Tässä blogitekstissä valotamme sitä teoreettista taustaa, johon nimikkotutkimuksemme nojautuu. Näin ollen tämä kirjoitus kertaa ja syventää sitä, mistä viimeksi teille kerroimme pitämässämme esitelmässä. Kiitos muuten kaikille teille, jotka tulitte kuulemaan ryhmämme esitelmiä ja osallistuitte antoisaan keskusteluun! Selvästikin kulttuurinen kestävyys herätti teissä kiinnostusta, minkä rohkaisemana kerromme nyt lisää siitä, mitä olemme aiheesta oppineet tämän kurssin puitteissa. Toivottavasti keskustelu jatkuu alla kommenttiosiossa! Seuraavaksi siis kulttuurin ja kestävyyden teoriaa.
Nimikkotutkimuksemme keskeisimmät viitatut artikkelit ovat kaksi Katriina Soinin kulttuurista kestävyyttä tarkastelevaa tutkimusta (Soini & Birkeland 2014; Soini & Dessein 2016), ja ne ovat myös tämän blogikirjoituksen lähteinä. Suosittelemme lämpimästi asiasta kiinnostuneita lukemaan kyseiset artikkelit.
Lähtökohtana ovat siis kulttuurin ja kestävyyden käsitteet. Kulttuuria voidaan pitää yhtenä maailman monimutkaisimmista käsitteistä (Soini & Dessein 2016). Sanalla kulttuuri (engl. culture) on useita merkityksiä. Verrataanpa seuraavia suomen kielen ilmaisuja:
1) “Kivikaudella kulttuuri kehittyi hitaasti.”
2) “Järjestö tukee karjalaisen kulttuurin säilymistä.”
3) “Käyn joka viikko jossain kulttuuririennossa.”
Ensimmäisessä lauseessa kulttuuri viittaa yleisesti kaikkeen inhimilliseen (älyllinen, hengellinen, esteettinen) toimintaan. Toisessa lauseessa kulttuuri tarkoittaa taas tiettyä (tiettyyn kansakuntaan ja aikakauteen liittyvää) elämäntapaa. Kolmannessa lauseessa kulttuurilla viitataan taas erityisesti ajattelulliseen ja taiteelliseen työhön ja toimintaan. (Ks. Soini & Dessein 2016.) Kun jatkossa puhumme kulttuurista, on hyvä pitää mielessä kulttuuri -sanan monimerkityksellisyys.
Kestävyys ja kestävä kehitys ymmärretään monesti synonyymeiksi. Soini ja Dessein (2016) hyväksyvät käsitteiden yhtäläisyyden tietyissä konteksteissa, mutta toisissa konteksteissa taas pitävät käsitteet erillään (suosien ensin mainittua). Voimme kuitenkin lähteä siitä, että kestävyys ja kestävä kehitys tarkoittavat jotakuinkin samaa: kehitystä, joka täyttää nykyiset tarpeemme säilyttäen silti myös tuleville sukupolville mahdollisuuden täyttää heidän tarpeensa (ks. Soini & Birkeland 2014). Kehitystä ei tässä tarvitse ymmärtää yksioikoisesti esimerkiksi taloudellisena kehityksenä (tuotannon kasvuna) vaan se voi olla luonteeltaan myös laadullista (Soini & Dessein 2016).
Perinteisesti kestävyyden on katsottu koostuvan kolmesta “pilarista”, jotka ovat ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen. Kysymys, johon tässä tekstissä paneudumme (Soinin tutkimuksiin tukeutuen) on: mikä on kulttuurin suhde kestävyyteen?
Viime vuosikymmenten aikana, ymmärrys kulttuurin ja kestävyyden yhteenkietoutumisesta on lisääntynyt, mikä näkyy uuden käsitteen, kulttuurisen kestävyyden, käyttöönotossa. Mutta mitä tarkoitetaan, kun puhutaan kulttuurisesta kestävyydestä?
