Opettajuuden odotukset nykypäivänä

Lähdimme pohtimaan keskusteluja, joita syntyi esityksemme jälkeen. Oli mukavaa, että monella oli kerrottavana tarinoita ja ajatuksia opettajan vapaa-aikaan ja hyveyteen liittyen. Opettaja-lehden tutkimuksen mukaan jopa 60 % opettajista kokee, että heidän yksityiselämäänsä tarkkaillaan muita tarkemmin. Lähdimme tarkastelemaan eroja nykypäivän ja nimikkotutkimuksemme ajanjakson välillä Jukka Rantalan nelikenttämallin mukaan. Keskellä mallikansalaisuuden käsite, johon opettajan tuli sopeutua.

Pohdimme, että ahkeruutta ei vaadita nykyisin niin paljon kuin ennen. Ennen opettajilta vaadittiin esimerkiksi osallistumista järjestötoimintaan, ja sen ajateltiin suorastaan kuuluvan opettajan työhön. Ajattelimme, että nykyisin on jopa parempi kun ei osallistu. Esimerkiksi uskonnolliseen tai poliittiseen toimintaan osallistuminen voi luoda mielikuvia opettajista. Oletteko samaa mieltä?

Opettajat eivät ole täysin nuhteettomia, mutta sitä kuitenkin odotetaan vähemmän kuin ennen. Toisaalta opettajan ylinopeussakot tai kaahailut voivat aiheuttaa yleistä paheksuntaa paikallisyhteisössä. Myös esimerkiksi työnhaussa pienikin rike voi koitua kohtaloksi, koska hakijoita saattaa olla varsin runsaasti.

Vaatiiko opettajan työ siihen uskollisesti sitoutumista? Kuten esimerkiksi tavoitettavuutta 24/7. Meille heräsi ajatuksia, että toisaalta uskollisuutta nykyäänkin vaaditaan, mutta tiedostetaan myös opettajien vapaa-aika. Tähän vaikuttaa toisaalta myös, että asettaako opettaja itse rajoja ja vanhempien suhtautuminen aiheeseen.

Hurskaus on Kielitoimiston sanakirjan mukaan oikeamielisyyttä ja puhdassydämisyyttä. Rantala liittää hurskauteen kuuluvaksi esimerkiksi seksuaalisen siveyden. Suhtautuminen esimerkiksi esiaviollisiin suhteisiin oli ennen tiukempaan, mutta toisaalta aviorikokseen suhtautuminen on nykyäänkin tuomitsevaa.

Pohdimme, että näissä vaatimuksissa on eroja paikkakunta- ja koulukohtaisesti. Esimerkiksi pienemmillä paikkakunnilla opettajilta vaaditaan enemmän, ja opettajiin törmätään myös useammin vapaa-ajalla. Mitä mieltä olette, mistä nykypäivän opettajien paineet ja yhteisön odotukset voivat mahdollisesti johtua?

Terveisin, vallankumoukselliset

7 Replies to “Opettajuuden odotukset nykypäivänä”

  1. Mielestäni sitoutuminen ei edellytä 24/7 tavoitettavuutta. Toki vanhempien viesteihin vastaaminen osoittaa sitoutumista mutta arkisin ja päiväsaikaan vastaaminen riittää. Aika harva asia on oikeasti niin kiireellinen että se pitää hoitaa heti.

    Ehkä opettajuuteen liittyy ajatus esimerkillisyydestä ja siksi heiltä odotetaan enemmän kuin muilta. Olisi kuitenkin kohtuullista muistaa opettajankin olevan vain ihminen.

    Tulikin mieleen, että Liisa Keltikangas-Järvinen kirjoitti yhdessä kirjassaan, että Suomessa opettajiksi valikoituu tällä hetkellä temperamentiltaan keskimääräistä sosiaalisempia ihmisiä. Mitä sosiaalisempi ihminen on, sitä tärkeämpää hänelle on se, mitä muut hänestä ajattelevat. Hän esitti, että ehkä opettajilta ei odoteta enempää kuin ennen mutta opettajat nykyään ottavat heihin kohdistetut odotukset entistä raskaammin.

    1. Kiitos kommentistasi Tytti!

      Opettaja voisikin hyvin pohtia etukäteen tavoitettavuudelleen rajan, jossa pyrkisi pysymään! Mielenkiintoinen pointti tuo Keltikangas-Järvisen tutkimustulos. Voisi hyvinkin olla mahdollista, että odotukset koetaan suurempina. On myös esitetty pohdintoja siitä, voiko kenttätyössä muutamassa vuodessa loppuun palavat opettajat olla tulosta juurikin siitä, että opettajankoulutukseen karsiutuu sosiaalisia ja empaattisia ihmisiä. Kuitenkaan esimerkiksi koulutus ei itsessään valmenna opettajaopiskelijoita työelämään tai vuorovaikutukseen työelämässä.

