Heippa vaan kaikille! Täällä motivaatiosafkan Iiris.
Ajattelin tässä postauksessa avata miten meillä meni tutkimussuunnitelman esitys ja paljastan mitä ollaan tekemässä tällä hetkellä meidän mahtavan ryhmän kanssa. Ihan ensimmäisenä täytyy kyllä sanoa että meillä on aivan huikea ryhmä, hommat sujuvat hienosti kun kaikki jäsenemme ovat aktiivisesti mukana projektissa. Kaikki todella haluavat kantaa kortensa kekoon. Monesti ollaan naurettu (vaikka ehkä olisi pitänyt mieluummmin itkeä) että kukaan ei välillä tiedä mitä pitäisi tehdä ja miten. Usein on helpompi tarttua ryhmäkaverin vääriin kommentteihin kuin itse sanoa miten asioita pitäisi tehdä oikein. Tätä kautta ollaankin juuri päästy koko ajan lähemmäs totuutta kun jokainen on vuorollaan korjaillut toisten juttuja. Kiinnostaisi tietää onko muissa ryhmissä tällaista samanlaista epätietoisuutta ollut, ettei tiedä miten hommia tulisi jatkaa? Juuri tällaisissa tilanteissa upea ryhmämme osoittaa voimansa siinä, että kaikilla on omat vahvuutensa: joku on näppärä tietokonejutuissa, yksi on etevä kielissä, toinen taas on hyvä esiintyjä ja puhuja jne. Joku aina tietää jostakin jotain.
Mutta sitten voidaankin siirtyä itse asiaan, eli viimekertaiseen tapaamiseen. Taisi kaikkia todella jännittää tutkimussuunnitelmamme esittely. Mielessä pyöri että ollaankohan nyt tehty tämä juttu ihan oikein vai olemmeko ymmärtäneet koko tehtävän aivan väärin, mitä jos muilla on paljon parempi, onko esityksemme liian lyhyt yms. Nämä pohdinnat osoittautuivat aivan turhiksi, sillä omasta mielestämme esityksemme meni hyvin ja osasimme vastata teidän muiden kinkkisiinkin kysymyksiin! Saimme myös paljon opettavaisia kommentteja, kiitos niistä! Minkälaisia fiiliksiä muilla oli ennen esitystä?
Esityksen jälkeen saimme toisen tehtävän, jossa pitää lukea lööppimme tutkijan artikkeli. Se osoittautui englanninkieliseksi, mikä alkuun säikäytti. Kuinka ihmeessä selvitään vieraskielisestä tutkimusartikkelista? Onneksi meitä on ryhmässä monta, ja jaoimme artikkelin niin, että jokainen syventyy omaan osaansa kunnolla ja tekee siitä osiosta yhteenvedon ja keksii muutaman kysymyksen, joita voi tutkijalle sitten esittää. Otimme myös heti yhteyttä tutkijaamme, ja saimme sovittua tapaamisen. Aikataulukin saatiin hyvin sovittua, koostuuhan ryhmämme 80%:sti kotitaloustieteen opiskelijoista. Hommat vaikuttavat tällä hetkellä selkeiltä, nauttikaamme siis tästä tunteesta, joka kestää toivottavasti koko loppukurssin ajan!
Myös muille ryhmille tätä selkeyttä toivotellen Iiris/ Motivaatiosafka
Heips! Hyvä kuulla, että muutkin olleet vähän ”ulapalla” uuden kurssin käytännöistä ja tehtävänannoista. Veikkaanpa, että kurssin edetessä jutut selkenee, on yhä helpompi tarttua tehtäviin oikealla otteella ja saada ne etenemään ongelmitta.
Me myös tuumittiin ennen esitystä, että minkälaisia esityksiä muilla oikein oli valmisteltuina, ja pohdittiin, mitä missäkin haetaan. Oli kuitenkin kiva nähdä erilaisia esityspohjia ja -tapoja, ja lopultahan kaikilla näyttikin menneen tosi hyvin. Oli sekä ryhmähenki kohdillaan että hommat hyvin hallussa! 🙂
Uusin tehtävä näyttäytyi meillekin hieman haasteellisena, mutta sitä suuremmalla syyllä ammennetaan siitä uutta puhtia puurtaa kahta kovemmin, eikö? 😉 Todella hyvä idea teillä jakaa tuo artikkeli ”vastuualueisiin”, yhdessähän näitä hommia tehdään!!
Tsemppiä sekä selkeyttä tuleviin tehtäviin ja haasteisiin!
Riina / Pedagogit