykset ovat olleet 3:n luokkaa richterin asteikolla. Valtaosa järistyksistä on hyvin pieniä.

Kuva 5. Maanjäristykset Kaliforniassa, 20.2-27.2.2024, yli 1,0 richterin asteikolla.

Kuva 6. Viimeisen viikon maanjäristykset Kaliforniassa, SCEDC.

Näiden karttojen pedagoginen anti olisi pienten maanjäristysten yleisyyden ilmentäminen juuri San Andreaksen siirroslinjan alueella sekä erilaisten karttatyylien valitseminen esitykseen.

 

Lähteet:

-websivu United States Geological Survey, search earthquake catalog, tiedot haettu 21.2.2024,  <https://earthquake.usgs.gov/earthquakes/search/>

-Aili Mikolan blogi(2024): <blogs.helsinki.fi/maili/>

-Southern California Earthquake Data Center, websivustolla vierailtu 27.2.2024, <https://scedc.caltech.edu/index.html>