      Terkuin,
      Ilona/Vallankumoukselliset

  2. Moikka Vallankumoukselliset!

    Heti alkuun kiitokset hyvästä blogipostauksestanne! Mielenkiintoni heräsi, sillä olen itse alun perin paikkakunnalta, jossa asuu n. 5000 ihmistä. Ymmärrän ajatuksen siitä, että mahdollisesti pienillä paikkakunnilla opettajia tarkkailtaisiin enemmän, mutta en ole itse kokenut sitä näin. Oman kokemukseni mukaan opettajilta ei vaadittu yhtään sen enempään silloin, kun asuin pienellä paikkakunnalla kuin suuremmalla paikkakunnalla asuessani. Jos olen törmännyt opettajiini esimerkiksi kaupassa, olen jäänyt juttelemaan heille mukavia, enkä esimerkiksi tarkkailemaan mitä heidän ostoskoreistaan mahdollisesti löytyy. Koin ja koen suhteeni opettajiini jopa aika läheiseksi ja joskus kaverilliseksikin, sillä esimerkiksi nyt myöhemmällä iällä olen päätynyt yläasteaikaisten opettajieni kanssa baariin seurustelemaan ja tämä tuntui minusta hyvin luonnolliselta. Näkökulmani on tietenkin suppea, sillä olen katsonut tilanteita oppilaan, enkä esimerkiksi opettajan tai oppilaan vanhemman näkökulmasta, eikä kaikki koulumme opettajat asuneet samalla paikkakunnalla kuin missä he opettivat. Ajatuksiini saattaa vaikuttaa myös se, että äitini on opettaja ja olen tottunut siihen, että opettajatkin ovat ihan tavallisia ihmisiä.

    Haluan sanoa muutaman sanan myös suhtautumisestani opettajien uskonnolliseen tai poliittiseen suuntautumiseen, sillä olen kanssanne samaa mieltä siitä, että saattaa olla jopa parempi, että opettaja ei ole aktiivinen toimija missään uskonnollisessa tai poliittisessa ryhmässä. Kaikilla saa ja kuuluukin olla omat arvot ja näkemykset, mutta luulen, että monet saattavat kokea aktiivisuuden uhkana; mitä jos opettajan ajatusmaailma näkyykin opetuksessa ja sitä kautta vaikuttaa oppilaisiin? Valitettavasti en osaa ottaa kantaa sen enempää siihen, mistä tällainen ajattelu mahdollisesti johtuu, ja Lukiotiimin Tytiltä tulikin jo mielenkiintoisia pointteja aiheeseen liittyen.

    Jos jotain yhteenvetoa tästä yritän kyhäillä, niin voisin ainakin todeta, että ei opettajana oleminen ole ainakaan helppoa. Näin opettajaopiskelijana jäin miettimään myös sitä, että milloin olen itse siinä vaiheessa, että joudun miettimään omaa käytöstäni tältä kantilta. Alanko käyttäytyä sivistyneemmin vapaa-ajallani siinä vaiheessa, kun päädyn työelämään vai voinko jatka sekoiluani entiseen malliin?

    Terveisin Sara/Luova yhteisö

    1. Kiitos kommentistasi Sara!

      Opettajien seuraaminen vapaa-ajalla on varmasti hyvin erilaista eri paikkakunnilla. Olen itse myös pieneltä paikkakunnalta. Koulussa kyllä juoruiltiin heti, jos joku oli nähnyt jonkun opettajan kaupassa. Tämä kaupunki on kyllä muutenkin sellainen, jossa juorut liikkuu (ja muuttuu) ennätysvauhtia 🙂

      Opettajana toimiminen ei ole helppoa. On hyvä miettiä etukäteen, miten tulevaisuudessa tulee toimimaan esim. tavoitettavuuden suhteen.

      Anne/Vallankumoukselliset

  3. Moikka! Mielenkiintoinen aihe ja tämä mietityttää varmasti monia tulevia opettajia 🙂 Eräs ystäväni on luokanopettaja pienellä paikkakunnalla ja hän ratkaisi tavoitettavuus ongelman ottamalla prepaid-liittymän työasioita varten. Aiemmin lasten vanhemmat soittelivat iltaisin ja viikonloppuisin, joten selvästi odotetaan opettajien olevan jatkuvasti tavoitettavissa. Tämä saattaa myös tosiaan vaihdella alueellisesti ja tästä olisikin mielenkiintoista lukea lisää. Onkohan aihetta tutkittu tarkemmin?

    1. Kiitos kommentistasi Anniina!

      Tuo kuulostaa hyvältä ratkaisulta. Pitää vain kertoa vanhemmille, että on työpuhelin, jonka sulkee aina tiettynä aikana

      Anne/Vallankumoukselliset

  4. Monet opettajathan hakeutuvat töihin toiselle paikkakunnalle missä asuvat. Tämä varmasti antaa enemmän tilaa vapaa-aikaan. Itse en ole kokenut kovinkaan hankalaksi työskennellä asuinkunnassani opettajana. Oppilaat tulevat melkein aina juttelemaan törmätessä (kaupassa, harrastuksissa, tapahtumissa…) edelleenkin ja se on ihan mukavaa. Sitä on unohtanut, että monet ihmiset (vanhemmat) tunnistavat minut vaikka minä en heitä tuntisi. He kuitenkin näkevät vanhempainilloissa opettajat edessä seisomassa tai kuvat wilmassa, mutta opettajat eivät saa kasvoja monellekaan vanhemmalle jotka salissa istuvat.
    Joissain kouluissa rehtorit jopa neuvovat opettajia sulkemaan työpuhelimensa työajan ulkopuolella, se on mielestäni järkevää. Jokainen on oikeutettu vapaa-aikaan ja töistä irtautumiseen.

    Moona/Menestyksen hinta

Leave a Reply to Ilona A A Pöllänen Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *