Odotettuja vastauksia ja mielenkiintoista keskustelua nimikkotutkijatapaamisessa

Pääsimme tapaamaan nimikkotutkijaamme, käsityötieteen professori Pirita Seitamaa-Hakkaraista hänen Bogotaan suuntautuneen konferenssimatkansa jälkeen keskiviikkona 20.9. Ryhmämme koostuu ilahduttavan monipuolisesti paitsi eri ikäisistä, myös eri tiedekunnista ja opintosuunnista tulevista opiskelijoista. Taustojen kirjavuus saa aikaan mielenkiintoisia keskusteluja, mutta käytännössä hankaloittaa usein keskinäisten aikataulujen sopimista. Onneksi keskiviikkoinen iltapäivä sopi sekä nimikkotutkijallemme että kahdeksalle ryhmäläisellemme.

Keskustelimme Seitamaa- Hakkaraisen kanssa hänen polustaan Helsingin yliopiston käsityönopettajakoulutuksen johtajaksi. Kotiteollisuuskoulun jälkeen nykyisellä professorilla oli hetken aikaa mielessään käsityöalan yrittäjäksi ryhtyminen, mutta paremman työllisyystilanteen toivossa hän päätyi opiskelemaan käsityönopettajaksi. Graduvaiheessa tieteellinen työ alkoi kiinnostaa, ja jo siinä opinnäytetyössään hän tutki ideoiden kehittelyä havainnoimalla noviisien ja eksperttien suunnitteluprosessien eroavaisuuksia. Lisensiaattityötänsä Seitamaa-Hakkarainen teki osittain Torontossa, missä hän tutustui lähemmin soveltavaan kognitiotieteeseen. 90-luvulla hän kiinnostui tulevaisuuden opiskeluympäristöistä, kuten virtuaalisesta oppimisesta. Väitöskirjatyössä ( 2000) Seitamaa-Hakkarainen selvitti ääneen ajattelu -menetelmän avulla sitä, mitä tekstiilisuunnittelijoiden mielessä liikkuu suunnitteluprosessien aikana.

Työskenneltyään Itä-Suomen yliopistossa Seitamaa-Hakkarainen siirtyi aluksi käsityötieteen didaktiikan professoriksi Helsingin yliopistoon ja sittemmin käsityötieteen professoriksi. Edellisen lisäksi hän on yhteisöllisen suunnittelun dosentti Aalto-yliopistossa ja hänellä on opettajakokemusta myös sosiaalialan oppilaitoksesta. Vaikka aikuisten oppimisen selvittäminen on nimikkotutkijallamme tieteellisissä töissä ollut keskeisessä roolissa, on hän kokenut myös erilaiset kouluprojektit tärkeiksi. Uransa aikana Seitamaa-Hakkarainen on ohjannut 18 tohtorinväitöskirjan tekijää, joista osaa muissa laitoksissa.

Ryhmällemme tullut artikkeli (Line by line, part by part: collaborative sketching for designing) on osa monitieteellistä tutkimusprojektia Ihmisen mieli (Handling Mind), jonka rahoittajana toimii Suomen akatemia. Tämä osatutkimus B tutki esineen avulla tapahtuvaa asiantuntijuuden jakamista käsityömuotoilussa. Tutkimusaiheen valintaan vaikutti Seitamaa- Hakkaraisen pitkäaikainen kiinnostus yhteisölliseen suunnitteluun. Samalla työ on osa Tellervo Härkin väitöskirjaa. Perusteluiksi valinnalle meidän kurssimme materiaaliksi Seitamaa-Pikkarainen mainitsi ensinnäkin artikkelin ajankohtaisuuden ja tuoreuden, toiseksi että se on julkaistu arvostetussa tiedejulkaisussa ja kolmanneksi sen, että se liittyy pedagogiseen maailmaan. Hän teki tutkimusta yhteistyössä miehensä Kai Hakkaraisen kanssa. Aviopari on tehnyt ennenkin tutkimuksia yhdessä, ja oli mielenkiintoista kuulla heidän välilleen vuosien aikana muodostuneesta työnjaosta.

Professori kertoi ryhmällemme sen, mitä tutkimuksessa pohjimmiltaan yritettiin selvittää, sekä miten koeasetelmat suunniteltiin ja luotiin. Keskustelimme siitä, miten työlästä videoaineistojen analysointi on ollut, vaikka tuo tarkastelu onkin ollut hänelle mieluisaa. Artikkelin näkemys on ollut aineistolähteinen, vaikka tutkijan mielestä eroa teoria- ja aineistolähtöisyyden välille on vaikeaa useinkaan tehdä. Pohdimme tutkimuksen hyödyllisyyttä ja minkälaisia muita tutkimusasetelmia on ollut tässä Ihmisen mieli -poikkitieteellisessä projektissa.

