Kurssin suoritustavasta

Tämä kurssi on suoritusmuodoltaan hyvin erilainen kuin muut. Halusin palata vielä näin toisen vuoden opiskelijana muiden ryhmäläisteni ajatuksiin siitä, miten hienoa on saada mahdollisuus suorittaa kurssi tähän tapaan; keskustellen ja yhteistyössä. Tutkijan ura tai tutkimuskäytännöt ovat harvoin sellaisia, että opiskelijat kiinnostuvat niistä. Luennoilla puhelimet ja edellisen yön unet vievät helposti huomion. Artikkelit jäävät kasvottomiksi, vain tekstiksi paperille. Yhteys tutkijaan tekee niistä konkreettista. Syventyminen artikkeliin näyttää myös sen valtavan, jopa vuosien työmäärän joka muutamaan sivuun on tiivistetty. Meillä ainakin tiimissämme kurssi ja oppimistehtävät ovat aiheuttaneet niin paljon keskustelua, että sille varattu aika on loppunut yleensä kesken. Keskustelua on myös mukava ollut jatkaa näinkin pitkän aikaa, vaikka aluksi kurssin pituus kuulosti liioitellulta.

Henkilökohtaisesti pidän myös kurssin reflektoivasta luonteesta. Meille ei kerrota suoraan ovatko vastauksemme oikein tai väärin. Olemme onneksi melkein aina tiimimme kanssa olleet erittäin tyytyväisiä oppimistehtäviemme lopputuloksiin, ja yleensä niissä näkyy myös koko tiimin työn jälki. Ajatukset prezi-esityksissä eivät ole kenenkään omia vaan yhteisiä. Toisaalta tämä aiheuttaa myös stressiä ensi viikon tutkijatenttiä ajatellen. Emme ole, tai ainakaan minä en ole, aivan varma olemmeko ymmärtäneet kaiken oikein. Toisaalta se on myös luultavasti tutkijatentin tavoite; diskurssi ja toivottavasti lopulta yhteisen ymmärryksen löytäminen noviisin tieteenharjoittajan ja asiantuntijan välillä.

Yliopistossa puhutaan (lue: valitetaan) myös paljon ryhmätöistä, ja esimerkiksi Jodelissa on jo ehditty kommentoida ryhmätöiden teettämistä tälläkin kurssilla. Tottahan se on, että aina ryhmässä työmäärä ei jakaudu tasaisesti ja olisi helpompaa tehdä kaikki vain itse. Mutta toisaalta en itse ainakaan olisi kurssitehtävissä päässyt samaan lopputulokseen tekemällä niitä yksin. Ja uskokaa minua, tulette kuluttamaan luentopenkkejä sekä lukemaan kirjoja yksin aivan tarpeeksi seuraavien vuosien aikana. Katse pitää suunnata myös tulevaan. Työelämässä tullaan tekemään yhteistyötä, ja on hienoa jos niiden tekeminen nyt ärsyttää. Se tarkoittaa, että itseään ja omia ryhmätyötaitojaan pääse kehittämään.

Nauttikaa siis viimeisistä viikoista yhdessä brainstormaten, ja tsemppiä kaikille tutkijatentteihin!

Mamut rokkaa/Jutta

3 Replies to “Kurssin suoritustavasta”

  1. Olen sitä mieltä, että ryhmätöillä on paikkansa opetuksessa, koska on tärkeää oppia toimimaan erilaisten ihmisten kanssa. Lisäksi ryhmätyöt yleensä ovat juurikin sellaisia, joita ei välttämättä yksin pystyisi toteuttamaan ainakaan samassa mittakaavassa.

    Kun mietin aikaisemmin käymiäni kursseja, palaavat parhaimpina mieleen sellaiset kurssit, joiden aikana on saanut tutustua muihin kurssilla oleviin ihmisiin, käydä luennolla keskustelua, esiintyä, tehdä ryhmätöitä ja lopuksi vielä reflektoida ryhmän toimintaa. Saattaa kuulostaa painajaiselta, mutta parhaita nämä kurssit ovat ehkä olleetkin sen takia, että on joutunut monessa mielessä astumaan oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Näin ollen niistä on myös saanut suurimman hyödyn irti.

    Itse siis ainakin nautin myös erilaisista kursseista, vaikka ryhmätöissä aina onkin omat haasteensa 🙂

  2. Hyviä ajatuksia ryhmätyöskentelystä ja artikkeleihin syvetymisestä.

    Hienoa kuulla, että teillä ryhmätyöskentely on toiminut moitteettomasti ja olen samaa mieltä, että ryhmädynamiikan toimiessa voi yhteistyö antaa paljon enemmän ja syvempää tietoja kuin yksilötyöskentelyssä.
    Itse olen nauttinut kurssin luomista haasteista ja se on opettanut minulle paljon vastuunkantoa. Meillä oli itselle todella mielenkiintoinen tutkimus tarkastelussa, joten oli helppo lähteä avaamaan ja pohtimaan sitä tarkemmin.
    Niinkuin sanoitkin kirjoituksessasi on tärkeä taito pystyä työskentelemään ryhmissä. Mielenkiintoista olisi tietää, miten pystyttäisiin opettamaan kouluissa tasa-arvoista vastuunkantoa ryhmissä ja millaisia hyötyjä heille on hyvistä ryhmätyöskentelytaidoista tulevaisuudessa?

  3. Samoilla linjoilla ryhmätöistä! Kurssin pidempi kesto oli tässä suhteessa eduksi, jotta ryhmätyötaitoja päästiin edes vähän hiomaan ja harjoittelemaan, koska kymmenen hengen yhteen hiileen puhaltaminen ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys! Yliopistossa (ja miksei muuallakin) voisi hyvinkin olla vaikka joku koko vuoden kestävä projekti, jossa yhteistyötaitoja jouduttaisiin todella harjoittelemaan. Tai kyllähän niitä onkin kosolti järjestötoiminnassa:) Me Luonnonväri-tiimissä hoksattiin viimeisellä tapaamiskerralla vielä juttuja, jotka olisivat helpottaneet kommunikointia ja työskentelyämme. Itselleni tällainen yhteistyökurssi oli mieleen ja parahultaista vastapainoa yksinäiselle pakertamiselle:)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *