Jos tähän mennessä olemme saavuttaneet toimivan, älykkyyttämme ja tietoa laajentavan tavan kulttuuristen artefaktien kuten, luku- ja kirjoitustaidon, painotaidon, tietokoneiden ja internetin avulla, mikä voisi olla seuraava suuri mullistus tai edistysaskel tiedon leviämisen ja jakamisen parantamiseksi? Vai onko tämä hetki tiedon jakamisen huipentuma ja lähdemmekin nousujohteiselta tieltä harhailemaan erilaisten valemedioiden ja pseudotieteiden hämääminä, koska monenmoista tietoa on saatavilla nopeasti muutamalla hipaisulla? Voiko käsillämme oleva tiedon määrä tehdä meistä yksilöinä niin “älykkäitä”, että alamme kyseenalaistamaan kaiken saatavilla olevan tiedon ja tiedonlähteet?
Onneksi ympärillämme on muita opiskelijoita, opettajia ja tutkijoita hyvänä keskustelujen ja ajatuksien heijastuspintana. Keskusteluiden ja ajatusten vaihdon yhteydessä sopivassa asenneilmapiirissä saamme irrotettua omista resursseistamme parhaan mahdollisen tehon. Ja kuten Hakkaraisen artikkelista (2009 s.17) voimme lukea, niin yksilöiden hitsautuminen älykkäiksi verkostoiksi ei välttämättä suju aina yhteisymmärryksessä vaan vaatii ponnisteluja. Ollessamme eri mieltä asioista vaikutamme toistemme kehitykseen ja prosessi tarjoaa tukea verkostoälykkyydelle.
Pohdintaa à la
Saila/ luova verkosto
On todella mielenkiintoista nähdä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tuntuu, että olemme jo niin huipulla tiedon jakamisessa, että tästä on vaikea mennä enää pidemmälle. Mutta luultavasti kohta tulee taas jotain mullistavaa, mistä olemme vielä täysin tietämättömiä. 🙂
Miliza/pedagogit