Salaseura perustettiin aikomuksena ottaa selville hiljaisen tiedon salat. Salaseuralaiset ottivat suurennuslasin ja suuntasivat sen ympäristöön. Mitä tarkoittaa hiljainen tieto? Nyt kun hiljaisen tietämisen tutkijan Auli Toomin väitöskirja avautuu niin huomio kiinnittyy toiseen alueeseen. Suurennuslasi onkin kääntynyt itseen päin.
Tukijakin on suunnannut katseensa tiettyyn kohtaan opetustapahtumassa. Johonkin poikkeavaan, luokkahuoneessa tapahtuvaan, erityiseen tilanteeseen, jossa tarvitaan hiljaista tietämistä. Opettajan reaktioilla ja tavalla hoitaa asia on suuri merkitys. Kokemuksella ja hiljaisella tiedolla voidaan ratkaista häiriötilanne. Rauha palautuu luokkatilaan ja oppitunti voi jatkua. Tätä voisi aloitteleva kandi hieman ihmetellä ja todeta, että kuinka niin. Mitä, jos rauha ei palaakaan? Entä, jos ei osaakaan toimia oikein? Mitä sitten voisi tehdä? Onko konkariopettajilla joka tilanteeseen jokin ässä hihassa vai käykö koskaan niin, että tilanne karkaa käsistä?
Kokemus ja vuorovaikutustaidot näyttävät parantavan mahdollisuuksia selvitä ongelmatilanteista. Mutta mitä ihmettä siinä tilanteessa tapahtuu? Voisiko sitä oppia jotenkin? Mitä muuta hiljaiseen tietoon tarvitaan kuin kokemusta? Auli Toom puhuu tutkimuksessaan hienotunteisuudesta, kuuntelemisesta, tilan antamisesta ja huomioimisesta. Oman lisänsä tuo sanaton viestintä puolin ja toisin. Tutkijan mielenkiinto on kohdistunut erittäin olennaiseen asiaan. Meillä kaikilla on kokemuksia erilaisista opettajista. Niistä huonoistakin, mutta miten jostakin opettajasta syntyy sellainen kuva, että hän on taitava opettaja? Millaisia ominaisuuksia hyvällä opettajalla on ja miten niitä voi tutkia?
“Hiljaisesta tiedosta voi kyllä jo puhuakin” lööpin teksti saa nyt uudenlaisia määritelmiä. Väitöskirjassaan Toom on tarkastellut niitä piirteitä, jotka tulevat esille hiljaisessa tietämisessä. Vaistonvaraisessa toimimisessa, tavassa hallita luokkahuonetta ja muodostaa yhteys oppilaisiinsa. Oman opetettavan alansa hallintaa ja taidossa suhteuttaa opetus oppilailleen oikeanlaisena. Sekä taidossa huomata ja huomioida oppilas eli kuunnella ja kunnioittaa.
Nimikkotutkijan aineisto on saanut meidät pohtimaan omaa opettajuuttamme sekä tapaa toimia luokan edessä. Hiljaisesta tiedosta, kokemuksesta, tyylistä ja tavasta. Huomaan itsekin etsiväni esimerkkejä elävästä elämästä, myös teistä, jotka opetatte meitä nyt. Millainen opettaja minusta voisi tulla? Millaisia taitoja minun on hyvä kehittää? Tutkiva opettajuus on myös itsensä tutkiskelua sekä rohkeutta kääntää suurennuslasi itseään kohti.
Salaseura / Jaana
Varmasti monella ryhmällä on käynyt niin, että ihmiset ovat alkaneet näkemään maailmaa oman nimikkotutkimuksen värittämien lasien läpi. Te salaseuralaiset kiinnitätte huomion opettajiin ja heidän tapoihinsa toimia, me Luovassa Verkostossa taas näemme verkostoälykkyyttä ja älyllisiä artefakteja joka puolella. Mutta hyvä niin, opintojakso on selvästikin antanut meille opiskelijoille uusia näkökulmia.
Nimikkotutkimuksen silmälasien läpi katsellaan myös täällä motivaatiosafkan porukassa. Olemme pohtineet entistä enemmän kouluruokailua ja sen mainetta opiskelijoille vapaa-aikana. Miten me tulevat opettajat pystymme tätä stereotyyppi enää muuttamaan? Tai edes kehittämään, kun pääsemme työelämään? Olen alkanut ainakin itse jo rakentamaan jonkinnäköistä kuvaa millainen opettaja mitä haluaisin olla tai pyrin olemaan tulevaisuudessa. Tutkin, etsin ja vertailen omien opettajien hyviä ja huonoja puolia. Mahtaakohan kaikki opettajan tehdä näin? Pomia hyviä ja erilaisia tapoja toisilta ja näin kehittää itseään. Suurennuslasin kääntäminen olisi mielestäni erittäin ajankohtainen kaikille opettajille nyt, koska uusi opetussuunnitelma ei välttämättä ole päässyt ihan kaikkien päivittäisiin rutiineihin.