Moikka!
Me lähdettiin Motivaatiosafkan porukan kanssa pohtimaan vielä syvemmin Kristiina Janhosen kouluruokailututkimuksen aineistoa, sen keruutapoja ja osuvuutta. Tässä teille luettavaksi paketti tärkeimmistä asioista.
Kristiina Janhosen tutkimus “Adolescents’ school lunch practices as an educational resource” on laadullinen tapaustutkimus, joka on osa neljän artikkelin väitöskirjaa.
Aineisto on kerätty 71:ltä yhdeksäsluokkalaiselta oppilaalta esikaupunkinaapurustossa sijaitsevasta 500 oppilaan koulusta. Tutkimusaineisto kerättiin koulussa havainnoimalla vuosina 2012-2013 ja se kesti lähes vuoden. Janhonen vieraili yhteensä 52 kertaa koululla, joista 30 kertaa hän keskittyi havainnointiin (n.138h ajan). Alustava havainnointi tapahtui syyslukukaudella ja syvemmät tarkkailujaksot keväällä. Syvemmässä tarkkailujaksossa Janhonen tutustui viikon kerrallaan jokaiseen kolmeen 9-luokkaan. Tarkkailujaksojen jälkeen oppilailla teetettiin esseet otsikolla ” Minun kouluruokailukokemukseni”, josta saatiin oppilaiden tuottamaa kirjallista aineistoa tutkimukseen. Esseiden lisäksi järjestettiin sekä litteroitavia pienryhmäkeskusteluita, että vapaamuotoisia keskusteluita joista saatiin suullista materiaalia. Ryhmäkeskusteluissa käytettiin paljon visuaalisia virikkeitä, joihin oppilaat saivat itse reagoida subjektiivisesti ja muodostaa keskustelun.
Tutkimuksen aineisto muodostuu aiemmista aiheeseen liittyvistä tutkimuksista ja tietysti tutkimuksen aikana kerätystä materiaalista. Janhosen artikkeliväitöskirjassa aiemmat tutkimukset ovat samasta aiheesta hieman laajemmassa mittakaavassa (pohjoismaisten nuorten kouluruokailutottumuksia) ja niiden määrällisesti kerätty aineisto toimi pohjana tälle laadulliselle tutkimukselle.
Tutkimus pyrki vastaamaan useampaan kysymykseen, joista ehkä tärkeimmiksi osoittautuivat ” Kuinka nuoret kokevat kouluruokailun?” ja “Kuinka se saadaan kasvatukselliseksi resurssiksi mielekkäästi?”. Tavoitteeksi nousi osallisuutta ja toimijuutta tukeva ruokakasvatus, ja sen saavuttamiseksi tuli aihetta tutkia juuri nuorten näkökulmasta.
Aineiston hankinnan instrumentit koostuivat pääosin neljästä menetelmästä: Teemahaastatteluista pienryhmissä, vapaamuotoisista keskusteluista, havainnoinnista ja dokumenttihavainnoinnista. Teemahaastattelun pohjana käytettiin nuorten itse piirtämiä (18kpl) kuvia kotitalouden tunneilta ja keskustelut nauhoitettiin myöhempää analysointia varten. Niissä käytiin myös läpi havainnoinnin aikana ihmetyttäneitä asioita. Vapaamuotoisia keskusteluita tutkimusaiheesta Janhonen kävi oppilaiden ja opettajien kanssa esimerkiksi välitunneilla ja ruokalassa. Odotuksia vastauksista ei ollut ja näin pyrittiin luomaan myös luottamusta ja avointa ilmapiiriä tutkijan ja tutkittavien välille. Havainnointi sisälsi käyttäytymisen tarkkailua monelta kantilta: sosiaaliset suhteet, ruokalakäyttäytyminen, kaupassakäynti, yleiset asenteet ja vallitsevat normit. Aluksi Janhonen havainnoi ulkopuolisen asemassa ja vaihtoi myöhemmin osallistuvaan havainnointiin, josta hän kirjoitti kenttäpäiväkirjaa. Dokumenttihavainnointi sisälsi oppilaiden kirjoittamia äidinkielen esseitä kouluruokailusta. Nuoret saivat vapauden ilmaista itseään aiheeseen liittyen ilman rajoituksia ja opettajien tai tutkijan asettamia paineita.