Palasimme tapaamisen loppupuolella lööppiimme ja tiedustelimme Seitamaa- Hakkaraiselta hänen käyttämäänsä luovuuden määritelmää, jonka hän lupasi jälkikäteen meille lähettää. Se, onko luovuus yhteisöissä, oli yksi niistä asioista, joihin toivoimme saavamme vastauksen. Nimikkotutkijamme mielestä yhteisö saa luovuuden usein kukkimaan ja kun yhteisölle löytyy yhteinen kohde, jota aletaan kehittämään, alkavat asiat etenemään. Ryhmän toimiessa saadaan yhdessä enemmän irti aiheesta.

Olimme ryhmässämme aikaisemmin tehtävän annon perusteella pohtineet erityisesti luovuuden ja yhteisön käsitteitä ja niiden monimutkaisuutta. Meille nimetyn artikkelin aiheeseen eli luonnosteluun yhteistyössä, oli melko haastavaa yhtäkkiä orientoitua, koska tutkimusartikkelissa ei määritelty tai käsitelty varsinaisesti kumpaakaan otsikkomme avainsanaa. Mainitsimme tämän ongelman Seitamaa- Hakkaraiselle ja totesimmekin yhdessä lööppien usein johdattavan harhaan.

Tutkimuksen aihepiiri oli hieman hankala useimmille luovaan alaan syventymättömille ryhmämme jäsenillemme käsitteiltään ja niiden ymmärtämisen osalta, mistä syystä koimme sekä tutkimuksen kokonaiskuvan hahmottamisen, että syvällisen ymmärtämisen melkoisen haastavaksi. Tämä Kohti tutkivaa työtapaa -kurssi on meidän lisäksemme myös nimikkotutkijallemme aivan uusi kokemus, joten mielenkiinnolla odottelemme seuraavia siirtoja!

Voivatko muut ryhmät samaistua kohtaamiimme vaikeuksiin esimerkiksi haastavien asiasanojen ja käsitteiden ymmärtämisessä?

– Luova yhteisö

3 Replies to “Odotettuja vastauksia ja mielenkiintoista keskustelua nimikkotutkijatapaamisessa”

  1. Voin ehdottomasti samaistua! Teidän osa-aiheenne, luovuus, on varmasti yksi vaikeimpia asioita tutkija. Pidän itseäni luovana ja taide- sekä ratkaisukeskeisenä ihmisenä, mutta oman ajatuspolun ääneen kertominen tuottaisi tuskaa. Minusta tuntuu, että luovuus on tavallaan kiinni siitä miten yksilö saa ideoistaan palautetta lapsuudessa. Harva meistä pitää esimerkiksi kaikenlaisesta taiteesta, joten ymmärrämme luovuutta vain, kun se näkyy itsellemme sopivalla tavalla. Siten onkin hassua, että jo peruskoulussa kuvataiteesta, käsityöstä ja luovasta kirjoittamisesta saa numeerista palautetta. Voisin kuvitella, että useammalla kuin yhdellä meistä nuiva palaute jossakin kohtaa elämää, on tappanut luovuuden. Ainakin hetkellisesti.

  2. Hei Jesper ja kiitos kommentistasi! Luovuus on todella osoittautunut haastavaksi aiheeksi jo pelkän määritelmänsä pohjalta. Saimme kuitenkin nimikkotutkijaltamme jälkikäteen luovuuden määritelmän, joka vaikutti mielestämme osuvalta ja kattavalta. Kommenttisi, että lapsuudessa saatu palaute ja arvosanat taiteellisissa aineissa määrittää luovuutta sohaisee vaan osaa luovuuden käsitteen moninaisesta määritelmästä. Tuon taiteellisen puolen lisäksi luovuus pitää sisällään muun muassa kyvyn kehittää uusia ideoita sekä ongelmanratkaisutaidot. Eli luovuutta tuskin on kuitenkaan kokonaan tapettu, jos sitä on ruokittu esimerkiksi hyvällä palautteella muunlaisissa, ei taiteellisissa ratkaisuissa. Positiivisen palautteen puute yleensäkin on omiaan nujertamaan lapsen ja aikuisenkin itsetunnon, jota ilman luovat ratkaisutkaan tuskin pääsevät puhkeamaan kukkaan.

    Sanna/Luova yhteisö

    1. Jäi vielä mainitsematta, että tuo saamamme luovuuden määritelmä on luettavissa myöhemmässä blogipostauksessamme.

      -Sanna

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *