Nykypäivän vallankumouksellisuus

Kurssin lähestyessä loppuaan palasimme takaisin kurssin alkumetreille. Palautimme mieliimme ensivaikutelman, jonka saimme lööpistä. Kuvittelimme lööpin kertovan nykypäivän opettajista, joilla on vallankumouksellisia ajatuksia, kuten veganismi. Ajattelimme, että vallankumouksellisuus ei tässä kontekstissa tarkoita kirjaimellisesti hallituksen kaatamista, vaan esimerkiksi vahvoja aatteita.

Ajatus heräsi uudestaan, sillä parhaillaan menevän harjoittelujakson aikana olemme törmänneet tapauksiin, joissa on tullut esiin opettajan vahvat mielipiteet, jotka näkyvät opetuksessa. Oletteko törmänneet vastaavaan? Ilman tätä kurssia ja aihettamme emme olisi välttämättä kiinnittäneet huomiota tällaisiin seikkoihin. On hauska yhteensattuma, että satuimmekin törmäämään kurssin alussa kuvittelemaamme tilanteeseen. Opettajuuteen kasvaessamme tällaisia ajatuksia tulee miettineeksi paljon. Millainen roolimalli minusta tulee?

Miten paljon opettajan omat mielipiteet ja persoona vaikuttavat opetukseen ja sen myötä lapsiin ja nuoriin? Näkyvätkö opettajan mielipiteet opetuksessa ja onko se tiedostettua vai tiedostamatonta? Uskomme, että monilla opettajilla on vahvoja mielipiteitä ja pohdimmekin, kuinka suuri vaikutus esimerkiksi alakoulun opettajalla on oppilaisiin. Muistat varmaan itsekin, kuinka suuri merkitys omalla opettajallasi on saattanut olla oman ajatusmaailmasi rakentumisessa.

Olemme sitä mieltä, että opettajat ovat kuitenkin ihmisiä ja jokaisella on omat arvonsa ja ajatuksensa. Ne näkyvät väistämättä opetuksessa jonkin verran, mutta ne eivät saisi korostua liiaksi. Missä menee raja?

Terveisin,

Vallankumoukselliset

2 Replies to “Nykypäivän vallankumouksellisuus”

  1. Mielenkiintoinen teksti. Mielestäni opettajan olisi hyvä pohtia aika-ajoin miten omat mielipiteet ja itselle tärkeät asiat näkyy opetuksessa. Ehkä kaikki omat kasvatusperiaatteet eivät sovi koulumaailmaan.
    Oma alakoulun ensimmäisten luokkien opettaja erotteli vahvasti tytöt ja pojat. Tyttöjen tuli olla kilttejä ja avuliaita, olla kiinnostuneita tietyistä asioista ja välituntisin tehdä ns. tyttöjen juttuja. Opettaja hämmästeli miksi harrastan jalkapalloa, eihän kylässämme ollut sellaista tytöille edes tarjolla ja harrastin sitä poikien joukkueessa. Muistan myös useasti kuulleeni, että käyttäydyn kuin pojat. Tämä oli 80-luvulla ja uskon, että asiat ovat muuttuneet.

    Moona/Menestyksen hinta

  2. Kiinnostavaa pohdintaa!

    Jäin miettimään, mikä määrittää “vallankumouksellisen” aatteen? Totutut asiat eivät välttämättä ole aina muiden ihmisten tai ympäristön kannalta toivottavaa, mutta koska johonkin on totuttu ja se on aina ollut niin, se koetaan turvalliseksi ja hyväksi. Tutun kyseenalaistaminen aiheuttaa herkästi vastarintaa, vaikka järjellisiä ja tieteellisiä perusteita muutokselle ehkä olisi. Esimerkkinä toimii vaikkapa juuri veganismi – se olisi ruokavaliona monilla tavoin hyvä (vaikkapa ympäristönäkökulma), mutta muutos vaatisi vaivannäköä ja tapojen muuttamista, mikä ei ole tietenkään helppoa. Onko jokin tuntematon ja vieras aina vallankumouksellista?

    Nämä ovat kovin kiinnostavia kysymyksiä ja mielipiteitä eri aatteista on vaikka millä mitalla. Toivottavasti keskustelu koulumaailmassakin pysyisi asiallisena opettajien aatteiden kirjosta huolimatta. Ehkä opettajien aatteet saavat näkyä, mutta samalla heidän pitäisi ehkä korostaa oppilaiden omien ajatusten ja arvojen pohtimisen tärkeyttä ja sitä, ettei ole olemassa yhtä oikeaa mielipidettä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *