Minä tutkijana?

Kurssin lähestyessä loppuaan, ajattelimme hieman reflektoida omaa oppimistamme ja tarkastella mahdollista tulevaisuuttamme tutkijana. Kurssin alussa kaukana odottava tutkijatentti pelotti ja tuntui melkein mahdottomalta suoritukselta. Olikin hassua huomata, miten viimeisten viikkojen aikana tenttiä jo odotti tulevaksi, jotta pääsemme vihdoin keskustelemaan tutkijamme kanssa kurssin aikana heränneistä kysymyksistä ja ajatuksista. Vaikka olimme jo ehtineet Miran kanssa tavata, oli kurssin aikana mieleemme juolahtanut kysymys jos toinenkin. Tentin jälkeinen fiilis oli kaikilla positiivinen ja siinä konkretisoitui hyvin kaikki kurssilla oppimamme. Oli myös helpottavaa huomata, että tutkijatkin ovat tavallisia ihmisiä, joiden kanssa noviisinkin on mahdollista käydä keskustelua.

Kurssin alussa yksi haastavammista ajatuksista tuntui olevan, kuinka uskallamme haastaa tutkijan hänen omasta tutkimuksestaan ja mahdollisesti esittää artikkelista tai tutkimusmenetelmistä jotain kritiikkiä. Mukavuusalueen ulkopuolelle meno kannatti tälläkin kertaa ja tutkijamme Mira Kalalahti kertoi miettineensä samoja asioita, mitä me nostimme tutkimuksesta esille mahdollisiksi kehityskohteiksi. Oli mukava huomata, kuinka Mira Kalalahden vastauksista tuli mieleemme usein uusi kysymys ja pääsimme tutustumaan vielä syvällisemmin tutkimukseemme. Oli positiivista huomata, että olimme oikeilla jäljillä, kun tarkastelimme artikkelia ja tutkimusmenetelmiä, sekä mietimme mitä olisi voinut tehdä toisin.

Tutkijatentissä meidän varjotiiminämme oli Suunnannäyttäjät, jolla oli tutkittavanaan tutkimuksemme jatkotutkimus. Oli mielenkiintoista huomata, kuinka samanlaisia kysymyksiä heillä oli tullut tutkimuksesta mieleen. Suunnannäyttäjien tutkijatenttiä oli myös hauska ja helppo seurata, koska heidän tutkimuksensa oli jo osittain meille ennestään tuttu. Jokainen ryhmämme jäsen oli kiinnostunut tutkimuksessamme käsiteltävästä aiheesta, maahanmuuttajien koulutussiirtymistä, joka teki tutkimuksen lukemisesta sekä tutkimisesta mielekästä.

Loppujen lopuksi koimme, että kurssi selvensi ajatusta tutkijoiden työnkuvasta ja siitä, mitä kaikkea tutkimuksen tekeminen vaati ja pitää sisällään. Lisäksi jokaiselle varmasti tuli jonkinlainen kuva siitä haluaisiko tulevaisuudessa itse toimia tutkijana. Varmasti kurssista on myös tulevissa opinnoissa paljon hyötyä.  Kiitos kurssista kaikille !

Kuinka moni teistä kokee, että haluaisi tulevaisuudessa tutkijaksi?

Terkuin,

Mamut rokkaa

4 Replies to “Minä tutkijana?”

  1. Kurssin alussa ajattelin, että tutkijan työ olisi vihoviimeinen vaihtoehto minulle. Se tuntui niin kaukaiselta ja tuntemattomalta, että ajattelin, ettei osaamiseni edes riittäisi siihen. Nyt olen kuitenkin kiinnostuneempi tutkimuksen tekemisestä, eikä se tunnu enää niin kaukaiselta. Realistisesti ajatellen, vaikka tietoni ja taitoni tutkimuksen tekemiseen eivät tässä vaiheessa opintojani ole riittäviä, voivat ne hyvinkin olla valmistuttuani.

    Anttoni / Pedagogit

    1. Moikka Anttoni!

      Niinpä, kurssi kyllä ehdottomasti avasi sitä minkälaista tutkimuksen teko on, eikä se niin mahdottomalta enää tunnukaan! Asiassa varmasti auttoi myös se, että pääsi hieman tutustumaan tutkijoihin ja huomaamaan, että tutkimusten takana onkin ihan tavallisia ihmisiä. 🙂

  2. Moikka! Juuri tästä puhuttiin meidän ryhmän kanssa, ootte kyllä asian ytimessä. Tuli aivan sama fiilis siitä, tutkijatkin on vain ihmisiä ja tutkimuksen tekeminen avartui sen verran, että se ei tunnu enää niin uhkaavalta. Se oli ehkä yksi kurssin parhaista anneista! Ja niin kuin kirjoitittekin tuohon, tutkijatentistä aiheutuva jännitys oli alkumetreillä jotain aivan ylitsepääsemätöntä. Taisi kuitenkin mennä kaikilla ihan hyvin, nyt on voittajaolo!

Leave a Reply to Emmi/Mamut rokkaa Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *