Pääsykoeuudistuksesta…

Pääsykoeuudistus sivuuttaa nuorten edun – on väärin kasata vastuu tulevaisuudesta teinien harteille

Tässä luettavaksi Jaakko Hämeen-Anttilan muutaman viikon takainen kolumnikirjoitus, “Pääsykoeuudistus sivuuttaa nuorten edun – on väärin kasata vastuu tulevaisuudesta teinien harteille” (HS 18.9.2017). Kirjoitus liittyy läheisesti aiheeseemme nuorten opiskelumotivaatiosta ja hyvinvoinnista. Olemme keskustelleet pääsykoeuudistuksesta myös nimikkotutkijamme kanssa, ja saimme aikaan rakentavaa keskustelua.

Kysyisimmekin teiltä lukijoiltamme, onko tämän hetkinen pääsykoesysteemi turhauttava ylenpalttisen pänttäyksen johdosta? Onko tärkeintä saada nuoret mahdollisimman nopeasti jatkokoulutuksen piiriin uuden pääsykoejärjestelmän myötä?

Rentouttavaa viikonloppua kaikille toivottaen,

Menestyksen hinta 

5 Replies to “Pääsykoeuudistuksesta…”

  1. Mielestäni nykyinen järjestelmä on hyvä! Toki pääsykoejärjestelmä vaatisi ehkä joltain osin uudistusta, mutta mielestäni painoarvoa ei tulisi laittaa lukion ylioppilaskirjoituksiin. Jaakko totetaa hyvin nykyisen pääsykoejärjestelmän vahvuuden :”Nykyjärjestelmässä voi alkaa kaksikymppisenä tai myöhemminkin päntätä ja puurtaa ja päästä opiskelemaan sitä, mistä on ehkä vasta kouluaikojen jälkeen kiinnostunut. ”
    Itse henkilökohtaisesti en osannut tai viitsinyt lukiossa panostaa kirjoituksiin, koska minulla ei ollut mitään ajatuksen hiventäkään siitä, mitä edes haluaisin opiskella.
    Nostan myös esiin Jaakon osuvasti todetessa:
    ”MINUN on vaikea ymmärtää, miksi olisi kielteistä antaa nuorten kehittyä vapaasti ilman liiallisia paineita tulevaisuudestaan. Jotkut meistä löytävät tulevaisuutensa jo kouluaikana, ja hyvä niin, mutta useimmat joutuvat etsimään itseään hieman kauemmin. ” Se on mielestäni juurikin näin. Toivottavasti päättäjät ottavat tämän asian huomioon!

    1. Moikka Mirja! Samaistun paljon ajatuksiisi. Lukiossa en tiennyt yhtään, mihin haluaisin opiskelemaan. Välivuodet olivatkin arvokasta aikaa oman suunnan ja motivaation löytymiselle. Koulussani yo-kirjoituksiin tähdättiin ensimmäisestä vuodesta saakka ja niiden tärkeyttä painotettiin. Voinkin kuvitella jo valmiiksi suurten paineiden kasvavan erittäin suuriksi uudistuksen myötä.

      Paineiden ja panostuksen kasvaessa korkeimpien arvosanojen saaminen vaikeutuu entisestään, jos arvostelu pysyy Gaussin käyrän mukaisena. Pääsykoekeväässä läsnä oleva valmennuskurssien “kilpavarustelu” tuleekin luultavasti siirtymään jo lukioon. Arvelen, että sosioekonominen tausta alkaa vaikuttaa koko ajan aikaisemmin nuoren menestymismahdollisuuksiin.

      Korkeita yo-arvosanoja tavoitellessa myös lukion valinnan tärkeys saattaa korostua. Kun oppilaat haluavat parhaat mahdolliset edellytykset menestyä kirjoituksissa, lisääntyyköhän lukioiden välinen statuskilpailu ja “eliittikoulujen” syntyminen?

      Millaisia ajatuksia teillä herää näistä ja omasta hakuprosessistanne? Pidittekö välivuosia pelätessänne rankkaa luku-urakkaa heti yo-kirjoitusten jälkeen? Olisiko opiskelupaikan saaminen yo-arvosanoilla nopeuttanut/helpottanut/vaikeuttanut hakuprosessianne?

        1. Maksulliset kurssit eriarvoistavat oppilaita todella ikävästi. Suomi on ollut maa, jossa kaikilla on teoriassa ollut mahdollisuus päästä yliopistoon. Nykyisin suosituimmille aloille on lähes mahdotonta päästä ilman valmennuskursseja. Olisi hirveää, että jo peruskoulussa olisi näitä kursseja.
          Asia on todella monimutkainen. Vastustan pääsykoeuudistusta, sillä ylioppilaskirjoitukset ovat jo ennestään hirvittävän stressaavat. Ja mikä lukion aine vastaa esimerkiksi oikeustieteellistä? Ainakin omasta kokemuksesta voin sanoa, että motivaatio lukea pääsykokeisiin oli aivan erilainen kuin ylioppilaskirjoituksiin. Ja useimmilla nuorilla välivuodet eivät ole ns. hukkaan heitettyä aikaa vaan he tekevät esimerkiksi töitä, joista maksavat veroa.

          Miliza/pedagogit

  2. Lukiessani kommenttejanne ja linkkaamianne HS:n juttuja koen samaistuvani vahvasti esiintuomiinne asioihin! Mielestäni tämän hetkinen pääsykoejärjestelmä vaatii pientä päivitystä täydellisen uudistamisen sijaan. Esimerkiksi kasvatustieteiden pääsykokeet VAKAVA-kokeineen ovat onnistunut esimerkki nykyisistä pääsykokeista. Ja mielestäni nimenomaan tähän suuntaan pitäisi pääsykokeita mahdollisuuksien mukaan viedä! Vaikka koe tässäkin tapauksessa tulisi melko pian ylioppilaskirjoitusten jälkeen, ei se vaatisi samanlaista sitoutumista kuin esimerkiksi logopedia, johon saatetaan päntätä vuosi(a). Myös kaksiportainen pääsykoe toisi jokaiselle mahdollisuuden osallistua kokeeseen ja sen tulosten perusteella päästä tuomaan omaa itseään ja persoonaansa esiin kirjallisen kokeen jälkeisellä soveltuvuuskokeella. Toki kaikkiin koulutuksiin ei tämäkään malli välttämättä sopisi… Tavallaan ymmärrän päättäjien paineet muuttaa pääsykokeita ja painottaa enemmän ylioppilastutkintoa asian moninaisuuden takia. Toimivan ratkaisun löytäminen kuitenkin vaatii aikaa ja asian perusteellisempaa tutkintaa ja pohdintaa.

    Mirka/Seikkailijat

Leave a Reply to Mirka / Seikkailijat Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *