Digin vaarat ja mahdollisuudet

Kari Uusikylä kirjoittaa blogissaan huolestaan digin noususta. Uudessa opetussuunnitelmassa teknologiaa ja viestintää koskeva osaamisalue on nostettu keskiöön.  Vuonna 2016 käyttöönotetussa opetussuunnitelmassa on kirjattu tavoitteet tieto- ja viestintäteknisen osaamisen kehittämiselle ja nuorille opetetaan mm. tiedonhankintaa, käsittelyä ja nettietikettiä

Blogissa Uusikylä kuvaa ”digimaailman sydämessä” Piilaaksossa kasvavaa trendiä. Teknologiagurut haluavat välttämättä laittaa lapsensa kouluun, joissa ei ole tietokoneita eikä tabletteja. He näkevät, että perinteissä opetuksessa panostetaan lasten kykyyn ajatella ja kehittää ominaisuuksiaan, sen sijaan että ”synkronoidaan aivojen yhteyttä kehoon käyttöjärjestelmien välillä.” Nämä teknologian asiantuntijat pitävät digiä uhkana lapsen kehityksen kannalta, sillä digi ei pysty opettamaan tärkeitä perusarvoja ja nuorilta voi jäädä puuttumaan järkeä, viisautta ja tunneälyä. Ihmiset ovat huolissaan netin sieluttomuudesta, digi turruttaa ihmisen omat tunteet kun ne ovat ulkoistettu koneelle.

Vanhemmat ovat usein huolissaan kun nuorten vapaa-aika kuluu yömyöhään sosiaalisessa mediassa, älypuhelimen tai tietokoneen parissa. Useiden nuorten motivaatio opiskelua kohtaan laskee kun netin maailma on kiinnostavampaa kun koulunkäynti. Suomessa on kansainvälisten vertailujen mukaan edelleen korkeat oppimistulokset, mutta nuorten koulumotivaatio ja kouluviihtyvyys on alhaista. Sen sijaan että kauhistellaan nuorten kiinnostusta digiin, voisiko sitä käyttää avaimena jolla saadan nuoret opiskelmenaan heille mielenkiinoisella tavalla? Monilla digin kritisoijilla taitaa unohtua myös digin yhteisöllinen puoli, teknologia mahdollistaa asioiden jakamisen ja yhdessä tekemisen.

Milläs linjoilla itse olette, onko digin asema koulussa ja opetuksessa noussut jo liiallisuuksiin vai onko digin käytön lisääntyminen ennakointia tulevaisuuteen?

The process of education. Laptop as an Ebook. Online education. The concept of learning. Getting an education. Vector illustration.

Tässä myös linkki inspiraationa toimivaan artikkeliin: https://kariuusikyla.com/2017/09/04/miksi-digigurut-moittivat-nettia/

Sandra/Digijengi

4 Replies to “Digin vaarat ja mahdollisuudet”

  1. Kiinnostava kirjoitus!
    Olen myös itse pohtinut digin aseman nousua, onko se hyvä vai huono asia. Itse koen olevani melko “old school” opiskeluitteni suhteen ja koen tärkeänä asiana säilyttää oppimateriaaleissa myös esimerkiksi painettuja kirjoja sekä muistiinpanojen kirjoittamista “kynä-paperi-meiningillä”.
    Minusta on hienoa, että Suomessa osataan kuitenkin vastata tulevaisuuden kysyntään, joka helpottaa materiaalien saatavuudessa ja käytettävyydessä. Digiversioita on myös helpompi muokata nykypäivään tietojen vanhetessa, eikä välttämättä joka kerta vaadita kokonaan uusia materiaalipaketteja.
    Opetuksessa digipalvelut ja esimerkiksi Smartboardit, Kahoot-kisat helpottavat tunnilla käytävien asioiden havainnointia ja osallistaa oppilaita tehokkaasti.
    Digitaaliset palvelut, some ja tv ovat nykyäänkin jo erittäin läsnä jokaipäiväisessä elämissämme, joten minua huollestuttaa tulevaisuus, näemmekö enää mitään ilman ruutua. Vielä minun terveystiedon oppitunneilla muutamia vuosia sitten kävimme läpi suositeltua ruutuaikaa, onko sellaista käsitettä enää edes olemassa?

    1. Moi! Kasvatus ja aika-lehden numerosta 01/2017 löytyy todella mielenkiintoinen artikkeli laadullisesta tapaustutkimuksesta koskien kahden 5-vuotiaan pojan Minecraft-pelisessiota ja sen yhteisöllistä ja vuorovaikutteista ulottuvuutta. Olen itsekin 6 – ja 8-vuotiaiden poikien äitinä todistanut monen monituisia pelisessioita, joissa ( siitäkin huolimatta, etten itse ymmärrä keskustelusta mitään) vallitsee ilmeisen hyvä flow ja vuorovaikutus. Toisinaan sitä tuntee itsensä dorkaksi, joka taistelee tuulimyllyjä vastaan yrittäessään saada lapset leikkimään pelaamisen sijaan. (Pelaaminenhan ei meidän dinosaurusten absoluuttisen totuuden mukaan voi olla leikkiä!!).

  2. Tosi hyvä kommentti Sofia, olen sun kanssa todella samoilla linjoilla. On hienoa, että seurataan aikaa, mutta silti kaiken sähköistäminen on myös pelottavaa.
    Ja Minttu, kai pelaaminenkin voi olla leikkiä, mutta mielestäni on harmillista, että lapset eivät haluaisi leikkiä enää, kuten lapset ennen leikkivät. Leikissä kuitenkin mielikuvitus ja luovuus kehittyvät aivan eri tavalla kuin pelatessa.

Leave a Reply to Sandra/Digijengi Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *