Toisella lähitapaamiskerralla nimikkotutkijaksemme paljastui Jukka Rantala. Tutkimus, jonka saimme luettavaksi, liittyy vuoden 1918 tapahtumiin Suomessa ja erityisesti kansakoulunopettajien asemaan paikallisyhteisöissä. Luimme opettaja Hulda Salmen kohtalosta, jota punaisuussyytökset painoivat.
Tapasimme Rantalan tämän viikon perjantaina Minerva-torilla. Olimme miettineet etukäteen kysymyksiä ja meitä kiinnostavia aiheita, joista haluaisimme tutkijan kanssa keskustella. Keskustelu lähti luontevasti käyntiin ja saimme toivomiamme vastauksia. Keskustelussa nousi esille myös paljon asioita, joita meille ei olisi tullut mieleen kysyä. Siksi olikin hyvä tavata kasvotusten, jolloin keskustelu pääsi etenemään tilanteen mukaan. Kerroimme ensimmäisessä blogitekstissämme, että odotamme kurssilta yhteistyötä tutkijoiden kanssa. Koemme, että kurssi tarjoaa hyvän mahdollisuuden tutustua tutkijaan ja kuulla hänen näkökulmiaan asioihin.
Kysymykseen vaikeimmaksi kokemastaan asiasta (tässä 1900-luvun alun opettajien tutkimuksessa) Rantala sanoi, että eettiset kysymykset. Hän mainitsi lähteneen ehkä hieman soitellen sotaan, että mitä nämä hänen tutkimuksensa edes ihmisiä kiinnostavat. Havahtuminen tapahtui, kun eräs lukija oli tiedustellut, että onko tämä meidän kirkkoherra, joka on tehnyt kaikki nämä asiat. Rantala sanoi, että erään kannan mukaan kuolleista pitää kirjoittaa itse asiassa varovaisemmin kuin elävistä, koska he eivät voi esittää omaa puoltaan. Rantala on pyrkinyt vastaamaan tähän mm. tarkalla trianguloinnilla eli varmistamalla usean lähteen tukevan tarinaansa.
Alla vielä kuva Rantalan kirjoittamista tutkimuksista sekä väitöskirjasta, jotka saimme häneltä lahjaksi. Alempi kuva on Rantalan hahmotus mallikansalaisen nelikentästä, jonne opettajan oli aiemmin sopeuduttava ja se on sovellettavissa myös nykypäivään. Nelikenttä on iso ja kuvaa sitä, että laki sallii paljon. Kuitenkin vielä nykypäivänäkin paikallisyhteisöt ja niiden kirjoittamattomat säännöt rajoittavat opettajan elämää myös työajan ulkopuolella. Pohdimmekin kysymystä siitä, onko opettaja koskaan täysin vapaa-ajalla. Onko opettajan työ sittenkin ympärivuorokautista?
Terkuin,
Vallankumoukselliset
Heippa,
Tämä teidän loppukaneettinne “onko opettaja koskaan täysin vapaa-ajalla?” sai minut muistelemaan sitä, kun ensimmäisen kerran täysi-ikäistyttyäni näin erään peruskouluopettajani paikallisessa baarissa. Hän ei ollut ollut opettajani vuosiin, eikä hän edes ollut mitenkään selkeästi humalassa, mutta tuntui tavallaan shokeeraavalta nähdä kunnioitettavassa auktoriteettiasemassa toimiva henkilö sellaisessa ympäristössä.
Varmasti opettajien pitää miettiä hieman käyttäytymistään etenkin pienemmissä kaupungeissa. Tämä on varmasti saanut uusia ulottuvuuksia myös somen aikakaudella. Toisaalta voi osoittaa olevansa ns. vain ihminen, mutta toisaalta myös ylilyönnit saattavat helposti levitä opetettavien keskuuteen, ja tällöin luokkahuoneen ylläpitoon tarvittava kunnioitus voi olla mennyttä. Tyystin toinen asia ovat myös vanhemmat; Mitähän pikku-Pentin äiti ajattelee lapsensa kasvattajasta nähtyään kuvia hänestä moottoripyörätapaamisessa tai Las Vegasin matkalla?
T. Jutta / Mamut rokkaa
Heippa Jutta!
Mukavaa, että sinulle tuli mieleen asiasta oma kokemus! Itse olen huomannut, että nykypäivänä moni ihminen ajattelee opettajan yksityisen vapaa-ajan itsestäänselvyytenä. Kuitenkin asiaa edes vähän aikaa pohtimalla voi huomata, että se ei ole niin yksinkertaista. Esimerkiksi sähköposteihin ja oppilaiden asioihin oletetaan vastauksia iltaisinkin. Laki ei myöskään velvoita opettajaa toimimaan tietyllä tavalla vapaa-ajallaan, mutta erityisesti pienemmissä kaupungeissa opettajan vapaa-aika saattaa olla melko rajoitettua tai ainakin monen suurennuslasin alaista toimintaa.
Hienoa myös, että nostit somen esille. On opettajia, jotka ovat esimerkiksi oppilaidensa facebook-kavereita tai muuten yhteydessä heihin somen välityksellä. Itse kuitenkin koen, että somemaailma olisi hyvä pitää erillään työstä, ettei pääsisi syntymään väärinkäsityksiä. Opettajien käyttäytyminen somessa ja sen mahdolliset seuraukset olisi itse asiassa mielenkiintoinen tutkimuksen kohde!
Terkuin,
Ilona/Vallankumoukselliset
Mielenkiintoinen blogikirjoitus ja vastaus kiinnostava myös rokkaavilta mamuilta.
Minä lähdin myös pohtimaan kysymystä ”onko opettaja koskaan vapaa-ajalla?”. On hauska nähdä nykypäivänäkin vanhoja opettajiani ja keskustella heidän kanssaan. Vähitellen koen, että keskustelu alkaa muuttumaan kohti hyvän tuttavan kanssa käytävää keskustelua kuin entisen auktoriteettihahmon kanssa keskustelua. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä, että opettajan identiteetti säilyy heillä aina. Toisaalta vanhan ystäväni äiti on myös opettanut minua alakoulussa ja hän on aina säilynyt minulle ystävän äitinä. Onko jotkin identiteetit vahvempia kuin toiset ?
Heippa Sofia!
Erittäin hyvä pointti! Hyvin mahdollista, että toiset identiteetit ovat vahvempia kuin toiset. Mietin myös, voisiko olla niin, että identiteetin vahvuus riippuu ihmisestä. Esimerkiksi opettajan persoona ja konteksti voivat määrittää identiteetin muodostumista toisella erilaiseksi kuin toisella. Kiitos ajatuksia herättäneestä kommentista!
Terkuin,
Ilona/Vallankumoukselliset