Author: Aino/Juánittelijat

Mitä tarkoittaa “ammatillinen kotitaloustiede”, ja miten se liittyy kulttuuriseen kestävyyteen? Tutkijamme haastattelivat Stadin ammattiopiston kolmea “kotitalous”-opettajaa selvittääkseen, kuinka hyvin kulttuurinen kestävyys tulee esiin heidän opetuksessaan. He käyttävät termiä vocational home economics puhuessaan opiston hotelli-, ravintola- ja cateringalan koulutuksesta, heidän tutkimuksensa kohderyhmästä.

Tutkijamme tarkastelevat kyseisen alan opetussuunnitelmaa, miten kestävän kehityksen kulttuuriset elementit tulevat siinä esiin ja kuinka hyvin ne sisällytetään opetukseen.

Stadin ammattiopiston nettisivuilla kerrotaan alalta valmistuvien mahdollisista työnantajista: sekä valmistuville kokeille että tarjoilijoille tarjoutuu työpaikkoja ravintoloista, hotelleista, laivoilta, baareista, junista sekä hoitolaitoksista.

Sinänsä ammatillinen kotitaloustiede on hyvä lähtökohta lähestyä kulttuurista kestävyyttä, sillä ammattilaiset ruuanlaittajat ovat tärkeässä roolissa ruokakulttuurien säilyttämisessä ja viemisessä eteenpäin. Kestävän kehityksen puolesta heidän täytyisi työssään miettiä seuraavanlaisia asioita:

Ovatko raaka-aineet kotimaisia ja riittävän tuoreita? Kuinka läheltä ne on tuotu? Kuinka ekologisesti raaka-aineita on käsitelty?

Näitä aiheita varmasti pohditaan opiskelijoiden kanssa opetuksen yhteydessä, mutta kuinka kulttuuri ja kulttuurinen kestävyys tulevat tässä ilmi?

Tutkijamme Janhonen-Abruquah toi esiin kysymyksiä kotitaloustieteen opettajia varten, jotka voisivat auttaa kehittämään ja tunnistamaan kulttuurisen kestävyyden elementtejä opetuksessa. Tässä on muutamia kysymyksiä, joita tutkijamme ehdotti:

• Miten paikalliset käytännöt näkyvät opetuksessa? 
• Mistä näkökulmasta opetusta lähestytään? 
• Miten lähiympäristö ja maailma vaikuttavat opetukseen? 
• Miten monikulttuuristen yhteisöjen tavat ja juhlat nähdään opetuksessa? 
• Miten opetusta voitaisiin laajentaa luokkahuoneen ulkopuolelle? 

Kulttuurinen kestävyys on terminä vieras, vaikka se tulee esiin lähes jokapäiväisessä elämässä. Seuraavat kysymykset voisivat auttaa miettimään, miten kulttuurinen kestävä kehitys tulee omassa elämässäsi esiin:

Mitä vastaisit ulkomaalaiselle, joka kysyy, millainen suomalainen ruokakulttuuri on?

Millaiset ruokailutottumukset sinulla itselläsi on?

Kuinka paljon laitat itse ruokaa tai syöt ulkona?

Käytkö poimimassa marjoja tai sieniä? Onko perheessäsi metsästäjiä?

Kasvatatko kotonasi yrttejä, tomaatteja tai muuta vastaavaa?

Syötkö tai laitatko ruokaa yhdessä perheesi kanssa?

Onko kotonasi biojäteastiaa? Kuinka paljon ruokahävikkiä kotonasi syntyy?

 

Nähdään tiistaina!

Juánittelijat

Lähteet:
Janhonen-Abruquah, H., Topp, J., Posti-Ahokas, H. Educating Home Economics Professionals for Sustainable Jobs: Views Through Cultural Sustainability.

Juánittelijat tapasivat oman nimikkotutkijansa maanantaina 25. syyskuuta Siltavuorenpenger 10.:ssä huoneessa 316. Tutkijamme Hille oli tuonut mukanaan kongressitekstin toisen kirjoittajan, Jennin, joten saimme arvokkaita vastauksia kahdesta suusta, ja mehän olimme tyytyväisiä. Tutkijamateriaalimme on siis kongressiteksti, joka tullaan työstämään myöhemmin valmiiksi vertaisarvioiduksi artikkeliksi.

YK:n salajuoni paljastui sitä myöten hieman vaatimattomammaksi: Educating Home Economics Professionals for Sustainable Jobs: Views Through Cultural Sustainability eli kulttuurisen kestävyyden elementit ammatillisessa kotitalousopetuksessa.

Nimikkotutkijamme oli sitä mieltä, että “lööpin” taustalla oli sekä tieteen popularisointia että hiven faktaa. YK:n vuosituhattavoitteiden käytännön toteutus kulttuurisen kestävyyden tiimoilta jäi nimittäin hyvin vaisuksi. Esimerkiksi suomalaisessa koulujärjestelmässä kulttuurista kestävyyttä ei tuoda esiin, vaikka siitä on maininta opetussuunnitelmassa. Voi olla, ettei opettaja edes tiedosta olevansa kulttuurikasvattaja.

Kestävään kehitykseen sisältyy aina jähmeitä ja dynaamisia elementtejä. Lukemamme kongressiteksti oli saanut innoituksensa Katriina Soinin kattavasta kestävän kehityksen tutkimuksesta. Usein kestävä kehitys mielletään vain ympäristöpolitiikaksi eikä huomata, kuinka kulttuuriset ja yksilölliset erot näkyvät erilaisissa todellisuuksissa. Tutkijamme toivat asian esille erittelemällä ravintokasvatuksessa vallitsevia stereotypioita: usein jokin kulttuuri lokeroidaan vaikka vain tiettyjen ruoka-aineiden kautta eikä paneuduta ruuan ympärillä elävään ja vaikuttavaan kulttuuriin. Toisaalta lokerointi aiheuttaa sen, ettemme näe yhtäläisyyksiä eri kulttuurien välillä. Käsitystämme muutti pelkkä esimerkki vehnäleivästä: se löytyy lähes jokaisesta kulttuurista ja maistuu aina erilaiselta.

Kestävällä kulttuurikasvatuksella voidaan yhdistää ja laajentaa ihmisten käsityksiä. Kun tuntee oman kulttuurinsa, ymmärtää helpommin muita. Esimerkiksi ruokakulttuurin opettaminen voi kuitenkin olla hankalaa,  sillä jokainenhan on kotitalouden asiantuntija omassa kodissaan. Jennin mielestä ongelmana onkin se, ettei opetuksessa voi arvioida ihan kaikkea. Tietyistä aineista ja ansioista voi saada numeron 8, mutta kaikkea ei voi arvioida niin suoraviivaisesti. Hillen mukaan kotitalousopetuksen pitäisi olla luovaa ja vastuullista.

Tapaaminen päättyi tutkijoidemme pohdintaan kenen totuus lööpin otsikko oli. Ruokakeskustelu polveilee vuosittain uusiin suuntiin ja monesti repivien lööppien ansiosta. Salajuonia tutkiessa täytyy varoa, ettei itse ole salajuonen kohteena.