Kuinka hyvin näin hankitulla aineistolla on päästy käsiksi tutkittavaan ilmiöön? Janhonen teki tutkimusta koulussa vuoden ajan, jolloin oppilaat tottuivat hänen läsnäoloonsa ja havainnointi oli luontevampaa . Se on varmasti vaikuttanut myönteisesti siihen, etteivät nuoret kokeneet tarvetta miellyttää tai olla “vieraskoreita” keskusteluissa tai kirjoituksissaan. Janhonen ei asettanut itseään oppilaiden eikä opettajien kanssa samaan asemaan, vaan pysyi erillisenä henkilönä, jolloin keskusteluissa ei ollut arvioinnin painetta koulun puolelta. Oppilaat saivat vastata rauhassa ja anonyymisti kysymyksiin. Aiempien määrällisten tutkimusten tulosten lisäksi oli tärkeää, että tämä tutkimus suoritettiin kentällä, jolloin Janhonen todella pääsi sisään nuorten ajatusmaailmaan. Oli myös hyvä, että ryhmäkeskusteluiden lisäksi kerättiin yksilöllisesti tuotettua materiaalia (esseet) jolloin mahdolliset sosiaaliset paineet eivät vaikuttaneet vastauksiin. Aineistonkeruumenetelmät olivat monipuolisia ja hyvin tutkittavaan ilmiöön sekä ihmisiin sopivia. Sovellettavuuden ja ratkaisujen löytymisen kannalta ilmiötä tulisi tutkia tämän lisäksi useammasta koulusta eri puolilta Suomea.
Siinä meidän pohdinnat aiheesta, mukavaa viikkoa kaikille 🙂
Sofia, Iiris, Mikaela, Alpo & Janette /Motivaatiosafka
Moikka Motivaatiosafkalaiset, ja kiitos kovasti tästä postauksesta!!
Näin selkeää ja havainnollistavaa tekstiä on kiva lukea, ja tästä sai helposti käsityksen siitä, mistä tutkimuksenne aineisto oikein on kaivettu! Mielenkiintoinen aihekin teillä, innolla odottelen keskustelua aiheesta.. 🙂
Riina / Pedagogit
Moikka, kiitos kommentista ja pahoittelut vastauksen venymisestä! 🙂 Yritettiin just saada siitä sekamelskasta helppolukuista tekstiä, kiva jos onnistui!
M.U/ Motivaatiosafka
Oli todella mielenkiintoista keskustella tutkimuksen aiheesta esittelypäivänä, tuntui että olette hyvin perillä asioista. Hauska kuulla kuinka tutkija on sulauttanut itseään oppilaiden sekaan, näitä juttuja ei tule usein ajatelluksi. Olen samaa mieltä että se on varmasti auttanut saamaan luotettavampia tuloksia. Hyvä tutkimus!
Kiitos Sofie, kiva kuulla! Joo, aivan samaa mieltä tuosta sulauttamisesta. Varmasti vaikuttanut hyvällä tavalla tuloksiin!
M.U/Motivaatiosafka
Hei Motivaatiosafka!
Olin kuuntelemassa teidän esitystänne pari viikkoa sitten ja tutkimuksenne vaikutti mielenkiintoiselta. Tästä tutkimuksesta teki mielenkiintoisen se, että tukija on ollut oppilaiden kanssa havainnoimassa yhtäjaksoisesti vuoden ajan. Se on mielestäni kohtuullisen pitkä aika, mutta uskon sen vaikuttaneen (positiivisesti) tutkimustuloksiin. Tutkijanne on lisäksi käyttänyt tutkimuksessaan useita erilaisia havainnointikeinoja. En ole ainakaan aikaisemmin törmännyt vastaavanlaisiin tutkimuksiin, joten tästä oli ihan hauska lukea lisää informaatiota.