Diskursiivisessa tarkastelussaan Soini ja Birkeland (2014) analysoivat tieteellisiä tekstejä ja löytävät seitsemän eri lähestymistapaa, joilla kulttuurista kestävyyttä on käsitelty. Emme käy niitä kaikkia tässä läpi, mutta mainitsemme muutaman. Esimerkiksi ‘kulttuurisen perinnön’ näkökulmassa kulttuuri nähdään ihmiskunnalle kertyvänä varantona, jolloin kulttuurinen kestävyys on tämän pääoman vaalintana. Sen sijaan esimerkiksi paikallisuutta korostavassa näkökulmassa (aito, säilytettävä) kulttuuri nähdään vahvasti paikkaan sidottuna ja saavan oikeutuksensa sen alkuperäisyydestä. Näin ollen kaikki ulkoinen (globaali) kulttuuri uhkaa sitä, ja kulttuurinen kestävyys saa merkityksen paikallisen kulttuurin suojelemisena. Ekokulttuurisen sivilisaation näkökulmasta katsottuna kulttuuri taas nähdään kestävyyden perustana: vain kulttuuri, jonka arvomaailmaan, periaatteisiin ja uskomuksiin on kasvanut ymmärrys ympäristönsä ja elinolojensa suojelemisesta, kestää. Mainittujen lisäksi Soini ja Birkeland löysivät siis vielä neljä muuta näkökulmaa kulttuuriseen kestävyyteen.
Soinin ja Birkelandin analyysin pohjalta Soini ja Dessein (2016) konstruoivat kehyksen, jonka kautta kulttuurista kestävyyttä voidaan tarkastella. Siinä kulttuurilla ja kestävyydellä on kolme esitysmuotoa:
1) Kulttuuri osana kestävyyttä (culture in sustainability): kulttuurinen kestävyys ymmärretään kestävän kehityksen “neljänneksi pilariksi” ekologisen, taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden lisäksi. Kulttuurilla on itseisarvo. Edellä kuvattu ‘kulttuurisen perinnön’ diskurssi edustaa tätä ajattelutapaa.
2) Kulttuuri kestävyyttä varten (culture for sustainability): kulttuuri tukee ekologista, taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä. Kulttuurilla on itseisarvon lisäksi välinearvoa. Edellä kuvattu ‘paikallisuuden korostus’ on yksi esimerkki diskurssista, jossa kulttuurin ja kestävyyden suhde ymmärretään täten.
3) Kulttuuri kestävyytenä (culture as sustainability): kulttuuri on perusta kestävyydelle: ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys voivat toteutua vain kulttuurissa, joka perustuu kestävälle ajattelulle, ts. kulttuuriselle kestävyydelle. ‘Ekokulttuurisen sivilisaation’ diskurssi on ilmentymä tästä ajatusmallista.
Kuten huomaamme, kulttuurinen kestävyys saa eri yhteyksissä erilaisia merkityksiä. Soini ja Dessein (2016) varovat asettamasta näitä keskinäiseen paremmuusjärjestykseen tai muodostamasta niiden välille kehityspolkua. Liioin ei kellään tulisi olla tarvetta vannoa vain yhden kulttuurisen kestävyyden esitysmuodon nimeen: riippuu kontekstista, mikä esitysmuoto on milloinkin hyödyllisin. Soini ja Dessein kehottavatkin siis tarkastelemaan luomaansa käsitekehystä kokonaisuutena.
Tässä siis oli teorianjanoisille vähän pohdittavaa. Jos jokin jäi epäselväksi, niin kirjoita kysymyksesi kommenttiin. Jos mikään ei jäänyt epäselväksi, niin selitä toki meillekin, mistä ihmeestä tässä oikein on kysymys. 🙂
Lähteet:
Soini, K. & Birkeland, I. (2014). Exploring the scientific discourse on cultural sustainability. Geoforum. 51, 213–223.
Soini, K. & Dessein, J. (2016). Culture-Sustainability Relation: Towards a Conceptual Framework. Sustainability 8, 167. MDPI.
Terveisin,
Juánittelijat