Menestyksen hinta

Hei tutkijakollegat!

Terveisiä Menestyksen hinta -ryhmän aamupalaverista. Jo ennen aamukahvia ryhmämme ryhtyi ahkerasti työn touhuun ensimmäisen oppimistehtävän parissa. Ryhmämme koostuu yleisen ja aikuiskasvatustieteen, kotitalouden, käsityön, johtamisen sekä hallinnon ja organisaation tutkimuksen opiskelijoista. Monipuolisen joukkomme ansiosta tuomme oppimistehtäviimme runsaasti erilaisia näkökulmia ja tietotaitoa tieteen eri osa-alueilta. Meitä yhdistää kiinnostus menestyksen tavoittelun vaikutuksista yksilöön ja yhteiskuntaan. Odotamme innolla syventymistä tarkempaan tutkimuskohteeseen, vilkasta blogikeskustelua ja muiden ryhmien aiheisiin tutustumista.

Lööppimme “Koulumenestyksen tavoittelulla voi olla kallis hinta” inspiroi meitä heti vilkkaaseen keskusteluun. Puheenaiheeksi muodostui nopeasti juuri nyt ajankohtainen pääsykoeuudistus, josta tulikin ensimmäisen oppimistehtävämme teema. Mietimme uudistuksen vaikutuksia yksilön henkiseen hyvinvointiin. Esimerkiksi uupumuksella, stressillä, syrjäytymisellä ja  mielenterveysongelmilla on kirjaimellisesti kallis hinta yhteiskunnalle. Uudistuksen tavoitteenahan on, että nuoret pääsisivät siirtymään aikaisempaa nopeammin jatko-opintoihin. Pohdimme kuitenkin, tuleeko näin käymään vai onko uupumuksella ja suorituspaineilla päinvastainen vaikutus?

Minkälaisia vaikutuksia uudistuksella sinun mielestäsi saattaa olla? Jatketaan yhteistä keskustelua kommenteissa.

Terveisin,

aamukahvia hakemaan ryntäävät

Menestyksen hinta

Anita, Sally, Moona, Ronja, Kia, Reetta, Sanni, Susan, Iina ja Terhi

6 Replies to “Menestyksen hinta”

  1. Itse uskon, että pääsykoeuudistus lisää valtavasti nuorten suorituspaineita lukiossa. Moni nuori ei tiedä, mitä haluaa tehdä lukion jälkeen saati lukion alkaessa, jolloin kurssivalintoja tehdään. Toivon, ettei Suomessa koskaan siirryttäisi malliin, jossa tulevaisuus on kiinni vain ylioppilaskirjoituksissa menestymisestä. Uudistuksella voi toki olla hyvät puolensa, mutta ei se ongelmaton vaihtoehto ole.

  2. Itse kävin lukion lähes 20 vuotta sitten, jolloin olin sen verran epäkypsä, että minua kouluun meneminen kiinnosti lähinnä joka toinen perjantai, jolloin Pete ja Jouni myivät siellä kiljua. (Nimiä ei ole muutettu ja tarina on tosi!) Saan siis olla suunnattoman kiitollinen joustavan koulutusjärjestelmämme suomasta mahdollisuudesta päntätä pääsykokeisiin ja päästä yliopistoon keski-iän kynnyksellä:)
    Ps. Menenstyminen yleissivistävävässä lukiossa vs. pääsykokeissa, joissa menestyminen vaatii alakohtaisten pääsykoeartikkeleiden haltuunottoa, mittaavat kenties ihan erilaisia asioita ja motivaatiota, puhumattakaan soveltuvuuskokeista… Odotan mielenkiinnolla tutkimustuloksianne!

  3. Vähän samanlaisia kokemuksia täällä, kiinnostus opiskeluun syttyi vasta työelämässä olon jälkeen. On mielestäni puhtaasti rikkaus että vuosikurssillamme on eri ikäisiä ihmisiä eri lähtökohdista ja toivon ettei tämä uudistus poista sitä seuraavilta vuosikursseilta.
    Toisaalta se, että varsinkin lääkiksen ja oikiksen pääsykokeita kevennetään on hyvä asia, monen vuoden täyspäiväinen opiskelu pääsykokeita varten ei palvele mielestäni ketään. Ymmärrän uudistuksen tarpeen näille aloille joissa on raskaat pääsykokeet. Riskinä tässä on se, että se paine mitä nyt koetaan valmennuskursseilla, siirtyy lukioon ja samalla ammatinvalintaa koskevat päätökset joudutaan tekemään vieläkin nuoremmalla iällä. Ja mitä tapahtuu silloin jos ei valita oikein ja pudotaan putken ulkopuolelle?
    VAKAVA-koe on mielestäni siinä onnistunut pääsykoe, että haitpa ensimmäistä taikka kuudetta kertaa – materiaali on yhtä uusi kaikille ja lukuaika verrattain lyhyt. Ja onhan 1,5kk on helpompi irroittaa lukemiseen kuin kaksi vuotta, jos vaikka olisikin kerennyt jo työelämään ja saanut perhettä. 🙂

  4. Mun mielestä pääsykoeuudistus ei oikeastaan ratkaisee esitettyjä ongelmia vaan se ainoastaan siirtää ongelmien paikkaa. Pitkää valmistautumista ja valmennusta edellyttävä nykyjärjestelmä on myös uuvuttava, paineita aiheuttava ja eriarvoistava mutta samanlaiselta vaikuttaa myös tämä pääsykoeuudistus. Kuten Anita aiemmin kirjoitti, paineet ja valmennuskurssit todennäköisesti vain siirtyvät aikaisemmaksi eli lukioaikaan. Vanhempien sosioekonominen asema eriarvoistaa edelleen pääsykoeuudistuksen jälkeen, kun korkeammin koulutetut vanhemmat osaavat neuvoa ja tukea lapsiaan vähemmän koulutettuja paremmin ja kykenevät kustantamaan valmennuskurssit.

  5. Itse olen tosiaan käynyt ammattikoulun enkä lukiota, joten jos uudistus olisi voimassa ja ihmiset valittaisiin yliopistoon lukiosta saaneilla todistuksillaan en itse kirjottaisi tässä juuri nyt.
    En missään tapauksessa haluaisi, että homma etenisi joskus siihen pisteeseen, että peruskoulun jälkeen olisi pakko valita lukio jos haluaa tulevaisuudessa yliopistoon. Ihmisillä pitäisi olla vapaus valita erilaisista koulutuksista itselleen mieluisa vaihtoehto valmistui hän sitten lukiosta tai ammattikoulusta. Niistä pitää mielestäni olla aina avoimet ovet joko ammattikorkeakouluun tai yliopistoon.

  6. Oma opinto-ohjaajani neuvoi silloin aikoinaan ylä-asteella, että lukiossa on aikaa miettiä mitä haluaa tulevaisuudessa tehdä. Kun itse valitsin lukion, olin vielä niin kokematon, että en osannut ajatella kolmen vuoden päähän, ja siihen, että sen hetkisillä valinnoilla olisi suuri merkitys korkeakouluun pääsyn kannalta. Jos nykyinen kaavailtu pääsykoeuudistus kävisi toteen, olisi nuorten tiedettävä jo hirvittävän aikaisin oma suuntansa. Kuinka kävisi alanvaihtajien?

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *