Sukelluksista, niiden tieteellisyydestä ja yliopiston kursseista / Seikkailijat

Tämän päivän kirjoituksemme idea tuli erääseen kirjoitukseemme tulleesta kommentista.

Jäin itse jälkeenpäin miettimään luokan ulkopuolella tapahtuvaa oppimista ja sen hyötyjä/haittoja. Ootteko itse ryhmässä pohtineet osallistumista kyseiseen kokeiluun? Luulisitteko, että siitä voisi olla jotakin kulttuurista hyötyä muillekin kuin vaihto-oppilaille? Ajatuksen tasolla “kulttuurisukellus” on mielestäni loistava, mutta minun on vaikea uskoa sen toimimiseen käytännössä.” – Saga/Luova yhteisö

Hei Saga,

Mietimme kommenttiasi ryhmänä ja tulimme siihen tulokseen, että tutkimuksessa olleelle kurssille olisi ollut erittäin mielenkiintoista osallistua. Meidän mielestä siitä olisi ollut hyötyä kaikille kurssilla olleille, ei vain vaihto-opiskelijoille. Tekiväthän suomalaisetkin opiskelijat kulttuurisukelluksia kurssin aikana. Suomalainenkin henkilö voi sukelluksen avulla oppia runsaasti eri kulttuureista Suomessa, sillä Suomessa ei ole olemassa vain yhtä kulttuuria vaan yhdistelmiä kymmenistä ja taas kymmenistä eri kulttuureista. Lisäksi mielestämme muut opettajat kouluasteesta välittämättä voisivat ottaa mallia Posti-Ahokkaan kurssista, ja käyttää kulttuurisukelluksia ja luokkahuoneen ulkopuolista opetusta laajemminkin hyödykseen.

Kulttuurisukellushan perustuu kokemusoppimiseen, jolle on olemassa tieteellinen perusta. Bakerin (1989) mukaan kokemusoppimisen hyödyt tulevat esiin, kun ajattelu, tunteet ja tekeminen yhdistetään kokonaisuudeksi. Ja näinhän tutkimuksessa toimittiin. Oppimispäiväkirjojen avulla opiskelija pääsi tekemisen jälkeen reflektoimaan omia tunteitaan samalla kehittäen ajatteluaan. Luokkahuoneen ulkopuolella oppimista tukee muun muassa USA:ssa tehty tutkimus (Riggio, Sapolis ja Chen, 2011), jossa ”oikean maailman oppiminen” paransi opiskelijoiden kriittistä ajattelua ja ongelmanratkaisukykyä. Olet kuitenkin oikeassa siinä, että luokkahuoneen ulkopuolista oppimista on tutkittu vähän, ja sitä tulisi tutkia vielä lisää. Mitä tulee kulttuurisukelluksiin, Nieton (2006) tutkimuksen mukaan sukellusten merkitys kokemukseen ja oppimiseen olivat väliltä suuri ja erittäin suuri, joten viitteitä sukellusten toimivuudesta oppimisen taustalla on jo olemassa. Kulttuurisukelluksen ideahan ei ole uusi, vaan saman tyyppistä opetustapaa/tutustumistapaa on käytetty muuallakin. Esimerkiksi oma äitini kertoi tehneensä saman tyyppisiä harjoituksia teininä eräällä leirillä.

Kulttuurisukelluksen ajatus on hieno, ja vaikka myöhemmin tulisi tutkimuksissa selville, että sukellukset eivät toimi kulttuurisen sukelluksen välineenä toisin kuin Posti-Ahokas ehdottaa, oppii niiden avulla varmasti muitakin taitoja.

(Viittaamani tutkimukset löytyvät laajemmin Posti-Ahokkaan tutkimuksesta, suosittelen kaikkia lämpimästi tutustumaan Get Out! -tutkimukseen!)

Terveisin,

Seikkailijat

6 Replies to “Sukelluksista, niiden tieteellisyydestä ja yliopiston kursseista / Seikkailijat”

  1. Moikka, harmi etten päässyt kuulemaan esitystänne. Tutkimuksen aihe on tosi jännä ja blogipostaukset koukuttavia. Pakko tutustua aineistoon jonka vinkkasitkin tekstin loppuun! Ilmiöoppimistahan on paljon nyt hehkutettu ja se kuulostaa aika samalle. Juttelin tänään sattumoisin erään luennoitsijan kanssa joka totesi että on projektityöskentelyäkin opettettu ja melko kauan aikaa, se vain ei jostain syystä ole siirtynyt opiskeluajoista opettamisen työkaluksi (vasta viime aikoina). Hän totesi myös että instituutoilla kestää melkoisia aikoja ennen kuin saadaan joku uusi opiskelu/opetustapa oikeasti käyttöön.
    Mietinkin kuinka esimerkiksi luokkahuoneen ulkopuolinen oppiminen on sitten koettu opiskelijan kannalta, onko se sitten sellainen kokemus jota ei innoissaan viitsi jakaa eteenpäin. Siis siitä huolimatta että oikean maailman oppimisella on hyviä vaikutuksia esim. ongelman ratkaisu tai kriittinen ajattelu. Voisiko siinä olla jotain yhteistä oppimispäiväkirja ähkyn kanssa?

    Sofie/ Suunnannäyttäjät

    1. Kiitos kommentista! Opetuksen käytännöllistämistestä ollaan tosiaan puhuttu jo vuosikymmeniä, mutta vasta nyt se on saamassa jalansijaa opetuksessa. Sanoissasi voi olla perää. Vaarana on, että luokkahuoneen ulkopuolinen oppiminen saattaa opiskelijalle näkyä “ylimääräisenä” työnä johon ei osata suhtautua vakavasti, vaan yritetään päästä sieltä, mistä aita on matalin.

      Meeri/Seikkailijat

  2. Heippa Seikkailijat! Hauskaa, että inspiroiduitte kommentistani. Mainitsemasi tutkimukset kokemusoppimisesta vaikuttavat mielenkiintoisilta. Pitääkin tutustua niihin tarkemmin. Tsemppiä tenttiviikolle 🙂

    – Saga

  3. Moikka Seikkailijat! En päässyt harmi kyllä seuraamaan esitystänne viimeksi, sillä tutkimuksenne vaikuttaa hyvin kiinnostavalta ja inspiroivalta. Olisikin kiva kuulla tarkemmin, mitä kulttuurisukelluksella käytännössä tarkoitetaan? Millaisia kulttuurisukelluksia esimerkiksi tutkimuksen yhteydessä tehtiin niissä neljässä kategoriassa – julkisessa, kodissa, mediassa ja koulussa?

    1. Hei Sanni! Olemme miettineet ryhmän kanssa paljon kulttuurisukelluksen määrittämistä ja olemme käyttäneetkin välillä sanaa kokemusoppiminen, joka vähän avaa kyseistä käsitettä. Kulttuurisukellusta ei varsinaisesti määritelty tutkimuksessa, mutta käytännön esimerkkeinä sukelluksista annettiin mm. seuraavia: tutustuminen muun maan kulttuuriin käymällä heidän kotonaan, muutama vaihto-oppilas kävi saunassa kokeilemassa Suomen perinteitä, osa katsoi dokumentin Brasilialaisesta perheestä ja toise vierailivat erityisopetusta tarvitsevien koulussa kokeilemassa millaista olisi olla sokea. Toivottavasti tämä hieman avasi kulttuurisukellusta ja sait kiinni mitä se voi käytännössä tarkoittaa!

      Terveisin Tanja ja Birgi /Seikkailijat

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *